Mittauspäivä

Jeps, nyt on tullut hiukan takapakkia. Paino nousi viikon takaisesta ja vyötäröllekin tuli sentti. Nyt on ollut vähän lepsumpi ote laihdutuksessa ja se kyllä näkyy. Ei paineita, kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Reissussa rähjääntynyt

Huhhuh, olipahan viikonloppu. Pientä telttaretkireissua pukkasi ja voin kertoa että huimassa ukkosessa telttailu on varsin elämyksekästä.. Nyt olen onnellisesti kotiutunut ja pyykkikonekin on saanut reissussa rähjääntyneet vaatteet taas putipuhtaiksi. Aurinko taisi polttaa niskan, kun kihelmöi.. paistoi sekin tarpeeksi paljon. Puh, nyt nukkumaan ja aamulla mittailemaan tuloksia.. vähän jännittää..

Painopohdintaa

Kävin aamulla vaakaa moikkaamassa ja vähän hämmästyin kun paino olikin yllättäen noussut pari kiloa. Mietin mitä erilaista olen syönyt viime päivinä ja totesin, että olen nyt syönyt vähän enemmän hiilihydraattipitoisia ruokia. Leipää, riisiä, muroja.. Voihan se olla ihan sattumaakin, tai sitten voi olla että olen yleisestikin syönyt vähän viime viikkoja enemmän. Tai sitten tämä on vain joku normaali painon heilahdus. Niinhän se on että ei pitäisi käydä punnitsemassa painoa kuin kerran viikossa, niin ne heilahdukset eivät hämmentäisi soppaa. Maanantai näyttää taas sen missä mennään, mutta on vähän jännä juttu tämä.

Aurinkoista ja lämmintä säätä tulossa vaihteeksi. Oikein kiva! :)

Uusi lukija!

Tervetuloa Noora Närhi, tulen hyvälle tuulelle aina kun huomaan saaneeni uuden lukijan! :)

Uusi lukija!

700 grammaa, tervetuloa joukkoon! :)

Parisuhdepulinaa, 3 vk pettämisen paljastumisesta..

Mieheni petollisuuden paljastumisesta on nyt vähän päälle kolme viikkoa. Elämä on alkujärkytyksen jälkeen tasaantunut ja sitä voisi melkeinpä luonnehtia normaaliksi. Minulla on hetkiä, jolloin en edes muista koko asiaa, mutta hyvin suuren ajan se kuitenkin on ajatuksissa. Olen ihmeellisen tyyni ja pystyn keskustelemaan asiasta rauhallisesti. Mies on ollut rehellinen ja avoin (tai ainakin vaikuttaa siltä), ja on vastannut kaikkiin kysymyksiini. On välillä yritettävä malttaa oma mielensä, ettei kysy aivan kaikkea.. sillä ihan kaikkea tietoa en kuitenkaan halua. Tiedättehän...

Olemme puhuneet paljon. Aivan kaikesta, myös vaikeista asioista. Mies sanoi että toivoo että olisimme voineet puhua niistä asioista jo monta vuotta sitten - pettämistä ei ehkä koskaan olisi tapahtunut. Itseään hän syyttää, omia tekojaan ja ajatuksiaan ja puhumattomuuttaan. Ei minua. Toivoo ettei olisi koskaan tehnyt mitään, mutta eihän tehtyjä asioita tekemättömiksi saa.. vaikka kuinka sitä toivoisi. Vaikka me molemmat sitä toivoisimme. Toivoo että voisimme vielä jotenkin pystyä jatkamaan ja että jotenkin pääsisimme tämän yli. Hän sanoo tietävänsä että en varmasti pysty koskaan unohtamaan, enkä ehkä antamaan anteeksikaan, mutta hän toivoo että olisimme tulevaisuudessakin yhdessä.

Ihmettelen itseäni. Miksi en tunne suurta tuskaa, mieletöntä surua, musertavaa vihaa, järkyttävää epätoivoa..? Miksi käyttäydyn suurimman osan ajasta kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Enkö vielä nytkään usko että asia on totta? Eikö minulla ole enää tunteita miestäni kohtaan? Olenko vielä shokissa? Mitä ihmettä?

Mietin, miksi päästän miehen "liian helpolla". Miksi en vaadi häntä hyvittämään asiaa esimerkiksi tekemällä asioita, esimerkiksi suursiivousta, ruokaa joka päivä, hieromaan hartioitani. Hän toki on nyt entistä huomaavaisempi, tuo minulle välillä jotain, esimerkiksi viinirypäleitä. Kyselee mitä ajattelen. Kertoo oma-aloitteisesti keneltä tuli tekstiviesti ja mitä siinä sanotaan. En tosin ole kertaakaan sitä kysynyt.

Kummallinen tilanne, en oikein ymmärrä itseäni. Kiehuuko minulla yli jossakin vaiheessa yllättäen ja ennalta varoittamatta? Mies haluaisi mennä parisuhdeneuvojalle juttelemaan, yhdessä ja erikseen, jotta voisimme pelastaa liittomme. Suostuin. Kunnallisella puolella jonot lienevät aika pitkät, vielä ei ainakaan ole tietoa tullut, koska sinne pääsisimme. Ei ole helppoa tehdä päätöksiä. Ei ehkä kannata hoppuillakaan niiden kanssa. Jos minulta olisi kysytty aikaisemmin, mitä tekisin tällaisessa tilanteessa, olisin ollut varmasti sitä mieltä että se oli sitten siinä, adjö. Nyt kun tilanne on tämä ja takana on pitkä yhteinen historia, ei kuitenkaan lapsia, niin heittääkö sen pois vai yrittääkö sen pelastaa.. Vaikeaa.

Mittauspäivä

Paino putoaa sittenkin! Hitaasti, mutta putoaa. Viime viikon tuloksesta on lähtenyt 300 grammaa, eli painan nyt 92,8 kg. Vyötärön mitta on pysynyt samana, eli se on 111 cm. Erittäin lohdullisia uutisia nämä, erittäin! Jee!

Tämän aamun pöperöinä ovat olleet yksi banaani ja yksi HeVi Shotti. Tästä taas lähtee yksi viikko alkuun.

Uusi lukija!

Sotanorsu, tervetuloa! Mukava huomata että juttuni kiinnostavat! :)

Mansikoita, mustikoita, Magnum White..

On pakko myöntää nyt, että laihduttaminen ei kiinnostaisi pätkääkään. Kurjaa että arki painaa nyt päälle ja elämässä tapahtuu kamalia asioita. Tuntuu että jotain mullistavaa tapahtuu aina kun yritän keventää olemustani. Yritän kuitenkin pitää maltin syömisissä joka tapauksessa ja vaikka nyt onkin ns. tilanne päällä, niin en unohda laihduttamista kokonaan. En kuitenkaan halua olla itselleni liian ankarakaan, joten en suostu ottamaan hurjia morkkistunteita joka ikisestä (pienestä) herkkupalasta, minkä itselleni nyt suon. Minulla on kotona kyllä paljon terveellisiäkin vaihtoehtoja, esimerkiksi niitä Valion HeVi Shotteja, omppuja ja mansikoita. Hätävarana pakastimesta löytyy Magnum White -jäätelö.. se on sitten sellainen tooosi tiukan paikan kriisivaranto, että kun ei mansikat enää auta, niin siihen voi turvautua. Huomasin eilen että tuosta aika läheltä löytyy mukavasti mustikoitakin. Mustikka on ns. superfood, kuulema. Siinä on paljon terveyttä edistäviä aineksia, yhtään artikkelia en jaksa nyt etsiä tähän, mutta googlettamallahan tietoa löytää.

Nepparit kiinni!

Testasin tänään erästä liiviä, jonka nepparit eivät menneet aikaisemmin kiinni. Nyt menivät! Jipii! Konkreettiset asiat laihduttamisessa kertovat edistymisestä enemmän kuin lukemat vaa'alla.

Maanantaimittaus

Sateinen maanantaiaamu alkoi vaakaan astumisella ja vyötärön mitaamisella. Vaaka kertoi ilahduttavia uutisia, paino on pudonnut viime viikosta puoli kiloa, jee! Yhteensä painoa on lähtenyt kesäkuun alusta 4,2 kg! Vyötärön mitta vähän sahaa, nyt se oli 111 cm, eli monta senttiä enemmän kuin viime viikolla. Hm, hassua. Mietin että onkohan sillä niin suuri vaikutus, että minkälaiset alushousut minulla on mittauspäivänä käytössä? Ainakin mittanauha näyttää nyt vähemmän senttejä kuin aloittaessani, eli suunta on oikea.

Veden juominen on nyt jäänyt oikeastaan kokonaan. Tai käytännössä siis juominen muutenkin. Huomasin tuossa että nestettä pitäisi saada enemmän, kun en nykyisin muista juoda kuin ehkä jonkun mehulasillisen päivässä. Se on ihan liian vähän ja kun sitä puhdasta vettä pitäisi saada elimistöön runsaasti, jotta kaikki toimisi hyvin. Tuo vesi voisi olla sellainen juttu, mihin saisin kiinnitettyä huomiota tässä sekamelskassa helpoiten.

Mansikoita ja kermavaahtoa

Nam. Vaikka tässä ei ole mitään syytä juhlaan, niin tulipa ostettua tuoreita mansikoita ja niiden kanssa halusin kermavaahtoa. Nampsis mumpsis, olivat hyviä. :)

Huomisen mittauspäivää tässä vähän jännittyneenä odottelen, ei ole mitään käsitystä mihin suuntaan olen menossa laihduttamisen kanssa. Tosin on tässä nyt ollut jokunen muukin juttu mielessä viimeisen kahden viikon aikana, joten ehkä se ei ole niin vakavaa.. ainakaan en itse ota siitä isompaa stressiä. Tärkein asia mielestäni tämän tunnemyrskyn aikana on se, että en sorru ylettömään ahmimiseen, mutten myöskään nälkiinnytä itseäni. Jonkin sortin kultainen keskitie olisi ihanteellinen ratkaisu. Taitaa olla hyvä toimintamalli jatkoakin ajatellen, eli kaikkea kohtuudella. Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan..

Kuulumisia

Viime päivät ovat olleet herkkumässäilyä. Olen pupeltanut karkkia ja jäätelöä.. Bad, bad me. Mihinkään yltiöpäiseen ahtamiseen en sentään ole sortunut, mutta olisihan tämäkin voinut jäädä tekemättä. Oikeaa ruokaa ei ole tullut syötyä kovin paljon, ja sekin vähä mitä olen syönyt, on tullut napsittua säännöllisen epäsäännöllisesti. Ei vaan huvita/muista syödä. Intressit ovat nyt liikaa ihan muissa asioissa. Onneksi sentään itse tiedostan tilanteen, joten voin myös tehdä asialle jotakin.

Miehen kanssa puhutaan, puhutaan, puhutaan ja puhutaan. Käydään läpi erilaisia asioita. En tiedä, mutta ehkä olen kallistumassa nyt sille kannalle, että en pysty jatkamaan hänen kanssaan. Edelleenkään en osaa sanoa mitään varmaa, mutta mielessä pyörii vain se että miten hän saattoi tehdä tämän minulle. ..ja kun tätä oli jo jatkunut hyvän aikaa kaiken lisäksi.. huoh.

Maanantain mittauksia ja tuntemuksia

Mittauspäivän tulokset ovat jännän ristiriitaisia. Paino on noussut viimeviikkoisesta tuloksesta 400 grammaa, mutta vyötärö on kaventunut 4 senttiä. Mielenkiintoista nähdä minkälainen tulos on ensi viikolla. Jännittävää tämä laihduttaminen. Nyt en ota mitään murheita painon noususta, sillä viime viikolla se laski niin paljon että ihan itseänikin hirvitti. Olen onneksi pystynyt syömään jo jotakin ilman hirveän suurta pakottamista. Ei ruokahalu ennallaan ole, mutta jo parempi kuitenkin. Laihdutukseni ensimmäinen tavoite, eli viisi kiloa pois elokuun loppuun mennessä on edelleenkin erittäin todennäköisesti toteutumassa, joten ei tässä mitään hätää ole sen suhteen.

Parisuhdekriisiä ollaan puitu rauhallisesti keskustelemalla ja molemmat olemme avoimia ja kerromme ajatuksistamme ja tunteistamme. Tämä on hyvää vuorovaikutusta, sääli ettei sitä ole ollut jo vuosia sitten.. Vinkkinä muille, että puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Myös niistä vaikeista ja pelottavista asioista, mitä ei ole koskaan uskaltanut kertoa kenellekään. Parisuhteessa pitää luottaa toiseen niin paljon että voi puhua mistä tahansa. Jos ei siihen pysty, niin silloin saattaa käydä näin niin kuin meille on käynyt.

Vielä on liian varhaista sanoa miten päätämme jatkaa, yhdessä vai erikseen. Tätä pitää vielä käsitellä ja tunnustella omia tuntemuksia, katsoa minkälaisia ajatuksia tästä syntyy ja miltä eri vaihtoehdot tuntuvat. Ei ole helppoa erota, mutta ei myöskään helppoa jatkaa. Eikä aina kannata valitakaan sitä helpointa tietä, jos palkintona on molemmin puolin parempi tulevaisuus - oli se sitten minkälainen tahansa.

Siitä puhe mistä puute

Laihduttaminen on viime aikoina jäänyt vähän unohduksiin, tai siis tietoinen ja tarkoituksellinen laihduttaminen ainakin. Huomenna on taas mittauspäivä, en tiedä mitä pitäisi odottaa. Olen kuitenkin saanut syötyä viime päivinä ihan kohtuullisen hyvin, ei mitään varsinaista laihdutusruokaa kuitenkaan, eikä tämän viikonlopun aikana nautitut siiderit ainakaan edistä painon pudottamista.

Aamullahan sen sitten näkee. Nyt ei kuitenkaan ole sellainen ajankohta, jolloin ottaisin paineita suuntaan taikka toiseen. Toivon tietenkin ettei paino olisi ainakaan noussut kovasti.

Miehen kanssa puhutaan, puhutaan, puhutaan.. itketään ja puhutaan. En osaa yhtään sanoa, mihin suuntaan tämä tästä lopulta menee, jatkammeko yhdessä vai eroavatko tiet. Voimia tämä kuitenkin vaatii meiltä molemmilta, että saamme asioita selvitettyä ja puhuttua vaikeistakin asioista. Puhumme aivan kaikesta mahdollisesta. Päädymme sitten mihin loppuratkaisuun tahansa, on hyvä että saamme asiat käsiteltyä, ettei mieltä jää kaivelemaan mikään.

Nyt kerrankin ajoissa nukkumaan.. univelkaa on jo hirmuisen paljon.

Tuulettumassa

Mies kokkasi eilen lohta ja teki salaattia, yritti parhaansa mukaan huolehtia siitä että söisin jotakin. Lähdin illalla kahden kaverini kanssa vähän tuulettumaan, käytiin syömässä ja sain syötyä ravintolassa pienen annoksen. Teki hyvää päästä vähän kotoa pois. :)

Pikapäivitys

Mies tuli kotiin toissailtana ja juteltiin aamuviiteen saakka. Oli aika "virkeä" olo mennä töihin seuraavana aamuna.. Eilenillalla juttelimme myös, tällä kerralla kahteen. Olemme käyneet asioita läpi ja puhuneet vaikeistakin asioista. Minulla on edelleenkin epätodellinen olo, eli ihan kuin tämä olisi käynyt jollekin toiselle ihmiselle. En osaa edes olla riittävän vihainen miehelle, en raivoa, en huuda, en suuremmin syyttele.. Keskustelemme rauhallisesti. Vähän pelottaa että mitä sitten tapahtuu kun tämä asia ihan oikeasti menee tajuntaan saakka.

Söin eilen yhden suklaapatukan ennen iltaa. Mies grillasi minulle illalla muutaman nakin, teki leivän ja toi lasin maitoa. Siinäpä ne eilisen syömiset..

Uusi lukija!

Tervetuloa Possu Munkki! :)

Uusi lukija!

Tervetuloa Norsu Norppanen! :) Kiitos kannustavasta viestistäsi tuohon edelliseen kirjoitukseeni. :)

Sydänsurut ja suklaa

Suklaakakkuakin tuli syötyä eilen, aika paljonkin. Sydänsurut ja suklaa vaan jotenkin kuuluvat yhteen, kuulema.. Kaverin luona kävin juttelemassa ja oli juuri grilli lämmin, joten sain siellä grillipihvin, paistettuja perunoita ja vihanneksia. Eilen ainakin tuli syötyä monen päivän edestä, joka sinänsä on ihan hyväkin, sillä ei tässä ole paljon saanut syödyksi. Tänään onkin sitten aika tukala olo syömisen takia. Ja vaikka nytkin on nälkä, ei tee mieli syödä. Mahassa on sellainen tunne että puristaa ja ällöttää, eikä saisi menemään alas muruakaan ja jos menisi, niin oksettaisi. Hankalaa on.. Paino ainakin putoaa tällä dieetillä..

Olen miehen kanssa jutellut vähän, lisää paljastuksia ja pahoillaan olemista. Ihmettelen, kun olen pystynyt käymään näitä keskusteluita erittäin rauhallisesti ilman raivoamista ja ylenpalttista syyttelyä.. se vaihe kai tulee sitten myöhemmin.
Niin, mies ei ole vieläkään kotona. Ehkä välimatka auttaa pitämään kuumimman keskustelun loitolla, vielä toistaiseksi. Ehkä en vielä ole tajunnutkaan koko asiaa..

Töissä on kiirettä, ei ole aikaa miettiä ylimääräisiä. Kun vaan jaksaisi.. Ehkä suklaan voimalla. Kun nyt ei menisi mässäilyksi.. olen ollut ilman karkkia nyt jo jonkin aikaa, enkä haluaisi syöksyä sokerihumalan voimin suhdekurimukseen. Se tietää takuuvarmoja lisäkiloja..

Kunnon ateria pitkästä aikaa

Aamulla en saanut syötyä mitään, iltapäivällä sitten vedin ihan "oikean ruuan", joka nyt ei sitten ehkä ole mitenkään laihdutusruokaa, mutta peruspöperöä kuitenkin. Makkarakastiketta, muusia, porkkanaraastetta, tomaattia, keitettyjä papuja (tai jotain vihreitä pötköjä..) ja rasvatonta maitoa. Söin ihan kunnon annoksen, ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan. Se on hyvä että ruoka kuitenkin maistuu edes välillä. Sisuskaluissa tosin edelleenkin on möyrintää, paha olla ja oksettava olo..

Ystävät ovat neuvoneet, että kannattaisi mennä esimerkiksi kuntosalille purkamaan aggressioita ja samalla kuntokin kohenisi. Ei sinänsä pöllömpi ajatus, ainut vaan että ovat turhan kaukana.. mutta jotain muuta fyysistä voisi hyvin tehdä. Edes vaikka sitten kävellä, saisi raitista ilmaa ja tuulettaisi ajatuksia.

Väkisin syömistä

Nukuin yllättävän hyvin, sitten kun vihdoin menin nukkumaan. Töissä on mukavan kiireistä, eikä ehdi miettiä asioita kovin paljoa. Olen tosin miettinyt että onkohan se hyvä vai huono asia. Tämä kun pitäisi käsitellä, eikä haudata jonnekin syvälle.. tosin, eipä ole mieskään kotona asiaa selvittelemässä. On kavereillaan, siellä on kuulema ystäviä ja kaikki tarjoavat apua, kuuntelevat ja juttelevat.. Sepä kiva. Minä sitten käyn töissä ja olen muun ajan itsekseni. Onneksi ystävät soittavat ja lähettävät viestejä. Huomenna, viimeistään torstaina yritän päästä tapaamaan kavereita kasvotusten. Se on varmastikin hyvä juttu.

Ruokailut: aamulla ei mitään, päivällä vähän pähkinöitä ja joku trip-mehu, iltapäivällä banaani, melkein kokonaan syöty täytetty sämpylä (levite, kinkku, juusto, salaatti) ja joku maustettu kivennäis/vitamiinivesi.. tai joku. Oksettava olo jatkuu edelleenkin, sämpylän pupeltamisessa meni vartti, enkä saanut loppua alas millään, vaikka väkisin yritin saada sen syötyä.

Vaatteet tuntuvat väljemmiltä. Shortsit ehkä jopa roikkuvat päällä, tai sitten vain kuvittelen. Taidan syödä nyt banaanin, pakkohan minun on jotakin saada syötyä.

Nukkumaan menossa..

Syöminen on vaikeaa, mutta olen illalla saanut pupellettua omenan, Reissumies-viipaleen jossa oli tuorejuustoa päällä, sekä pienen purkillisen vähärasvaista raejuustoa. Ja ison lasillisen vettä.

Mies on kavereidensa luona, taitaa olla siellä vielä ainakin pari päivää. Viestittelimme jonkin verran, hän on puhunut asiasta ystäviensä kanssa ja toivoi että minäkin voisin jutella omien ystävieni kanssa nenäkkäin. Hän toivoi että saisin apua tilanteeseen, kuten hänkin on saanut apua ja tukea ystäviltään. En tiedä itkeäkö vai nauraa. Olen ehkä enemmän itkenyt kuitenkin.

Ihan kaikkia likaisia ja ikäviä yksityiskohtia en viitsi kirjoittaa tänne nettiin, mutta tässä on ollut suhteen paljastumishetkellä paljon todistajia, mukaanlukien se toisen osapuolen puoliso - josta sitten on seurannut tiettyjä asioita.. joka taas toki vaikuttaa omaan suhtautumiseeni asiaan jollakin tavalla. Ehkä jopa jonkinlaista sääliä miestäni kohtaan.. vaikka hän on itse oman soppansa aiheuttanutkin.

Epäusko ja harhailevat ajatukset ovat seuranain.. onneksi myös lohduttavia viestejä omilta ystäviltäni. Pitäisi kyllä oikeasti tavata heitä kasvokkain ja jutella tilanteesta. Siinä se mieheni on kyllä oikeassa..

Yritän nyt nukkua. Kokeilen samaa taktiikkaa, mikä viime yönä lopulta tuotti tuloksen: Ajattelen että olen unen ja levon arvoinen, ansaitsen sen ja annan itselleni luvan nukahtaa. Hyvää yötä.

Pitäisi edes juoda riittävästi

Olen tänään saanut syödyksi aamulla yhden HeVi Shotin ja töissä Hesen kanawrapin ja appelsiinimehun. Vähän heikottaa, nälkäkin ikään kuin olisi, mutta on paha olla. Oksettava olo, vaikka en ole oksentanutkaan. Pitäisi edes juoda riittävästi, ettei elimistö kuivu.

Jaksoin töissä olla ystävällinen ja (kohtalaisen) iloinen asiakkaille, työkavereillekin. Kerroin heille heti aamulla mitä oli tapahtunut. Ajattelin, että jos saan hillittömän itkukohtauksen kesken kaiken, heillä olisi edes syy tiedossa, etteivät ihmettele. En pystynyt tekemään mitään liian yksinkertaista. Minun olisi pitänyt esimerkiksi leikata eräitä mainosjuttuja laminoidusta paperista, mutta siinä puuhassa pääsi ajatus harhailemaan liikaa, joten jätin homman tekemättä. Onneksi sillä ei ole kiire, myöhemmin sitten.

Aamulla huomasin että ihoni roikkuu keskivartalon kohdalta enemmän, kuin aiemmin. Se muutos on tapahtunut tosi nopeasti. Vaatteetkin tuntuvat siitä kohdasta väljemmiltä. Sinänsä positiivinen asia, kun kerran tarkoitus on laihduttaa, mutta tahti on liian nopea ja luulenpa hyvinkin että kaikki lähtevä paino ei suinkaan ole läskiä. Lihaksia kuitenkin tarvitsisin vielä, joten mielelläni pitäisin ne..

Mies lähti illaksi ja yöksi muualle. Ei (tietääkseni) sen naisen luokse. En tiedä koska tulee takaisin.. jos tulee ollenkaan.

Maanantaimittaus

Paino putosi rytinällä viime viikon tuloksesta. 2,1 kg lähti ja vyötäröltä kaksi senttiä. Ei ole tullut syötyä juurikaan mitään, se ei ole hyvä asia. Nyt pitäisi kuitenkin jaksaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tarvitsen voimaa ja energiaa kriisistä selviytyäkseni.

Sain onneksi nukuttua yöllä. Pimeässä huoneessa yksin ollessani todellisuus iski lujaa ja kyyneleet tulivat.. Lopulta päätin että annan itselleni luvan nyt levätä ja nukkua, olen sen ansainnut. Olen sen arvoinen. Sain sitten unta.. Aamulla ensimmäinen ajatus oli, että oliko se vain pahaa unta. Eihän se ollut..

Nyt yritän lähteä töihin. Onkin jo vähän kiire.. Toivottavasti jaksan, saan ainakin muuta miettimisen aihetta.

Uusi lukija!

Tervetuloa Taskunoita! :) Ihania ilon hetkiä nyt niin surulliseen aikaan.

Aviokriisi, epätodellista!

Epätodellista. Eihän näin voi käydä minulle, meille.. Viime yön ja tämän päivän puhelut konkretisoituivat todeksi, kun mies tuli illalla kotiin. Tunnustus. Anteeksipyyntö. Katumusta. Kyyneleitä.

Pettäjä. Miehelläni on toinen nainen. Kriisi.

Sanaton. Olin hämmästyttävän rauhallinen keskustellessani miehen kanssa. Ei jälkeäkään raivoamisesta. Lähinnä tunsin syvää pettymystä, järkytystä, luottamuksen murenemista. Epätodellinen olo. Ehkä se viha ja raivo tulevat sitten myöhemmin. Nyt nukumme eri huoneissa.

Käsittämätöntä.................

Uusi lukija!

Ai, seuraan on liittynyt uusi lukija, LURA! Tervetuloa! Ilonpilkahdus tähän päivään!! :)

Piinaavaa odottelua..

Ei hirveästi kommentoitavaa. Ainakin muutama tunti menee vielä ennen kuin pääsee puimaan asiaa edes jollakin tasolla. Ei se kyllä tässä illan aikana mihinkään vielä selviä. Ei likimainkaan. Purkautumista olisi kyllä, muttei sanoja. Eikä tämä ehkä ole oikea blogi siihen aiheeseenkaan. ... Tämän päivän syömisiä siis: yksi HeVi Shotti, pussillinen suklaakarkkeja, omena. Ei tahdo mennä mikään alas, ei edes ne karkit.. oksettava olo. Eipä oikein muuta kerrottavaa.. #ttu. Miten voikin ihmistä ottaa päähän näin paljon!

Taivas tippui niskaan..

Tänään on kyllä paska päivä, paskaakin paskempi! Tai se taivaan romahtaminen tapahtui jo yöllä, kun sain kesken unien erään puhelun. Voi vi##u!!!!!  Ei tänne blogiin ehkä sen tarkempia selostuksia. ainakaan nyt tässä vaiheessa, mutta voi paskan paska että nyt on surkea fiilis. Ja kaksijakoiset ajatukset. Ja epätietoisuus tulevasta. Joo, kukaan ei ole kuollut.. mutta ihan tarpeeksi kamalaa tämä on.

Toivottavasti nyt hyvin alkanut laihduttaminen ei kuitenkaan jää, enkä sortuisi mielen mustuessa mässäämään, kuten joskus on käynyt - tosin tällaista syytä ei vielä ole tullut vastaan.. Vi##ujen vi##u. Miksi??!!

Anteeksi karkea kielenkäyttöni, ei todellakaan kuulu tapoihini kiroilla..