perjantai 30. marraskuuta 2012

Treeniä, treeniä!

Antti-myrsky toi tullessaan hyytävää tuulta, vaakatasossa lentävää lunta, luihin asti ulottuvaa kylmyyttä ja sähkökatkoja. Aamu alkoikin tunnelmallisesti kynttilänvalossa. Tänään oli kuitenkin onneksi sisätreenipäivä, bootcamp. Ja raskas olikin, taas. Eilen kävimme ulkotreenissä mm. nousemassa rappusia ja sen jäljiltä olikin pohkeet valmiiksi jumissa. Tämän päivän treenin jälkeen olenkin könynnyt kuin vanha mummo. :) Viiden kilon käsipainot ja stepperi olivat tämän aamun välineet. Onneksi on viikonloppu välissä niin pääsee palauttelemaan jalat ennalleen. Kyllä tuntuu. Vaan tuntuupa se myös hyvältä! Kiva fiilis kun tietää tehneensä kunnon treeniä josta tulee tulosta.

Nopeasti se aika kuluu, sillä ensi viikko on viimeinen Kevyt Sankari -treeniviikko. Sen jälkeen on jäljellä enää maanantain loppupunnitus. Sitten olenkin taas omillani ja se pelottaa. En tiedä miten saan itseni motivoitua liikkeelle, tai pysymään ruodussa, kun ei ole vierasta ihmistä punnitsemassa, seuraamassa kehitystä ja aikatauluttamassa edes niitä kolmea ohjattua treenikertaa viikossa. Oma personal trainer olisi enemmän kuin poikaa, mutta ei minulla ole siihen varaa. Tuo ryhmämme vetäjä tekee myös personal trainerin hommia ja pidän hänen tyylistään, hurtista huumorista ja lempeän napakasta tavasta pitää porukka ruodussa. Uskon että hänen ohjauksessaan saisin takuuvarmasti tulosta aikaan. Vaan ei auta jossitella, näillä on mentävä. On tämä ollut hieno elämys ja onneksi se jatkuu vielä vähän aikaa. :)


torstai 29. marraskuuta 2012

Pitkästä aikaa täällä

Olen ollut tässä hiljaiseloni aikana vähän kipeänä, kuumetta ja nuhaa, ei sen kummempaa. Parisuhdekiemuroita on yritetty setviä, tai olen yrittänyt setviä niitä enimmäkseen omien korvieni välissä. Mies ei oikein ole juttutuulella. Laihdutusprojekti on ollut vähän taustalla viime viikkojen ajan. Yhdessä vaiheessa olin jo vähän antamassa periksi koko homman, sorruin herkkuihin aika pahastikin jne.. mutta siitä sitten taas sain itseni uuteen nousuun ja takaisin ruotuun. Aamupainoja olen mittaillut ja epävirallisten tulosten perusteella olen päässyt jopa tulokseen 88,5 kg! Jälkeenpäin mietittynä koko alamäki ja häslinki alkoi siitä kun pariterapiassa terapeutti kehotti tekemään ajatuksia selkeyttävän nelikentän siitä että mitä hyviä ja huonoja asioita liittyy eroon ja yhdessä jatkamiseen.

Sainkin listattua isoja asioita sekä eron plussiin ja miinuksiin, että sitten jatkamisen plussiin ja miinuksiin. Sen jälkeen ajatukset ovatkin sitten olleet ihan mullinmallin ja erokin tuntui todellisemmalta vaihtoehdolta, kuin mitä se on aikaisemmin tuntunut. Samaten ne eron ja yksin jäämisen miinukset sitten ovat pelotelleet tekemästä sitäkään ratkaisua. Toki ensimmäinen asia eron esteenä/hidasteena on ihan yksinkertaisesti se, että minulla ei ole nyt töitä. Työttömänä on vähän vaikea edes löytää asuntoa. Toinen iso asia on jo vähän iäkkäänpuoleinen ja hiukan sairaskin koiramme, joka tulisi sitten minun mukaani. Se on asunut koko ikänsä maalla, eikä osaa elää kaupunkikoirana. Se on kuitenkin sen verran hyvässä kunnossa, pirteä ja iloinen, että vain tämän parisuhdekriisin takia en halua lähettää sitä viimeiselle matkalleen. Se olisi itsekästä ja väärin, todella väärin.

Käytännössä koira antaa nyt miehelle "armonaikaa" yrittää saada asiat paremmalle tolalle - jos se koskaan onnistuu. Mies ei tosin ole ollut kovin aktiivinen siinä, vaan tuntuu siltä että hän lähinnä toivoo asioiden jotenkin lutviutuvan ennalleen itsestään. Siinä hän on väärässä. Terapeuttikin sanoi miehelle, että tuo sinun vaimosi on ollut todella kärsivällinen ja ymmärtäväinen, eikä varmaan jaksa loputtomiin odottaa. En jaksakaan, omaa jaksamista ja oloa tässä on mietittävä. Tällainen roikkuva ja epäselvä tilanne on riipivää, vaikkei riidelläkään. Ihan kamalaa. Toivoisin että minulla olisi jokin ulospääsy tästä sopasta, olisipa työpaikka ja mahdollisuus hankkia asunto missä koirankin on hyvä olla.. Lottovoitto tässä tarvittaisiin, eikä siihen riitä neljä oikein tulos.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Kevyt Sankari puolivälissä

Niin se aika rientää kun on mielekästä ja mukavaa tekemistä. Kevyt Sankari laihdutusprojekti on puolivälissä, takana viisi viikkoa ja toiset samanmoiset vielä edessä. Tämän illan punnituksessa tuloksena oli 91,2 kg, eli 0,8 kg on lähtenyt viime viikosta. Viidessä viikossa olen pudottanut 4,9 kg, ja siihen mahtuu väliin yksi plussaviikkokin! Olen tosi tyytyväinen tulokseen, vaikka se plussa harmittaakin vähän. Mennyt on mennyttä ja nyt katse tulevaan ja seuraaviin viiteen viikkoon. En ehkä ihan usko että tahti pysyy samanlaisena, mutta en aseta mitään tavoitetta tälle projektille. Teen sen mukaan mikä tuntuu hyvältä ja niillä keinoilla saavutettuun tulokseen on sitten oltava tyytyväinen. Koko kisan kärkisijoituksista en uskokaan kilpailevani, tuloksen pitäisi olla paljon parempi, mutta ihan oman itseni vuoksi tätä teenkin. Keho on kiinteytynyt ja pehmeitä löllyköitä on nyt vähemmän kuin aluksi. On myös virkeämpi ja parempi olo kokonaisvaltaisestikin ja itsetunnollehan tämä on mannaa, kun ulkonäkö kohenee. ;)

Ainoa miinuspuoli tässä on se, että jalkani on ollut vähän kipeä. Reiden etupuoli on nipistellyt ja "poltellut" jonkin aikaa. Mietin että olisikohan pitänyt jättää jalkaprässikokeilu väliin.. laitoin laitteeseen (itselleni) reilut painot (yht. 75 kg) ja testasin jaksanko tehdä niillä sarjaa. Ensin sain 19 toistoa ja hetken kuluttua 16. Seuraavana päivänä oli molemmissa polvissa pistävää kipua, mutta se meni ohi. Tämä nipistely sen sijaan ei mennyt. Mietin että sainkohan nyt rikottua jotain, revähtiköhän joku lihas vai mitä kummaa.. Pöhlä mikä pöhlä, ohjaaja kun oli juuri varoitellut että nyt pitäisi olla varovainen ettei riko paikkoja. Oma moka.

Kaiken kaikkiaan kokonaisuutena minulla on tosi hyvä fiilis tästä ja vilpittömästi suosittelen osallistumaan, jos eteen osuu joskus. Tästä vielä loppuviikot hyvällä tsempillä ja lopussa kiitos seisoo! :)

Maanantain aamumittaukset, putoaa se!

Hyvää huomenta! Oma kotivaaka näytti aamulla pyöreää lukemaa: 90,0 kg! Toinen tavoitepiste on saavutettu, jee! Viime viikosta 0,8 kg pudotusta, vaikka lauantaina olikin bileet. Tosi kiva!

Tämä kahden eri mittausajan ja -paikan systeemi on hämäävä, tiedän, mutta illalla sitten se Kevyen Sankarin punnitus. Siinä ollaankin sitten puolivälissä, alun "helpot kilot" on nyt pudotettu ja loppujen kanssa pitää sitten tehdä enemmän töitä. No, kunhan paino lähtee edes vähän, kroppa kiinteytyy ja kunto paranee, niin olen tyytyväinen. Stressaantuneena laihdutus ei suju helposti. Olen ollut tosi iloinen siitä että olen lähtenyt siihen mukaan, sillä ihan omin päin laihdutukseni jämähti ja kaiken tämän stressin ja muun kanssa olisin varmaan lähtenyt seuraavaksi mässyttämään, kun "eihän tästä taaskaan tullut mitään" ja kilot olisivat tulleet korkojen kera takaisin.. luultavasti olisi pumpsahtanut satasen pahemmalle puolelle.

Tänään tekisi mieli mennä uimaan.. löytäisinköhän vanhat uikkarini vielä jostakin?

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Herkkuhalloween

Eilen tuli käytyä kaverin Halloweenjuhlissa.. Vähän lipsahti herkuttelun puolelle, mutta onneksi tuli käytyä eilen aamulla parin tunnin sadelenkillä mäkisellä kuntopolulla. Tuli poltettua edes vähän kaloreita alta pois. No, tästä eteenpäin taas katse pois herkuista ja kohti kevyttä olotilaa!!

Mies muuten huomautti bileisiin lähtiessämme, että "kyllä sä olet vähän tainnut laihtua", kun puin vartalonmyötäisen mekkoni päälle pitkää velhonviittaa.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Sataa, sataa ropisee..

..ja olen  luvannut lähteä kaverin kanssa kävelemään. Suomalaisella sisulla sitä sitten mennään, vaikka sataisi pieniä mummoja. Aamiainen on nyt syöty, eli maustamatonta rasvatonta jugurttia, kauraleseitä, puolukkasurvosta "puurona" ja lasillinen appelsiinimehua päälle. Seuraavaksi ulkoiluvaatteiden etsintään ja menoksi.