Yllättäviä käänteitä, aikaa koiralle

Taisi käydä niin, että asioiden uudelleenjärjestäydyttyä vähän ikävällä tavalla, minulle järjestyi yllättäen aikaa. Työkuvioissa tapahtui odottamattomia asioita ja luultavasti ainakin tämän viikon ajan olen vapaalla. Taustalla olevat ikävät asiat eivät vaikuta suoraan omaan elämääni, mutta niillä on mahdollisia vaikutuksia mm. työkuvoihini jatkossa. Vielä en tiedä enempää. Aika näyttää. :(

Tästä kaikesta on löydettävissä ainakin se positiivinen puoli, että sainkin aikaa koirankoulutukseen ja muuton loppuunviemiseen. Olen nyt vain ohikulkumatkalla uudessa kodissani, mutta suunnittelin tulevani koiran kanssa tänne viimeistään huomenna aamulla. Sitä ennen pitää tehdä vielä jotain hankintoja.

Elämä on arvaamatonta..

Mistä tätä kiirettä riittää?

Sateisen harmaa sunnuntai. Kesäajan päätös, kellojen kääntö, tunnin verran pidempi viikonloppu. Uusi koti alkaa vähitellen näyttää kodilta, vaikka purkamattomia muuttolaatikoita onkin vielä siellä täällä. Budjetti ei ihan salli kaikkia ihania sisustusideoita, joita päässä pyörii, mutta jotain olen pystynyt toteuttamaan. Kulunut viikko on vierähtänyt kiireisesti, ennakoimattomia asioita setvien, päällekkäisiä aikatauluja sumplien, ohimennen tavaroita roudaten, öitä huonosti nukkuen. Lohtuna on se, että asiat kuitenkin edistyvät ja uusi koti alkaa näyttämisen ohella myös tuntua kodilta, vaikka en ole ehtinyt juurikaan edes käydä täällä. Vanha koti tyhjenee huonekaluistani ja tavaroistani, enkä enää oikein osaa olla siellä. Toisaalta, viime aikoina olen käynyt siellä lähinnä hoitamassa koiraa ja nukkumassa.. En ole ehtinyt olla uudessa kodissa koiran kanssa keskeneräisen muuton ja työpäivieni ennalta-arvaamattomien pituuksien takia. En ole nyt viikonloppunakaan ehtinyt olemaan koiran kanssa täällä uudessa paikassa, kun näille kahdelle päivälle oli buukattuna monenlaisia menoja parinsadan kilometrin säteelle. Uskon kyllä että karvakorva oppii olemaan myös yksin täällä aika helposti. Se on osoittanut aika isoja edistysaskeleita niinä harvoina päivinä, kun olemme olleet täällä. Nakkeja siinä kyllä kuluu. ;) Naapurit joutunevat valitettavasti kuulemaan vähän sen protestointeja alkuvaiheessa, mutta elämä on.. Ainoa isompi huolenaiheeni tällä hetkellä ovatkin siis työpäiväni, jotka saattavat itsestäni riippumattomista seikoista johtuen kestää ennakoitua pidempään. Ei kai auta kuin toivoa parasta. Asioilla on tapana järjestyä, vai miten se meni. :)

Sain viikolla postia terapeutiltani. Hän laittoi mainoksen eroryhmästä, joka alkaisi noin kuukauden kuluttua. Ajattelin osallistua, joten pitää yrittää mahduttaa sekin tiukkoihin aikatauluihini mukaan. Ryhmästä saattaisin saada lisää eväitä itsenäisen elämän alkuun, vaikka nyt tuntuukin siltä että ihan kohtalaisestihan tässä on selviytynyt. Kiire tosin voi vähän hämätä. Ei ole ollut kunnolla aikaa ajatella ja käsitellä kaikkia tunteita ja mietteitä. Päässä pyörii eron jälkipuinnin lisäksi monen muunkinlaisia ajatushattaroita, joista ei oikein saa kiinni. Kun ei myöskään ole aikaa muodostaa niistä lauseita koneen äärellä, bloginkin kirjoittaminen on ollut valitettavasti vähän taka-alalla. Kokonaisuudessaan on kumminkin luottavainen olo ja tunne siitä, että elämä kantaa, vaikka välillä asiat ovatkin melko kaoottisia ja kiire värittää silmänalusia tummalla tussilla.

Yhtä ja toista ja kaikenlaista

Blogin päivittäminen on ollut nyt aika satunnaista, keskittyen lähinnä viikonloppuihin. Viikolla majailen vanhassa kodissa, jossa minulla ei ole konetta käytettävissäni ja viikolla on muutenkin aamusta iltaan ohjelmaa, joten en ehdi kuin käydä kääntymässä täällä uudessa kodissani. Töissä on melko paljon muuttujia, jotka aiheuttavat sen, ettei ole mitään mahdollisuutta suunnitella ajankäyttöäni. Tilanteet ja aikataulut muuttuvat ja venyvät, eräänäkin päivänä menin töihin aamulla 7:30 ja kun kaikkea sattui ja tapahtui, pääsin kotiin vasta klo 22:30 jälkeen. On vähän pakkorako joustaa ja venyä.

Työkuvioiden lisäksi pitäisi sitten vielä jaksaa roudata viimeisetkin tavarat uuteen kotiin ja kouluttaa koiraa kerrostalokoirien tavoille ja hoitaa muitakin velvollisuuksia ja joskus olisi ihan kiva jopa nähdä ystäviä, tai edes istahtaa rauhassa hetkeksi sohvalle katsomaan vaikka iltauutisia. Monipuoliset ja säännölliset ateriat olisivat myös ihan kiva juttu. Ja levolliset yöunet. Ja puhtaat vaatteet.. en ole edes ehtinyt pyykkiä pestä. Viikko sitten minut vielä sotkettiin tahtomattani eräiden läheisten ihmisten väliseen isoon riitaan, josta olen yrittänyt pysytellä erossa jo monta kuukautta. Kaikki mahdollinen tulee mukaan uniin, enkä saa nukuttua hyvin. Päässä saattaa jopa pyöriä koko yön ajan joku radiosta ohimennen kuultu laulu, josta en pääse eroon.

Nyt viikonloppuna unelmoin pitkistä ja rauhallisista yöunista uudessa kodissani, mutta koira ei rauhoittunutkaan yöksi, vaan vaelteli pitkin asuntoa ja halusi ulos 2-3 tunnin välein. Ainakin viime yö meni aika kehnosti ja aamulla olin todella uuvuksissa. Tänään päivällä kävi vieraita, keiteltiin kahvia ja paistettiin pannaria. :) Se piristi ja sai hyvälle tuulelle. Kovasti, kovasti toivon että tämä tuleva yö olisi rauhallisempi ja saisin nukuttua yhtäjaksoisesti aamuun saakka. Voimat ovat aika vähissä ja ensi viikko vaatii taas jaksamista. Pitää saada akkuja ladattua. Joten, oikein hyvää yötä.. painun petiin! :)

Koirapulinaa

Jee, netti toimii uudessa kodissa! Oltiin koiran kanssa ensimmäinen yö täällä. Voin kertoa, että ei paljon nukuttu! Koko illan koira stressasi ihan hulluna, läähätti ja hermoili, eikä osannut yhtään rauhoittua. Vaikka olisi tehnyt mieli mennä rapsuttelemaan ja tyynnyttelemään sitä, puuhailin vain omia juttujani, enkä kiinnittänyt siihen huomiota. Pidin radion päällä ja annoin sille aikaa totuttautua omaan tahtiinsa ilman ylimääräisiä hössötyksiä. Olin laittanut sille vesikipon ja herkkuraksuja ympäri asuntoa, jotta se löytäisi kivoja yllätyksiä, mutta ei sitä oikein kiinnostanut. Stressasi liikaa. Vähitellen koira makaili pidempiä aikoja aloillaan ja läähätys laantui, kunnes jo oli muutaman minuutin kerrallaan ihan rauhassakin.

Jostakin luin, että stressaantuneena koiran tarve päästä pissalle on suuri, joten kävimme illan ja yön aikana useamman kerran pienillä pissalenkeillä. Tuli samalla hissikin tutummaksi ja tutummaksi. Yöllä se jo vähän maisteli löytämiään herkkuja ja tänään se on jo huomattavasti rauhallisempi. Nytkin lekottelee rentona kyljellään tuossa lähellä. Parveke sitä pelottaa vielä, sinne ei uskalla mennä, kun kaiteen alaosasta näkee läpi, mutta eiköhän se siitä.

Tuo ulko-oven postiluukku mietityttää, kun täällä ei ole väliovea, vaan ulko-ovi on ainoa ovi asunnon ja rappukäytävän välissä. Saisikohan siihen jonkun korin mihin posti putoaa, ettei posti putoa ovella lekottelevan koiran päälle.. siitähän se sätkyn saa. En myöskään tiedä pitäisikö koira luukusta tipahtelevia rapisevia juttuja kivoina leluina, mitkä voi repiä ja silputa pitkin asuntoa.. Nyt olen laittanut pienen väliaikaisportin eteiskäytävään, ettei koira menisi sinne.

Koiran kannalta olisi hyvä, jos voisin olla vaikkapa viikon lomalla sen kanssa, mutta kun se ei ole mahdollista, niin pitää tyytyä viikonlopputreeniin. En uskalla jättää sitä vielä yksin tänne. Kunhan nyt ensin saan sen tottumaan asuntoon, uusiin ääniin ja juttuihin, niin sitten vähitellen jätän sen itsekseenkin. Joku vähän kovempiluontoinen koira ei välttämättä olisi moksiskaan tällaisista muutoksista, mutta tuo karvakorva on sen verran pehmo, että stressaa monenlaisista jutuista. Sitä ihmettelen, ettei se pelkää uudenvuodenpaukkuja ja raketteja, mutta sehän nyt ei haittaa. :) No, täällä ollaan vielä huomiseen saakka ja sitten kai siirrytään työviikon ajaksi vanhaan asuntoon. Tai riippuu ihan koirasta. Voihan se vaikka yllättää minut ja kotiutua nopeamminkin. Katsotaan. :)

Onko koira kotona?

Tänään vein koiran ensimmäistä kertaa muutamaksi tunniksi uuteen kotiin. Rassukka jännitti jo hissiä. Oli ihan matalana jalat levällään ja häntä koipien välissä. Hissistä tepsutteli hitaasti ja varovaisesti ulos käytävään ja kulki käytävän reunoja myöten hiipien. Sisällä uudessa kodissa pyrki olemaan vain mattojen päällä. Liukkaat laminaattilattiat olivat pelottavia, liukkaita ja outoja. Meillä vanhassakin kodissa on laminaattilattiat, mutta kai ne sitten tuntuivat erilaisilta uudessa paikassa. Koira oli levoton, läähätti hermostuneesti, kulki edestakaisin mattoja pitkin, välillä vähän liukasteli laminaateillakin. Söi kuitenkin pieniä herkkupaloja, kun niitä tarjosin. Yritin itse olla mahdollisimman normaalisti. Laitoin radion päälle, etteivät naapureista ja käytävästä kuuluvat äänet olisi niin erottuvia. Touhusin normaaleja kotiaskareita, tein välipalaa, söin, laitoin tavaroita paikoilleen, istuin nojatuolissa kännykkää plaraten, kehuin ja rapsuttelin koiraa kun se oli hetken aloillaan.

Kävimme tekemässä pienen kävelylenkin uudessa ympäristössä ja se meni ihan hyvin, jos ei huomioida käytävällä ja hississä kulkemista. Ne ovat tuolle maalaismöllille pelottavia asioita. Jotenkin se tajuaa sen, että lattian alla on paljon tyhjää. Olen huomannut sen joskus aikaisemminkin, esimerkiksi sellainen käytäväsilta, jossa koira ei voi nähdä että se on tyhjän päällä oleva silta, eikä pelkkä käytävä, niin sielläkin se menee matalaksi ja levittää jalkoja, hiipii varovasti ja nurkkia myöten. Ja sitten vielä hissi, joka on tyhjän päällä ja liikkuu.. ai hurja se on pelottava juttu.

Voi pientä, se on jotenkin niin säälittävä, mutta pitää olla mahdollisimman tavallisesti sen kanssa, ettei se ajattele että tässä nyt on jotain erikoista minunkin mielestäni. Kai se siitä aikaa myöten tottuu. Onneksi ei ole pakko muuttaa heti paikalla sinne uuteen paikkaan, vaan voin totutella koiraa ajan kanssa. Vielä se ei miellä uutta paikkaa kodiksi. Palattuamme vanhaan paikkaan se meni heti omalle paikalleen, huokasi syvään ja kävi nukkumaan.

Uutta, vanhaa ja lahjaksi saatua

Jotain uutta, jotain vanhaa.. :) Uuden kodin järjestys alkaa vähitellen hahmottumaan. Isoimmat huonekalut ovat löytäneet paikkansa, vaikka en ole vielä saanut kaikkia kasattuakaan. Pienessä asunnossa on oleellista suunnitella siirrot mittanauhan kanssa etukäteen, ettei tarvitse siirrellä tavaroita edestakaisin. Vein yhteisestä asunnostamme omaan kotiini aika paljon huonekaluja, uusia ovat sänky ja vuodesohva + tuoli. Pieni ruokapöytä ja tuolit ovat oikeastaan oleellisimmat puuttuvat esineet. Kaverilta saan vielä yhden kaapin, joka sopii yhdistettyyn makuu- ja työhuoneeseeni värinsä perusteella. Toivottavasti myös mittojensa perusteella.. Oleellisimmista tavaroista puuttuvat vielä mikroaaltouuni ja pyykkikone (ja kuivauskone), mutta voin kuitenkin pestä pyykit taloyhtiön pesukoneella, joten ei mitään paniikkia sen suhteen.

Eksä on ollut jopa lähes hyvällä tuulella muuton suhteen. Kai se on hänellekin helpotus ja selkeyttää asioita. Ihan hyvässä hengessä ollaan jaettu tavaroita, se vähä mitä nyt ollaan ehditty käymään läpi silloin kun ollaan ehditty näkemään. Huonekalut ollaan jaettu, jotain koriste-esineitä, matkamuistoja, käyttötavaraa.. Mulla on ollut aika kiirettä töissä ja muuttopuuhissa. Kaveripariskunta tuli isolla autolla auttamaan muutossa, mies oli reissussa sinä päivänä. Kävi eksä yhtenä iltana katsomassa uutta asuntoani, kun vein jotain tavaroita sinne. Haisi ihan hirveästi viinalle. Ei sellaiselle pehmeän oluiselle, vaan ihan raa'alle viinalle. Autoa ajaessani ja hengitystä pidätellessäni mietin itsekseni, että onneksi minun ei tarvitse sietää tätä enää! Eihän siinä mitään, jos silloin tällöin joskus ottaa ja haisee semmoiselle, mutta kun se ei ole ollut kovin harvinaista. Ja se vanhan viinan haju oli ällöttävää, etenkin jos oltiin lähdössä esimerkiksi kummilapsien synttäreille.. Hävetti. Onneksi sitä ei tosiaankaan tarvitse enää sietää.

Nyt en ehdi kirjoittamaan enempää. Oma tietokoneeni on vielä asentamattomana muuttolaatikoissa uudessa kodissa ja nyt kirjoittelen tätä lainakoneella vanhassa kodissani. Olen ollut muutaman päivän nettipimennossa. Se on toisaalta ihan suositeltavaakin silloin tällöin. Tulee helposti roikuttua netissä ihan liiankin paljon. Jatkan juttua joskus, kunhan saan koneen toimimaan uudessa kodissani. :)