sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Heräämisiä

Lakkasin kynsiä tässä illalla ja tajusin siinä samalla erään asian. Voin laittaa kaunista väriä kynsiin hyvillä mielin, ilman että mies pahoittaa mieleni kiukuttelemalla, kun kynsilakka "löyhkää" ihan kamalasti. :) Oma tupa, oma lupa. <3

Saan myös valita ihan rauhassa verhojen, mattojen, sängynpeitteen värit ja materiaalit, taulut seinille, ruuat mitä syön, telkkakanavat ja ohjelmat mitä katson, tai olen katsomatta. Ihan huippua! Tietenkään tämä kaikki ei ole tapahtunut ihan niks-naks-juuri nyt, mutta tajusinpahan taas tämän oman vapauteni. Olen niin pitkään myötäillyt toisen tahtoa ja unohtanut itseni ja omat toiveeni, että herääminen tapahtuu hitaasti. Mutta oih, niin ihanasti!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Elämää, ei sen enempää

Hei taas, hengissä ollaan vielä! :) On niin monta rautaa tulessa, että omaa aikaa jää kovin vähän, eikä siis tule kirjoiteltuakaan mitään. Aloittelin vuodenvaihteessa uutta bisneskuviota, ehkä se siitä kasvaa niin suureksi, että voin elättää itseni sillä. Siihen tähtään. Ainakin toistaiseksi vaikuttaa ihan hyvältä. Työtä se vaatii, mutta sitä olen valmis tekemään, jotta tulevaisuudessa olisi helpompaa ja taloudellisesti turvatumpaa elämää.

 Rahatilanne on tiukka, töissä on kiirettä, stressiä, epätietoisuutta ynnä muuta, koirulin terveys ei ole ihan sataprosenttinen vieläkään, oma jaksaminen välillä mietityttää, kun en ehdi/muista välttämättä edes syödä koko päivänä mitään järkevää, exä ärsyttää joskus enemmän, joskus vähemmän, on kylmä.. MUTTA en aio antaa negatiivisten asioiden määrittää omaa olotilaani.

 Talo on vielä myymättä, exä kärrää sieltä toisinaan muutamia laatikoita kerrallaan minun tavaroitani, kun hänellä on asiaa tähän uuden asuntoni lähelle. Ei tosin tule edes kunnolla sisälle asti, vaan ajaa auton ulko-ovelle ja jättää tavarat käytävään, josta roudaan ne sitten itse perille saakka. No, tuopahan edes siihen. Asunnon sisustuselementteinä tosin tulee käytettyä yhä enemmän ja enemmän erilaisia pahvilaatikoita.. en jaksa laitella tavaroita paikoilleen, joten laatikkovuori kasvaa. Ei, en ota siitä stressiä.. tämä nyt on tällainen vaihe ja teen sen kun ehdin ja jaksan. Se siitä.

 Eroryhmässä on ollut hyviä keskusteluja, neuvoja ja kannustuksia erilaisiin tilanteisiin. Suosittelen kovasti, jos vain pääsette eron jälkeen sellaiseen. On ollut myös parit juhlat, joissa on nähnyt paljon kavereita ja olen nauttinut olostani. Viimeisimmissä hippaloissa laitoin merkille oman vapautuneen oloni, pystyin iloitsemaan musiikista ja ystävistä, olemaan oma iloinen itseni, jopa iloisempi kuin exän seurassa ollessani, jolloin oli monesti vähän sellainen tyhmä olo, että olen hänen varjossaan ja häntä varten siellä. Kuskaamassa ja katsomassa perään. Nyt se on ollutta ja mennyttä, voin tehdä mitä haluan, eikä tarvitse miettiä missä se mies huitelee ja missä kunnossa. Ihanaa!

Koetan pitää positiivista virettä yllä kiireestä ja takaiskuista huolimatta, olla itselleni armollinen, kulkea avoimin silmin ja kuulevin korvin, elää tässä hetkessä ja olla murehtimatta tulevia (ainakaan liikaa). Elämä on nyt!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Vuosi alkaa

Vuoden ensimmäinen päivä, ensimmäinen kalenterivuosi eronneena alkaa. Minulla ei ole kristallipalloa, mutta odotan vuoden kääntävän asioita parempaan suuntaan. Olen itsenäinen ja itseeni luottava aikuinen nainen. Yritän ajatella asioista positiivisesti ja kääntää kaiken parhain päin. Vastoinkäymisetkin. Kaikki kokemukset kasvattavat ja jokaisesta kohtaamisesta ja tapahtumasta voi oppia jotakin. Elän elämää päivä kerrallaan, pyrin olemaan läsnä juuri tässä ja nyt, mutta katson myös tulevaisuuteen, tähtään kohti tavoitteita. Asetan tavoitteet tarpeeksi korkealle, jotta niiden saavuttamisessa on haastetta ja onnistumisen iloa. Rakennan omaa elämääni pala kerrallaan, ilman pakkopullan makua, omia tuntemuksia haistellen ja omaa vaistoa noudattaen. Avoimin silmin, nöyrin mielin, kantavin siivin.