keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Elämää, ei sen enempää

Hei taas, hengissä ollaan vielä! :) On niin monta rautaa tulessa, että omaa aikaa jää kovin vähän, eikä siis tule kirjoiteltuakaan mitään. Aloittelin vuodenvaihteessa uutta bisneskuviota, ehkä se siitä kasvaa niin suureksi, että voin elättää itseni sillä. Siihen tähtään. Ainakin toistaiseksi vaikuttaa ihan hyvältä. Työtä se vaatii, mutta sitä olen valmis tekemään, jotta tulevaisuudessa olisi helpompaa ja taloudellisesti turvatumpaa elämää.

 Rahatilanne on tiukka, töissä on kiirettä, stressiä, epätietoisuutta ynnä muuta, koirulin terveys ei ole ihan sataprosenttinen vieläkään, oma jaksaminen välillä mietityttää, kun en ehdi/muista välttämättä edes syödä koko päivänä mitään järkevää, exä ärsyttää joskus enemmän, joskus vähemmän, on kylmä.. MUTTA en aio antaa negatiivisten asioiden määrittää omaa olotilaani.

 Talo on vielä myymättä, exä kärrää sieltä toisinaan muutamia laatikoita kerrallaan minun tavaroitani, kun hänellä on asiaa tähän uuden asuntoni lähelle. Ei tosin tule edes kunnolla sisälle asti, vaan ajaa auton ulko-ovelle ja jättää tavarat käytävään, josta roudaan ne sitten itse perille saakka. No, tuopahan edes siihen. Asunnon sisustuselementteinä tosin tulee käytettyä yhä enemmän ja enemmän erilaisia pahvilaatikoita.. en jaksa laitella tavaroita paikoilleen, joten laatikkovuori kasvaa. Ei, en ota siitä stressiä.. tämä nyt on tällainen vaihe ja teen sen kun ehdin ja jaksan. Se siitä.

 Eroryhmässä on ollut hyviä keskusteluja, neuvoja ja kannustuksia erilaisiin tilanteisiin. Suosittelen kovasti, jos vain pääsette eron jälkeen sellaiseen. On ollut myös parit juhlat, joissa on nähnyt paljon kavereita ja olen nauttinut olostani. Viimeisimmissä hippaloissa laitoin merkille oman vapautuneen oloni, pystyin iloitsemaan musiikista ja ystävistä, olemaan oma iloinen itseni, jopa iloisempi kuin exän seurassa ollessani, jolloin oli monesti vähän sellainen tyhmä olo, että olen hänen varjossaan ja häntä varten siellä. Kuskaamassa ja katsomassa perään. Nyt se on ollutta ja mennyttä, voin tehdä mitä haluan, eikä tarvitse miettiä missä se mies huitelee ja missä kunnossa. Ihanaa!

Koetan pitää positiivista virettä yllä kiireestä ja takaiskuista huolimatta, olla itselleni armollinen, kulkea avoimin silmin ja kuulevin korvin, elää tässä hetkessä ja olla murehtimatta tulevia (ainakaan liikaa). Elämä on nyt!

4 kommenttia:

Kilokiukuttelija kirjoitti...

Eikös muutto ja ero ole niitä top-10-eniten-stressiä-aiheuttavia asioita.. ja nyt kun molemmat iskee kerralla päälle. Kannattaa siis olla itselle armollinen edes noiden kilojen osalta. Niiden kanssa ehtii myöhemminkin tapella.

Riski Rouva kirjoitti...

Kyllä vain, niinhän ne ovat. Eihän tässä kannata synkkyyteen syöksyä, vaikka stressaakin.. Kyllä nämäkin haasteet tästä vielä taakse jäävät. Paino on nyt saanut olla aika rauhassa, mutta kyllä sen kuntoremontinkin aika vielä tulee. :)

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavaa, että menit eroryhmään!!!!!

Riski Rouva kirjoitti...

Kyllä, olen itsekin enemmän kuin tyytyväinen! :)