sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Periaatekysymys

Kuten tuonne vähän aikaisempaan tekstiini kommenttiosioon kirjoitinkin, tästä Mr A:n tapauksesta alkaa muodostua minulle periaatekysymys. Onko se sitten hyvä vai huono asia, aika näyttää.

Koska siis tunnemme ennestäänkin ja tulemme todennäköisesti tulevaisuudessakin kohtaamaan silloin tällöin, haluaisin selvittää asian niin, että tästä ei tulisi taakkaa kummankaan harteille. Nyt, tuolla tavalla jalat alle ottamalla ja hiljaisuuteen verhoutumalla, minua häiritsee entistä enemmän tämä koko juttu. Luultavasti häntäkin. Laitoin hänelle perjantaina päivällä viestin (Virhe? Todennäköisesti.) jossa kysyin olisiko hän illalla kotona, jos tulisin käymään, sillä jotain asioita jäi kaihertamaan. Vastausta ei ole tullut tähänkään mennessä.

Vastaamattomuus ei varsinaisesti ärsytä. Vähän kyllä, mutta ei juurikaan. Lähinnä olen miettinyt syitä siihen. Ehkä hän yrittää unohtaa koko jutun vaikenemalla ja pakenemalla, mutta se taktiikka ei tule onnistumaan, jollei hän jätä kokonaan yhteisiä kuvioitamme pois. Sitä en suinkaan toivo. Ehkä hän ei tiedä mitä vastaisi, ehkä hän taistelee itsensä kanssa; kiinnostaa - ei kiinnosta/ei saa kiinnostaa. Järki vs. tunteet. Vaikea tilanne. Ehkä häntä pelottaa/nolottaa kohdata minut, kun itse on kumminkin ollut se aloitteellinen osapuoli, joka sitten laittoikin pakin päälle, kun sai minut kiinnostumaan. Ehkä hän ajattelee minun olevan vihainen? Epätoivoisen ihastunut? Kostonhaluinen? Jotain muuta, mitä? Ehkä häntä pelottaa oma reaktionsa, omat tunteensa, omat ennakkoluulonsa? Vaikea sanoa, kun ei toisen ihmisen pään sisään pääse.

Vanha minä olisi jättänyt asian tähän. Vanha minä olisi jäänyt sohvan nurkkaan suruissaan miettimään, mikä minussa on vikana. Onneksi tässä on nyt uusi minä. Tämä uusi minä ymmärtää, että minussa ei ole mikään vikana. Uusi minä haluaisi selvittää asian hyväntahtoisesti, huumorilla ja pilke silmäkulmassa niin, että voisimme molemmat jatkaa elämäämme hyvillä mielin, yhdessä tai erikseen.

4 kommenttia:

Siru kirjoitti...

Juuri noin minäkin olen ajatellut: sinuna haluaisin ymmärtää syyn tuolle pikapakitukselle, kun todellakin hän itse oli alunperin aloitteellinen. Toivottavasti hän kykenee selvittämään asiaa sun kanssa, niin saisitte sen molemmat pois niskasta kummittelemasta.

Anonyymi kirjoitti...

Voisko tässä olla takana myös Mr A.n epävarmuus entisen miehesi suhteen.Pelkää ehkä ettei vaan tule leimatuksi ja epäillyksi että teillähän on mahdollisesti ollut jo aiemminkin jotain.
No, miehet on outoja.Kumma jos ei voi viestiisi vastata.Ei tiedä varmaan mitä vastata. Hyvä asenne sinulla,oikeus tietää.
t.Olivia

Anonyymi kirjoitti...

Sitten voi toisaalta olla niinkin,että hän tarkoitti mitä sanoi. Miehillä on usein suorempi yhteys aivoista suuhun kuin meillä naisilla. Kyllähän hän syynkin siis sanoi Me naiset kyllä olemme monimutkaisempia olentoja ja ajattelemme paljon tyliin "jos,mitä jos,ehkä,mahdollisesti". Moni mies taas on tottunut suoraan puheeseen. Sinulla on toki vähän huono vertailukohta ,jos ajattelee eksääsi,joka ei oikein saanut sanotuksi suoraan (blogiasi seuranneena olen niin ymmärtänyt).Monia miehiä ärsyttää meissä naisissa juuri tuo mutkikas ajattelu.

En kyllä itsekään antaisi ihan heti periksi ja ajattelisin ihan niin kuin sinä.Ja onneksi vanha minäsi ei ole enää läsnä,vaan tosiaankin pilke silmäkulmassa olet tässäkin hommassa.Mitään et muuten menetäkään,jos ottelet häneen yhteyttä.

Riski Rouva kirjoitti...

Hyviä näkökulmia ja ajattelemisen aiheita, kiitos paljon!

Perimmäistä syytä itse perääntymiseen en tiedä, edelleenkään, mutta sain päivällä viestin. Hänellä oli Hyvä Syy tähän viikonlopun vastaamattomuuteen, ja se kuuluu siis kategoriaan "jotain ihan muuta". Jotain, joka ei liittynyt minuun ollenkaan, mutta ei siitä sen enempää.