Kellot ja äänestys

Muistithan kääntää kelloja tunnin taaksepäin? :) Aamut ovat nyt taas jonkin aikaa valoisampia, tosi kiva! Ja kunnallisvaalien äänestyspäiväkin on tänään, muista käydä äänestämässä!

Olen lähdössä kaverin kanssa kävelylle, ihana aurinkoinen pakkasaamu, lunta maassa ja raikas ilma. Hyvä fiilis tänään! :)

Maanantaita odotellessa

Aamun epävirallinen punnitus omalla vaa'alla antoi tuloksen 91,1 kg! Suunta on taas alaspäin, jännä nähdä taas maanantain tulokset. Aamulla punnitsen kotona aamupainon ja illalla sitten on virallisen Kevyt Sankari -punnituksen vuoro salilla. Paino laskee vähän hitaasti nyt.. jotain pieniä hairahduksia oli viime viikolla, tämä viikko on mennyt paremmin. Tästä sitten viikonlopun viettoon, terveellisesti ja kevyesti tietenkin! ;)

Kirpeä pakkasaamu

Ulkotreeneissä reippailtiin kirpeän kuulaassa syysaamussa. Treenin jälkeen oli taas tosi hyvä fiilis. Vähänkö on muuten mahtavaa liikkua ja ponnistella! Tulee tosi kiva olo koko päiväksi. Liikunnan ilo alkaa löytyä! Jee! :)

Vaikka kunto ei ole vielä hyvä, niin on se parempi kuin tämän hässäkän alkaessa. Huomaan myös että jotain muutoksia on tapahtunut vartalossakin, ainakin tissien ja navan välissä oleva makkara on pienentynyt huomattavasti ja muutenkin tuntuu olevan sieltä sun täältä lähtenyt vähän jotain ylimääräistä hyllyvää.. vaikka vielä sitä riittää! Hyvällä sykkeellä taas eteenpäin!

Takapakkia

Kevyt Sankari ei ole tällä viikolla ihan niin kevyt kuin viime viikolla.. 0,2 kg oli tullut plussaa. :( Aina ei voi voittaa, ja pakko on myöntää että viime viikko meni syömisten suhteen vähän niin ja näin. Tuli syötyä jonkin verran herkkuja ja aika paljon ns. epäsopivaa ruokaa. Hesburgerin kanawrappi ei kai kuulu laihisruokiin... eikä lonkero, eikä karkit, eikä pizza, eikä.. Johtopäätöksenä siis se, että iteppä kuoppani kaivoin tälle viikolle. Tästä suunta taas kohti parempia ruokavalintoja ja tavoitteeksi reipas pudotus ensi maanantaiksi!

Reipas maanantaiaamu

Kävin kaverin kanssa kävelemässä reippaan lenkin kuulaassa syysaamussa. Matkaa tuli jotakuinkin 8,5 km ja maasto ei ollut tasaisimmasta päästä. Huh, kyllä se kävi reisien lihaksiin aika mukavasti, mutta yllättävän helposti se lenkki kuitenkin sujui, vaikka pidimme aika reipasta vauhtia yllä koko ajan. Kunto on kohonnut selvästi tässä kolmen viikon aikana, sen huomasi hyvin.

Illalla on vuorossa virallinen Kevyt Sankari punnitus. Enpä tiedä mitä odottaa, aikaisemmat viikot ovat menneet hyvin, kun ensimmäisellä viikolla putosi 1,5 kg ja toisella 2 kg. Saattaa olla että nyt ei olekaan tapahtunut mitään edistystä, kun alku on sujunut noin hyvin. Lauantaina tuli myös vähän herkuteltua, söin vähän karkkia ja yhden leivoksen, ja muutenkin viime viikon syömiset olivat vähän niin ja näin.. Nythän sen sitten näkee mitä siitä on seurannut.

Liikunta tuntuu kuitenkin tosi mukavalta ja vaikka treenien jälkeen onkin joskus lihakset tosi kipeinä muutaman päivän, niin fiilis on loistava. Olen tosi iloinen siitä että lähdin tähän mukaan! Nyt jo vähän harmittaa se, että tämä ei kestä enää kuin seitsemän viikkoa.

Jänniä tuntemuksia

Parisuhdepulinaa nyt vaihteeksi. Tapasin miehen kanssa kulkiessa yhteisiä tuttujamme, jotka ovat aikaisemmin olleet hyvinkin hyviä kavereita mieheni kanssa. Pettämisjutun tultua ilmi he ovat ottaneet selkeästi välimatkaa häneen. Miehellä oli selvästi vähän vaivautunut olo heidän seurassaan ja hekin olivat vähän jäyhän oloisia. Itse en oikein tiennyt mitä mielessäni liikkui.. jotenkin minulle itselleni tuli siitä vähän jännä olo, kuin itse olisin tehnyt jotain väärää. Ihan kuin mieheni kanssa yhdessä oleminen olisi ollut jotenkin.. no, ei nyt ehkä väärin, mutta ei ihan täysin oikeinkaan. Jännä reaktio. Tavallaan oli vähän sellainen olo kuin olisin häpeillyt miestäni, kuin en olisi kehdannut näyttäytyä hänen seurassaan, tai jotain tosi merkillistä. Jotenkin tuntui siltä että hänen tekonsa olisi siirtynyt jossain määrin minunkin "syntilistalleni", kun olen vielä hänen kanssaan, kuin olisin hyväksynyt hänen tekonsa. Vastapuolihan siis on yhteinen tuttavapariskuntamme. Kyseinen nainen jopa ystäväni. Entinen sellainen nyt. En oikein saanut tunteistani kunnolla kiinni, mutta jäin jälkeenpäin miettimään tätä. Kertooko reaktio omista tunteistani, vai mistä?

Perjantaikevennys

Tämä on mun mielestäni hauska. :)
Ens viikolla taas jumppa jumppa jumppa.. ding ding ding!

Hauskaa viikonloppua!! Jaksaa jaksaa! :)

Niitä näitä

Ei aamulla satanut, vaikka harmaata, kosteaa ja aavistuksen tihkuista olikin. Meitä oli aika pieni ryhmä tänään, mutta pelasimme jalkapalloa (lääh, lääh - hengästyin!) ja erästä toista pallopeliä, jonka jälkeen oli treffit tutun mäen äärellä. Kolme kertaa mäki ylös ja alas, joka kerta tiukemmalla tahdilla. Ei ihan überrankkaa, mutta hengästyttävää. Ja kivaa.

Syömiset ovat olleet pääosin hanskassa, tai ainakaan ylenpalttisia herkkuja en ole mässyttänyt. Eilen kävin kaverilla kylässä ja siellä tuli otettua yksi lonkero, vähän pizzaa ja omenapiirakkaa. Tänään söin yhden jäätelön. Olo onkin ollut jotenkin huono. Vaikuttaako se "huono" ruoka sitten oloon ja mielialaan näinkin paljon? Kun olen syönyt terveellisesti ja maltilla (ehkä jopa liiankin vähän), niin on ollut ihan erilainen fiilis. Jaksaa paremmin, olo on tasapainoisempi ja mielikin on parempi - ainakin tietää syövänsä hyvin, oikein, terveellisesti. Tai korjataan vähän, ainakin terveellisemmin kuin aikaisemmin.

Päiväkin alkaa mukavasti kun heti aamulla käy treenaamassa. Koko päivän on paljon parempi fiilis, kun tietää jo tehneensä paljon hyvän kunnon ja laihtumisen eteen. Jos treeni olisi vasta illalla, sitä miettisi koko päivän että pitää sitten vielä lähteä sinne ja kun päivän hommien jälkeen väsyttäisikin ja kotonakin olisi vaikka mitä tekemistä.. Aamuherääminen on ollut minulle aina todella vaikeaa, mutta kun tästä nyt on tullut suhteellisen säännöllinen päivärytmi ja kun malttaa mennä nukkumaan hyvissä ajoin, niin tottuuhan tähän. Yritän mennä nukkumaan niin että saisin unta vähintään 7 tuntia. Jos uni vain suostuu tulemaan.

Pari viime yötä on mennyt valvoessa ja pyöriessä, joten luulen että tänä yönä uni maistuu taas. En oikein tiedä syytä yökukkumiseen, kai tämä tilanne yleensäkin ottaen on niin stressaava että uni ei tahdo tulla. Meillä on tässä kaikenlaista ylimääräistä jännitettävää ja monenlaista touhuamista, joten parisuhdekiemuroiden selvittäminen on jäänyt vähän taka-alalle. Toivottavasti nyt viikonloppuna saataisiin vihdoin puhuttua.

Aamutreenin jälkitunnelmia

Huhhuh! Taas on vedetty ihan hämärän rajamailla.. rankkaa ja tehokasta, ei voi muuta sanoa! Tämän aamun treenit tuntuivat erityisesti yläkropassa, treenin jälkeen ei tahtonut juomapullokaan enää nousta huulille ja pukuhuoneessa piti hetkinen istahtaa penkillä ennen saunaan menoa. Mut hei, tää on kivaa!! (Siis treenin jälkitila..) :) Ehkä mä vihdoinkin olen saanut kuntokärpäsen pureman silleen ihan aikuisten oikeasti?! Jään jännityksellä seuraamaan tilanteen kehittymistä.

Seuraava treenikerta on sitten taas ulkotreeni, sataa tai paistaa. Vähän epäilen että seuraa rankkaa alakroppatreeniä, kun nyt treeni tuntuu erityisesti yläkropassa. Tai ainakin itselläni tuntuu. Mäet ja rappuset, here I come..? Pelottaa jo etukäteen. Mutta silleen hyvällä tavalla. Kai. ;)

Kevyempi sankari

No niin! Suuntaa antava mittaustulos on tehty ja tuloksena on kaksi kiloa kevyempi sankari!! Uskomatonta! Painoin salilla 92,4 kg, joka siis on kaksi kiloa vähemmän kuin viikko sitten! Pessimisti nosti heti päätään ja mietin mittauksen jälkeen että olikohan se vaaka ihan ok, kun olin ensimmäinen punnittava ja ainakin kotivaaka tekee joskus sen että kun sitä siirtää ja sen jälkeen punnitsee, niin ensimmäinen tulos saattaa olla vähän väärä suuntaan tai toiseen.. Iloitsen kuitenkin siitä että painoa on lähtenyt! Tänään kotona tekemäni punnitus antoi kyllä myös hyvän tuloksen, 91,9 kg, joka on vähemmän kuin aikoihin! Taitaa tämä vaan kuulkaa toimia! Jee!!

Uskaltaako vielä iloita tuloksista?

Kävin aamulla kotivaakaa kiusaamassa ja se vahvisti sen että paino on todellakin pudonnut viimeaikaisista lukemista. En ole niitä edes merkinnyt tänne blogiini, kun olen mittaillut sitä milloin sattuu ja koko paketti on lähtenyt taas vähän lapasesta viime viikkoina. (Jos se nyt sitten lopulta toimi, näytti aluksi aivan kummallisia tuloksia..) Ensi maanantaina aion mitata vyötärön ja punnita painon, katsotaan sitten miten se suhteutuu noihin viimeisimpiin merkittyihin tuloksiin. Jännittää! Ei tavallaan uskalla edes ajatella että tulos olisi oikea, vaan alitajuntaisesti pelkään että se oli vain jotain alkuhämäännystä, poistuneita nesteitä, luonnollista painon vaihtelua tai jotain muuta sellaista - mutta ei kuitenkaan sitä aitoa ja oikeaa laihtumista. Hölmö minä.. Toivon kovasti että ensi maanantain tulos on samansuuntainen kuin tämän viikon tulos, ehkä sitten uskallan jo luottaa siihen että pysyvääkin tulosta on tullut.

Ainakin paikat ovat kipeinä treenistä, takareidet etenkin.. Tietää tehneensä jotakin. Pelottaa huominen aamutreeni, mennään taas ulos. Jos suunnataan taas niille pitkille rappusille, tai ylämäkeen.. Ei auta, kun tähän leikkiin on nyt lähtenyt niin kyllä tässä pitää loppuun saakka leikkiä.

Rankkaa mutta hyvää treeniä

Fyysistä rääkkiä on ollut ihan riittävästi tässä viime- ja tällä viikolla. Kevyt Sankari treenien lisäksi on ollut vähän muutakin raskasta touhua, jossa on joutunut/päässyt hikoilemaan. Ensimmäisen viikon tulos olikin komeasti -1,5 kg. Sopii toivoa että tahti jatkuu ja kilot katoavat. Paino "virallisessa" aloituspunnituksessa treenivaatteet päällä oli 96,1 kg ja eilen maanantaina paino oli siis 94,6 kg. Mietin että pitäisikö tehdä tänne blogiin oma osio tuolle Kevyt Sankari painoseurantataulukolle. En ole omalla vaa'alla katsonutkaan tulosta nyt. Hyvä fiilis on tästä treeniohjelmasta ja ryhmän vetäjä on mukava nuori mies. Seuraavaksi on ohjelmassa torstaiaamun ulkotreeni ja perjantaiaamuna tutustutaan kuntosalin laitteisiin ja niillä tehtävään treeniin.

Tänään oli Bootcamp. Alkuun verryttelyä ja sitten käsipainoilla treenaamista: kolmea liikesarjaa peräkkäin ensin 20 sarjassa, josta vähennettiin aina jonkin verran joka kierroksen jälkeen. Sitten erilaisia liikkeitä, samalla tavalla kolmen liikkeen setissä ja vähenevässä sarjassa. Olin aiiiiivan poikki. En saanut tehtyä kaikkia sarjoja loppuun saakka, ei vain ollut voimaa. Etenkin käsistä tuntui puhti loppuvan kesken. Erityisen hankala liike oli sellainen missä oltiin patjalla kasvot alaspäin, käsien varassa ja siitä asennosta hypittiin jaloilla toinen vuoroin eteen ja toinen taakse. Vaikea selittää. Aluksi sain 4 tai 5 hyppyä, sen jälkeen jalan vaihtoja ilman hyppyä ja sitten ei enää ollut käsissä voimaa pitää itseäni ylhäällä. Lopuksi sitten verryttelyä. Rankkaa, todella rankkaa.. mutta tehokasta!!

Ulkotreeniä ja terapiaa

Ylämäki, alamäki, ylämäki, ylämäki, raput ylös, alas, ylös, alas, ylös.. Aamu alkoi treenillä, käveltiin mäkisessä maastossa alkulämmittelyä ja sen jälkeen pitkiä rappuja ylös ja alas. Jalat olivat aivan hyytelöä jo alkulämmittelyn puolivälissä, mutta nyt tuntuu hyvältä että on saanut itsestään irti niin paljon! Mielikin tuntuu kevyemmältä kun on saanut laittaa itseään rääkkiin. Kyllä tämä Kevyt Sankari on varmasti hyvä juttu, vaikka fyysinen rääkki pelottaakin etukäteen.. Voihan sitä lohduttautua ajatuksella että kymmenen viikon kuluttua on jo paljon parempi kunto - ja toivottavasti kevyempi olemus muutenkin! :)

Tänään kävin myös omalla terapeutillani, senkin takia on hyvä fiilis. Tekee tosi hyvää päästä juttelemaan asioistaan ammatti-ihmisen kanssa. Siinä ajatukset selkenevät jo samalla kun puhuu, ja jälkeenpäin niitä juttuja voi vielä miettiä rauhassa ajan kanssa. Olen saanut paljon irti näistä tapaamisista ja terapeutin täsmäkommentit ja ajatukset ovat saaneet myös omaa ajatusmaailmaa laajemmaksi. Vieläkään en tiedä mitä elämältä oikeasti haluan, mitä tarvitsen, kuka olen jne. En tiedä voiko niitä asioita koskaan täysin selvittääkään. Sitten kun tunnen itseni paremmin, osaan myös tehdä päätöksiä parisuhteeni suhteen paremmin.

Ekan treenin jälkitunnelmia

Määää kualen! Kääk! Olihan treeniä, vaikka tunti olikin vajaa alkujuttujen venähtäessä liian pitkiksi. Huh huh, kyllä täytyy sanoa että tällä tavalla kunto nousee ja paino laskee, ihan väkisinkin. Nyt kunto kyllä on ihan surkea. Rapakuntoisenahan sen edistyksen huomaa parhaiten, eikö vain..? (Sanokaa joo, että en ihan masennu.) Aluksi vähän esittelyä, painon mittaus ja kehonkoostumusmittaus. Sitten hommiin. Lämmiteltiin juoksemalla salia puolelta toiselle eri tyyleillä, venyteltiin ja sitten haettiin patjat & kahvakuulat. Siinä sai sitten kädet ja vatsa ja reidet ja vaikka mitkä kunnon rääkkiä. Ja lopuksi juostiin ja venyteltiin. Ihan kamalaa! Tai siis ihanaahan tässä nyt pitäisi sanoa. :) Torstaina ulkotreenivaatteet mukaan ja salille. En tiedä mitä tehdään, mutta ulos mennään - sataa tai paistaa.

Kevyt Sankari!

Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin Forever kuntosalin Kevyt Sankari -laihdutusohjelmaan mukaan! Se kestää 10 viikkoa ja alkaa tänään. Maksaahan se tietenkin jonkin verran, mutta nyt on aikaa (ainakin toistaiseksi) ja nyt on tarvetta ohjatulle painonpudotukselle, kun omin avuin se ei näytä sujuvan. Tuntuu tosi kivalta että sain itsestäni tämän irti ja on tosi kiva että mahduin vielä mukaan, aamuryhmässä oli yksi paikka vapaana ja sen sain minä. Jee!!

Illalla on ensimmäinen tapaaminen, ohjeistus, punnitus, jne. ja yhden tunnin treenikin. Tästä se kuulkaa lähtee!

Vuosi sitten..

Sateinen syyskuun sunnuntai. Harmaata ulkona, harmaata sisällä, harmaata mielessä. Painonpudotus ei ole tavoitteessaan, mutta se onkin nyt jäänyt vähän sivuosaan. Työt loppuivat, joten pitää kaivaa energiaa työnhakuunkin. Ainakin nyt on aikaa, ei enä kiire riivaa. Jotain positiivista! :)

Miehen kanssa ei olla puhuttu asioista. Elellään ja oleillaan vaan. Vähän väkinäiseltähän tämä tuntuu, ei ole sellaista luonnollisen letkeää tunnelmaa enää ollenkaan. Huomaan että välillä kaipaan läheisyyttä ja huomaamattani nojaudun miestä vasten, kuin halaamaan, mutta sitten havahdun ja käännynkin pois. En haluakaan kosketusta, vaikka kuitenkin haluaisin. Ehkä.

Pettäminen on mielessäni joka päivä, vaikka mitään raivoa tai itkua se ei minussa aiheuta, päällepäin ainakaan. Sisällä tunnen välillä jotain kummallista kuohuntaa. En tiedä tuleeko tästä mitään, miten tällaisesta yleensäkään enää voi tulla tasapainoista suhdetta? Näinä aikoina mielessä on sekin, että suunnilleen vuosi sitten se sivusuhde on alkanut. Mietiskelen että oliko se tänään, vai eilen, vai milloin? Mitä vuosi sitten tapahtui, missä olimme, ketä tapasimme, mitä teimme..? Tuntuu pahalta.

Ja mies käyttäytyy aivan normaalisti. Aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan..

Täällä taas!

Hei kaikki! En ole saanut itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaminenkin on jäänyt. Käyhän tämä tilanne voimille, vaikka kuinka yrittää tsempata. Ei vaan jaksa. Kaikki arkiaskareet pitää kuitenkin jaksaa tehdä, tai ainakin ne kaikkein välttämättömimmät. Työtilannekin näyttää nyt heikolta, työt loppuvat tämän kuun jälkeen, eli jo ensi viikolla. Kaikkea sitä pitääkin sitten olla samaan aikaan.

Tällä viikolla on kaikenlaista hulinaa ja menoa, joten taidan palata asiaan tarkemmin viikonloppuna. Tai ensi viikolla viimeistään. Laihdutus nyt ei ole ihan ykkösprioriteetti, vaikka sen tiimoilta tämän blogin perustinkin alunperin. Painopiste siirtynee väkisinkin enemmän parisuhdeasioihin, painonpudotuksen (toivottavasti) edistyessä siinä sivussa.

Hengissä täällä kuitenkin ollaan edelleenkin. :)

Mittauspäivä ja parisuhdepulinaa

Niin se vaan viikko vierähti ja mittauspäivä koitti. Viime viikosta lähti 300 grammaa, joka on ihan ok, vaikka kaukana tuosta loppukuun tavoitteeseen johtavasta vauhdista. Pois on pois ja sillä sipuli.
Tämän aamun paino oli virallisesti 92,6 kg. Tyytyväinen pitää olla siitä että suunta on alas, eikä ylös. Pienistä asioista koostuu suuria kokonaisuuksia, kunhan niitä tarpeeksi kauan kerryttelee.

Parisuhdeasioita ollaan päästy puimaan ammatti-ihmisen kanssa viime viikolla. Kävimme yhdessä parisuhdeterapiassa ja siellä puhuttiin oikeastaan samoja asioita kuin mitä olemme keskenämmekin puhuneet. Oli kuitenkin hyvä että tilanteessa oli mukana kolmaskin henkilö, joka oli toki puolueeton, mutta siltikin huomasin hänen esittävän miehelle samanlaisia kysymyksiä, kuin itsekin olen kysynyt. Tai siis lähinnä hän tarttui sellaisiin asioihin, jotka tulivat esiin keskustelun aikana ja halusi tehdä tarkentavia kysymyksiä. Tuntui hyvältä, että vaikka hän oli puolueeton ja lähestyi asiaa objektiivisesti, niin silti tuntui siltä että sain häneltä ymmärtämystä ja tukea omille tunteilleni.

Hän sanoi että meillä on valtava työ edessämme, vuosien urakka, ja että yleisesti ajatellaan että jos toiselle ihmiselle on sanonut jotakin loukkaavaa, pitää vastavuoroisesti tehdä viisi yhtä suurta, mutta hyvää asiaa ennen kuin se sanottu asia on kumoutunut. Hän sanoi että miehen pitäisi tehdä minulle viisi hyvää asiaa, jotka olisivat yhteensä viisi kertaa suuremmat kuin hänen pettämisellään aiheuttamansa paha. Tulikohan tuo nyt järkevästi selitettyä.. Se laittoi ajattelemaan, että en tiedä edes yhtä niin suurta hyvää asiaa, että se olisi vastaavan suuruinen asia, kuin mieheni tekemiset.. saatika sitten että niitä asioita olisi viisi. Tai että mitä pienempiä asioita voisi tehdä vastaavasti sitten paljon enemmän, että pettäminen olisi kumottu edes kerran.. En vain yksinkertaisesti keksi mitään.

Mietin että voisinhan tietenkin vaatia miestä siivoamaan ja laittamaan ruokaa ja palvelemaan minua kuin prinsessaa koko loppuelämämme ajan, mutta eiköhän sellainen suhde kaadu omaan mahdottomuuteensa ajan myötä. Ei se ole sellainen tasavertainen ja tasapainoinen suhde, jonka haluaisin. Kaikki ne hyvittelyt ja passaamiset vain muistuttaisivat tapahtuneesta, eikä sekään poista sitä epäilystä ja pelkoa että tämähän saattaa tapahtua uudestaankin..

Vaikeaa on. Menemme tällä viikolla uudestaan, saa nähdä minkälaisia ajatuksia siitä herää.

Mittauspäivä

Hissun kissun vaapula vissun.. 200 grammaa miinusta viime viikosta, mutta suunta on alaspäin. En tiedä miten hyvin tässä elämäntilanteessa tämä painon pudottaminen onnistuu, mutta kunhan nyt ei riistäydy käsistä ja nouse taas ihan mahdottomuuksiin. Vähäinenkin pudotus on siis suuri voitto! :)

Mittauspäivä, uusi tavoite

Rouva ruotuun nyt, tulokset pöytään. Paino 93,1 kg ja vyötärö 112 cm. Vähän pudotusta kahden viikon takaiseen tilanteeseen, todennäköisesti aika paljonkin pudotusta viikon takaiseen tilanteeseen.. Joka tapauksessa viiden kilon tavoite ei ole täyttynyt, vaikka onhan tässä vielä elokuuta muutama päivä jäljellä. Tämä maanantai nyt kuitenkin oli se tavoitepäivä, eikä sitä nyt lähdetä muuttelemaan.

Uusi tavoite on päästä lukemaan 90,0 kg syyskuun loppuun mennessä. Vähän rankempi tavoite, mutta kokeillaan nyt sitä kun tämä lepsumpi tavoite jäi saavuttamatta. Totuuden nimissä tässä on ollut kaikenlaista soopaa häiritsemässä laihdutusprojektiani, joten en ehkä voi olla liian ankara itselleni.. 3,1 kiloa viidessä viikossa pois, sehän tekee.. 0,62 kg/viikko. Hm, teoriassa ihan saavutettavissa, mutta ei siinä jää aikaa löysäilyyn. Kokeillaan. Uusi virallinen tavoitteeni on siis asetettu. Tavoitteen virallinen mittauspäivä on 1.10. (rumpumusiikkia)

Olen vielä täällä!

Juu, huhuu vaan! Täällä ollaan, vaikka vähän aikaa onkin ollut taukoa kirjoittelemisessa. Vähän synkempi ajanjakso taas tässä kohtaa ja se on vienyt voimia. Tuli vähän takaiskua parisuhdekriisin käsittelyssä. En voi kirjoittaa tänne kaikkia yksityiskohtia, jotta en tulisi tunnistetuksi.. sen verran kimurantteja juonenkäänteitä tässä nyt on. Mutta lyhyestä virsi kaunis, takapakkia tuli taas vähäsen ja sitä tässä sitten taas yritetään käsitellä. Ei siis tullut ilmi mitään mitä mies ei olisi kertonut, tai sellaista, vaan eräiden ihmisten reaktiot tässä nyt hämmentävät soppaa entisestäänkin. Tästä kaikesta johtuen en ole jaksanut kiinnittää syömisiini huomiota, olen mässyttänyt (tunnesyömistä, tiedän) karkkia ja muuta semmoista. Mittauspäiväkin jäi välistä.. Varmaan tämä kaikki stressi vaikuttaa elimistön yleiseen puolustuskykyynkin, sillä sain flunssan jota olen potenut muutaman päivän. Nyt ei jaksaisi oikein mitään. Yritän vain levätä ja selättää flunssan. Sen jälkeen taas jaksaa ajatella selkeämmin. Ainakaan ei sitten enää tunnu siltä että aivot ovat täynnä räkää - yök.

Sotanorsu, käyn jossakin vaiheessa tutustumassa haasteeseesi. Nyt en vielä jaksa, mutta palaan asiaan! :)

Maksa-arvo parempi taas

No niin, nyt sain kontrollikokeen tulokset. Tuossa parisen kuukautta sitten otettiin verikokeet ja niissä maksa-arvo S-ALAT oli 62, kun raja-arvot ovat 10-45. Nyt uudessa kokeessa otettu tulos oli jo paljon parempi, eli arvo on 19. Voi taas helpottuneesti hymyillä.. :) Ilmeisesti tuohon ensimmäiseen tulokseen vaikutti lääkekuuri, jonka jouduin syömään vähän ennen koetta. Painokin oli pudonnut muutaman kilon verran, mutta ei se ehkä niinkään siihen vaikuta. Vaikka luin kyllä juuri hiljattain jonkun artikkelin lehdestä (en enää muista mikä lehti se oli), että vähäinenkin laihdutus näkyy maksa-arvoissa nopeasti. Joka tapauksessa nyt näyttää hyvältä, yksi huolenaihe vähemmän. Jee!

Parisuhdeasiat ovat alkaneet pyörimään unissa viime päivinä, enkä ole saanut nukuttua kunnolla. Eräänäkin yönä näin toistuvasti samaa unta, josta heräsin hyvin vihaisena. Sydän hakkasi ja olin ihan oikeasti todella vihainen herätessäni. Menihän siinä aina jonkin aikaa rauhoittuessa ja kun taas nukahdin, niin näin saman unen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan..

Mittauspäivä

Jaahans, taas on viikko vierähtänyt. Laihdutusprojektini on taantunut saavutettujen linjojen säilyttämiseen, suunnilleen. Pikkuisen plussaa joka rintamalla, mutta ei mitään hirveän dramaattista. Parempi kai tämäkin kuin sitten kertakaikkinen romahdus ja retkahdus ja koko projektin hautaaminen. Yksi selkeä asia jonka olen huomannut muuttaneeni on se, että en enää juo vettä riittävästi. Jotenkin se on jäänyt ja siihen pitää nyt ensimmäiseksi kiinnittää taas huomiota. Se on uusi tapa jonka opettelu on vielä kesken.

Toivonkipinä parisuhteessa

Parisuhdepulinaa taas tähän väliin. Meillä menee nyt yllättävän hyvin. Olemme avoimempia toisiamme kohtaan ja uskallamme sanoa jos joku asia häiritsee. Sanominenkin tulee rakentavasti, eikä tiuskien, joten siitä on helppo lähteä jatkamaan keskustelua. Meillä on myös paljon läheisyyttä, halailemme ja koskettelemme toisiamme, ja petipuuhiinkin olemme palanneet. Siellä on ollut paljon vipinää ja se on ollut mielestäni parempaa kuin aikaisemmin. Menemme päivä kerrallaan eteenpäin. Unohtanut en ole, anteeksi en ole pystynyt antamaan, mutta ehkä tällä suhteella on vielä toivoa..?

Verikokeissa

Kävin tänään uudestaan verikokeissa. Aikaisemmin alkukesällä maksa-arvot olivat hiukan koholla ja nyt seurataan tilannetta ja tutkitaan että oliko se vain joku tilapäinen juttu vai vieläkö on jotakin epänormaalia meneillään. Minulla oli vähän ennen edellisiä verikokeita lyhyt lääkekuuri, joka saattoi vaikuttaa tuloksiin. Toivottavasti arvot ovat nyt laskeneet normaaleiksi. Tuloksia pitäisi tulla viimeistään alkuviikosta.

Ylipainohan saattaa vaikuttaa maksaan, tulee esimerkiksi ns. rasvamaksa. Sitä tässä nyt kovasti toivon että tulos ei viittaisi mihinkään tuollaiseen. Omaa terveyttä ja hyvinvointia pitäisi pystyä vaalimaan jo hyvissä ajoin, ettei havahtuisi sitten vasta kun jo on ns. tilanne päällä ja korjaavat toimenpiteet mahdollisesti jo myöhäisiä. Vaikka tässä neljänkympin korvilla vielä (toivon mukaan) on täysipainoisia ja hyviä elinvuosia runsaasti edessä, niin kyllähän sitä jo välillä miettii vanhuusaikaa ja sitä, minkälaisessa kunnossa sitä siihen aikaan sitten mennä viipottelee. Varmasti ylipaino ei ainakaan auta jaksamisessa ja omatoimisuuden säilyttämisessä, joten alkaa olla viimeiset hetket saada tulosta aikaan. Kun eihän se pelkkä laihduttaminen vielä autuaaksi tee. Pitäisi pystyä myös pitämään se paino alhaalla. Se on ollut minulle aikaisemminkin vaikeaa. Nopeasti ne pudotetut kilot ovat tulleet takaisin, ihan huomaamatta.

Uusia lukijoita!

Tervetuloa Timmi Täti ja Kameleontti! Mahtavaa että olette liittyneet mukaan! :)

Mittauspäivä

Paino keikkuu tässä suunnilleen samoissa lukemissa edelleenkin, mutta onneksi kuitenkin vähän alempana. Paino tänään 93,1kg ja vyötärö 111 cm. Nyt ei muuta juttua tällä kerralla, on hiukan hoppu. Ensi kerralla sitten taas enemmän! :)

Mässyn mässyn

Huhhuh, syömiset ja mieliala kulkevat pitkälti käsi kädessä. Miehen kanssa tuli riitaa alkuviikosta ja siinä sitten tuli ostettua kaikenlaista mielialanparannuspupellettavaa.. suklaata, muita karkkeja, jäätelöä, jne.. Pienetkin riidanjyväset paisuvat nyt viimeaikaisten tapahtumien johdosta suuren suuriksi ja mieli on pitkään matalalla. Mieltä madalluttaa vielä sitten lisäksi se, että antaa tällaisten asioiden vaikuttaa syömisiin - että on sitten mennyt mässyttämään herkkuja kaksin käsin. Vaaka ja mittanauha kertovat kyllä että harhapoluilla on oltu. Eihän siinä muu auta kuin ottaa kurssia taas kohti kevyempää linjaa, mutta harmittaahan tämä tämmöinen sompailu.

Uusia lukijoita!

Irwi Kissa ja Karamelli-Elli, lämpimästi tervetuloa! Hauskat nimimerkit teillä. :)

Mittauspäivä

Jeps, nyt on tullut hiukan takapakkia. Paino nousi viikon takaisesta ja vyötäröllekin tuli sentti. Nyt on ollut vähän lepsumpi ote laihdutuksessa ja se kyllä näkyy. Ei paineita, kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Reissussa rähjääntynyt

Huhhuh, olipahan viikonloppu. Pientä telttaretkireissua pukkasi ja voin kertoa että huimassa ukkosessa telttailu on varsin elämyksekästä.. Nyt olen onnellisesti kotiutunut ja pyykkikonekin on saanut reissussa rähjääntyneet vaatteet taas putipuhtaiksi. Aurinko taisi polttaa niskan, kun kihelmöi.. paistoi sekin tarpeeksi paljon. Puh, nyt nukkumaan ja aamulla mittailemaan tuloksia.. vähän jännittää..

Painopohdintaa

Kävin aamulla vaakaa moikkaamassa ja vähän hämmästyin kun paino olikin yllättäen noussut pari kiloa. Mietin mitä erilaista olen syönyt viime päivinä ja totesin, että olen nyt syönyt vähän enemmän hiilihydraattipitoisia ruokia. Leipää, riisiä, muroja.. Voihan se olla ihan sattumaakin, tai sitten voi olla että olen yleisestikin syönyt vähän viime viikkoja enemmän. Tai sitten tämä on vain joku normaali painon heilahdus. Niinhän se on että ei pitäisi käydä punnitsemassa painoa kuin kerran viikossa, niin ne heilahdukset eivät hämmentäisi soppaa. Maanantai näyttää taas sen missä mennään, mutta on vähän jännä juttu tämä.

Aurinkoista ja lämmintä säätä tulossa vaihteeksi. Oikein kiva! :)

Uusi lukija!

Tervetuloa Noora Närhi, tulen hyvälle tuulelle aina kun huomaan saaneeni uuden lukijan! :)

Uusi lukija!

700 grammaa, tervetuloa joukkoon! :)

Parisuhdepulinaa, 3 vk pettämisen paljastumisesta..

Mieheni petollisuuden paljastumisesta on nyt vähän päälle kolme viikkoa. Elämä on alkujärkytyksen jälkeen tasaantunut ja sitä voisi melkeinpä luonnehtia normaaliksi. Minulla on hetkiä, jolloin en edes muista koko asiaa, mutta hyvin suuren ajan se kuitenkin on ajatuksissa. Olen ihmeellisen tyyni ja pystyn keskustelemaan asiasta rauhallisesti. Mies on ollut rehellinen ja avoin (tai ainakin vaikuttaa siltä), ja on vastannut kaikkiin kysymyksiini. On välillä yritettävä malttaa oma mielensä, ettei kysy aivan kaikkea.. sillä ihan kaikkea tietoa en kuitenkaan halua. Tiedättehän...

Olemme puhuneet paljon. Aivan kaikesta, myös vaikeista asioista. Mies sanoi että toivoo että olisimme voineet puhua niistä asioista jo monta vuotta sitten - pettämistä ei ehkä koskaan olisi tapahtunut. Itseään hän syyttää, omia tekojaan ja ajatuksiaan ja puhumattomuuttaan. Ei minua. Toivoo ettei olisi koskaan tehnyt mitään, mutta eihän tehtyjä asioita tekemättömiksi saa.. vaikka kuinka sitä toivoisi. Vaikka me molemmat sitä toivoisimme. Toivoo että voisimme vielä jotenkin pystyä jatkamaan ja että jotenkin pääsisimme tämän yli. Hän sanoo tietävänsä että en varmasti pysty koskaan unohtamaan, enkä ehkä antamaan anteeksikaan, mutta hän toivoo että olisimme tulevaisuudessakin yhdessä.

Ihmettelen itseäni. Miksi en tunne suurta tuskaa, mieletöntä surua, musertavaa vihaa, järkyttävää epätoivoa..? Miksi käyttäydyn suurimman osan ajasta kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Enkö vielä nytkään usko että asia on totta? Eikö minulla ole enää tunteita miestäni kohtaan? Olenko vielä shokissa? Mitä ihmettä?

Mietin, miksi päästän miehen "liian helpolla". Miksi en vaadi häntä hyvittämään asiaa esimerkiksi tekemällä asioita, esimerkiksi suursiivousta, ruokaa joka päivä, hieromaan hartioitani. Hän toki on nyt entistä huomaavaisempi, tuo minulle välillä jotain, esimerkiksi viinirypäleitä. Kyselee mitä ajattelen. Kertoo oma-aloitteisesti keneltä tuli tekstiviesti ja mitä siinä sanotaan. En tosin ole kertaakaan sitä kysynyt.

Kummallinen tilanne, en oikein ymmärrä itseäni. Kiehuuko minulla yli jossakin vaiheessa yllättäen ja ennalta varoittamatta? Mies haluaisi mennä parisuhdeneuvojalle juttelemaan, yhdessä ja erikseen, jotta voisimme pelastaa liittomme. Suostuin. Kunnallisella puolella jonot lienevät aika pitkät, vielä ei ainakaan ole tietoa tullut, koska sinne pääsisimme. Ei ole helppoa tehdä päätöksiä. Ei ehkä kannata hoppuillakaan niiden kanssa. Jos minulta olisi kysytty aikaisemmin, mitä tekisin tällaisessa tilanteessa, olisin ollut varmasti sitä mieltä että se oli sitten siinä, adjö. Nyt kun tilanne on tämä ja takana on pitkä yhteinen historia, ei kuitenkaan lapsia, niin heittääkö sen pois vai yrittääkö sen pelastaa.. Vaikeaa.

Mittauspäivä

Paino putoaa sittenkin! Hitaasti, mutta putoaa. Viime viikon tuloksesta on lähtenyt 300 grammaa, eli painan nyt 92,8 kg. Vyötärön mitta on pysynyt samana, eli se on 111 cm. Erittäin lohdullisia uutisia nämä, erittäin! Jee!

Tämän aamun pöperöinä ovat olleet yksi banaani ja yksi HeVi Shotti. Tästä taas lähtee yksi viikko alkuun.

Uusi lukija!

Sotanorsu, tervetuloa! Mukava huomata että juttuni kiinnostavat! :)

Mansikoita, mustikoita, Magnum White..

On pakko myöntää nyt, että laihduttaminen ei kiinnostaisi pätkääkään. Kurjaa että arki painaa nyt päälle ja elämässä tapahtuu kamalia asioita. Tuntuu että jotain mullistavaa tapahtuu aina kun yritän keventää olemustani. Yritän kuitenkin pitää maltin syömisissä joka tapauksessa ja vaikka nyt onkin ns. tilanne päällä, niin en unohda laihduttamista kokonaan. En kuitenkaan halua olla itselleni liian ankarakaan, joten en suostu ottamaan hurjia morkkistunteita joka ikisestä (pienestä) herkkupalasta, minkä itselleni nyt suon. Minulla on kotona kyllä paljon terveellisiäkin vaihtoehtoja, esimerkiksi niitä Valion HeVi Shotteja, omppuja ja mansikoita. Hätävarana pakastimesta löytyy Magnum White -jäätelö.. se on sitten sellainen tooosi tiukan paikan kriisivaranto, että kun ei mansikat enää auta, niin siihen voi turvautua. Huomasin eilen että tuosta aika läheltä löytyy mukavasti mustikoitakin. Mustikka on ns. superfood, kuulema. Siinä on paljon terveyttä edistäviä aineksia, yhtään artikkelia en jaksa nyt etsiä tähän, mutta googlettamallahan tietoa löytää.

Nepparit kiinni!

Testasin tänään erästä liiviä, jonka nepparit eivät menneet aikaisemmin kiinni. Nyt menivät! Jipii! Konkreettiset asiat laihduttamisessa kertovat edistymisestä enemmän kuin lukemat vaa'alla.

Maanantaimittaus

Sateinen maanantaiaamu alkoi vaakaan astumisella ja vyötärön mitaamisella. Vaaka kertoi ilahduttavia uutisia, paino on pudonnut viime viikosta puoli kiloa, jee! Yhteensä painoa on lähtenyt kesäkuun alusta 4,2 kg! Vyötärön mitta vähän sahaa, nyt se oli 111 cm, eli monta senttiä enemmän kuin viime viikolla. Hm, hassua. Mietin että onkohan sillä niin suuri vaikutus, että minkälaiset alushousut minulla on mittauspäivänä käytössä? Ainakin mittanauha näyttää nyt vähemmän senttejä kuin aloittaessani, eli suunta on oikea.

Veden juominen on nyt jäänyt oikeastaan kokonaan. Tai käytännössä siis juominen muutenkin. Huomasin tuossa että nestettä pitäisi saada enemmän, kun en nykyisin muista juoda kuin ehkä jonkun mehulasillisen päivässä. Se on ihan liian vähän ja kun sitä puhdasta vettä pitäisi saada elimistöön runsaasti, jotta kaikki toimisi hyvin. Tuo vesi voisi olla sellainen juttu, mihin saisin kiinnitettyä huomiota tässä sekamelskassa helpoiten.

Mansikoita ja kermavaahtoa

Nam. Vaikka tässä ei ole mitään syytä juhlaan, niin tulipa ostettua tuoreita mansikoita ja niiden kanssa halusin kermavaahtoa. Nampsis mumpsis, olivat hyviä. :)

Huomisen mittauspäivää tässä vähän jännittyneenä odottelen, ei ole mitään käsitystä mihin suuntaan olen menossa laihduttamisen kanssa. Tosin on tässä nyt ollut jokunen muukin juttu mielessä viimeisen kahden viikon aikana, joten ehkä se ei ole niin vakavaa.. ainakaan en itse ota siitä isompaa stressiä. Tärkein asia mielestäni tämän tunnemyrskyn aikana on se, että en sorru ylettömään ahmimiseen, mutten myöskään nälkiinnytä itseäni. Jonkin sortin kultainen keskitie olisi ihanteellinen ratkaisu. Taitaa olla hyvä toimintamalli jatkoakin ajatellen, eli kaikkea kohtuudella. Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan..

Kuulumisia

Viime päivät ovat olleet herkkumässäilyä. Olen pupeltanut karkkia ja jäätelöä.. Bad, bad me. Mihinkään yltiöpäiseen ahtamiseen en sentään ole sortunut, mutta olisihan tämäkin voinut jäädä tekemättä. Oikeaa ruokaa ei ole tullut syötyä kovin paljon, ja sekin vähä mitä olen syönyt, on tullut napsittua säännöllisen epäsäännöllisesti. Ei vaan huvita/muista syödä. Intressit ovat nyt liikaa ihan muissa asioissa. Onneksi sentään itse tiedostan tilanteen, joten voin myös tehdä asialle jotakin.

Miehen kanssa puhutaan, puhutaan, puhutaan ja puhutaan. Käydään läpi erilaisia asioita. En tiedä, mutta ehkä olen kallistumassa nyt sille kannalle, että en pysty jatkamaan hänen kanssaan. Edelleenkään en osaa sanoa mitään varmaa, mutta mielessä pyörii vain se että miten hän saattoi tehdä tämän minulle. ..ja kun tätä oli jo jatkunut hyvän aikaa kaiken lisäksi.. huoh.

Maanantain mittauksia ja tuntemuksia

Mittauspäivän tulokset ovat jännän ristiriitaisia. Paino on noussut viimeviikkoisesta tuloksesta 400 grammaa, mutta vyötärö on kaventunut 4 senttiä. Mielenkiintoista nähdä minkälainen tulos on ensi viikolla. Jännittävää tämä laihduttaminen. Nyt en ota mitään murheita painon noususta, sillä viime viikolla se laski niin paljon että ihan itseänikin hirvitti. Olen onneksi pystynyt syömään jo jotakin ilman hirveän suurta pakottamista. Ei ruokahalu ennallaan ole, mutta jo parempi kuitenkin. Laihdutukseni ensimmäinen tavoite, eli viisi kiloa pois elokuun loppuun mennessä on edelleenkin erittäin todennäköisesti toteutumassa, joten ei tässä mitään hätää ole sen suhteen.

Parisuhdekriisiä ollaan puitu rauhallisesti keskustelemalla ja molemmat olemme avoimia ja kerromme ajatuksistamme ja tunteistamme. Tämä on hyvää vuorovaikutusta, sääli ettei sitä ole ollut jo vuosia sitten.. Vinkkinä muille, että puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Myös niistä vaikeista ja pelottavista asioista, mitä ei ole koskaan uskaltanut kertoa kenellekään. Parisuhteessa pitää luottaa toiseen niin paljon että voi puhua mistä tahansa. Jos ei siihen pysty, niin silloin saattaa käydä näin niin kuin meille on käynyt.

Vielä on liian varhaista sanoa miten päätämme jatkaa, yhdessä vai erikseen. Tätä pitää vielä käsitellä ja tunnustella omia tuntemuksia, katsoa minkälaisia ajatuksia tästä syntyy ja miltä eri vaihtoehdot tuntuvat. Ei ole helppoa erota, mutta ei myöskään helppoa jatkaa. Eikä aina kannata valitakaan sitä helpointa tietä, jos palkintona on molemmin puolin parempi tulevaisuus - oli se sitten minkälainen tahansa.

Siitä puhe mistä puute

Laihduttaminen on viime aikoina jäänyt vähän unohduksiin, tai siis tietoinen ja tarkoituksellinen laihduttaminen ainakin. Huomenna on taas mittauspäivä, en tiedä mitä pitäisi odottaa. Olen kuitenkin saanut syötyä viime päivinä ihan kohtuullisen hyvin, ei mitään varsinaista laihdutusruokaa kuitenkaan, eikä tämän viikonlopun aikana nautitut siiderit ainakaan edistä painon pudottamista.

Aamullahan sen sitten näkee. Nyt ei kuitenkaan ole sellainen ajankohta, jolloin ottaisin paineita suuntaan taikka toiseen. Toivon tietenkin ettei paino olisi ainakaan noussut kovasti.

Miehen kanssa puhutaan, puhutaan, puhutaan.. itketään ja puhutaan. En osaa yhtään sanoa, mihin suuntaan tämä tästä lopulta menee, jatkammeko yhdessä vai eroavatko tiet. Voimia tämä kuitenkin vaatii meiltä molemmilta, että saamme asioita selvitettyä ja puhuttua vaikeistakin asioista. Puhumme aivan kaikesta mahdollisesta. Päädymme sitten mihin loppuratkaisuun tahansa, on hyvä että saamme asiat käsiteltyä, ettei mieltä jää kaivelemaan mikään.

Nyt kerrankin ajoissa nukkumaan.. univelkaa on jo hirmuisen paljon.

Tuulettumassa

Mies kokkasi eilen lohta ja teki salaattia, yritti parhaansa mukaan huolehtia siitä että söisin jotakin. Lähdin illalla kahden kaverini kanssa vähän tuulettumaan, käytiin syömässä ja sain syötyä ravintolassa pienen annoksen. Teki hyvää päästä vähän kotoa pois. :)

Pikapäivitys

Mies tuli kotiin toissailtana ja juteltiin aamuviiteen saakka. Oli aika "virkeä" olo mennä töihin seuraavana aamuna.. Eilenillalla juttelimme myös, tällä kerralla kahteen. Olemme käyneet asioita läpi ja puhuneet vaikeistakin asioista. Minulla on edelleenkin epätodellinen olo, eli ihan kuin tämä olisi käynyt jollekin toiselle ihmiselle. En osaa edes olla riittävän vihainen miehelle, en raivoa, en huuda, en suuremmin syyttele.. Keskustelemme rauhallisesti. Vähän pelottaa että mitä sitten tapahtuu kun tämä asia ihan oikeasti menee tajuntaan saakka.

Söin eilen yhden suklaapatukan ennen iltaa. Mies grillasi minulle illalla muutaman nakin, teki leivän ja toi lasin maitoa. Siinäpä ne eilisen syömiset..

Uusi lukija!

Tervetuloa Possu Munkki! :)

Uusi lukija!

Tervetuloa Norsu Norppanen! :) Kiitos kannustavasta viestistäsi tuohon edelliseen kirjoitukseeni. :)

Sydänsurut ja suklaa

Suklaakakkuakin tuli syötyä eilen, aika paljonkin. Sydänsurut ja suklaa vaan jotenkin kuuluvat yhteen, kuulema.. Kaverin luona kävin juttelemassa ja oli juuri grilli lämmin, joten sain siellä grillipihvin, paistettuja perunoita ja vihanneksia. Eilen ainakin tuli syötyä monen päivän edestä, joka sinänsä on ihan hyväkin, sillä ei tässä ole paljon saanut syödyksi. Tänään onkin sitten aika tukala olo syömisen takia. Ja vaikka nytkin on nälkä, ei tee mieli syödä. Mahassa on sellainen tunne että puristaa ja ällöttää, eikä saisi menemään alas muruakaan ja jos menisi, niin oksettaisi. Hankalaa on.. Paino ainakin putoaa tällä dieetillä..

Olen miehen kanssa jutellut vähän, lisää paljastuksia ja pahoillaan olemista. Ihmettelen, kun olen pystynyt käymään näitä keskusteluita erittäin rauhallisesti ilman raivoamista ja ylenpalttista syyttelyä.. se vaihe kai tulee sitten myöhemmin.
Niin, mies ei ole vieläkään kotona. Ehkä välimatka auttaa pitämään kuumimman keskustelun loitolla, vielä toistaiseksi. Ehkä en vielä ole tajunnutkaan koko asiaa..

Töissä on kiirettä, ei ole aikaa miettiä ylimääräisiä. Kun vaan jaksaisi.. Ehkä suklaan voimalla. Kun nyt ei menisi mässäilyksi.. olen ollut ilman karkkia nyt jo jonkin aikaa, enkä haluaisi syöksyä sokerihumalan voimin suhdekurimukseen. Se tietää takuuvarmoja lisäkiloja..

Kunnon ateria pitkästä aikaa

Aamulla en saanut syötyä mitään, iltapäivällä sitten vedin ihan "oikean ruuan", joka nyt ei sitten ehkä ole mitenkään laihdutusruokaa, mutta peruspöperöä kuitenkin. Makkarakastiketta, muusia, porkkanaraastetta, tomaattia, keitettyjä papuja (tai jotain vihreitä pötköjä..) ja rasvatonta maitoa. Söin ihan kunnon annoksen, ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan. Se on hyvä että ruoka kuitenkin maistuu edes välillä. Sisuskaluissa tosin edelleenkin on möyrintää, paha olla ja oksettava olo..

Ystävät ovat neuvoneet, että kannattaisi mennä esimerkiksi kuntosalille purkamaan aggressioita ja samalla kuntokin kohenisi. Ei sinänsä pöllömpi ajatus, ainut vaan että ovat turhan kaukana.. mutta jotain muuta fyysistä voisi hyvin tehdä. Edes vaikka sitten kävellä, saisi raitista ilmaa ja tuulettaisi ajatuksia.