Joulu meni leppoisasti, oli itse asiassa oikein mukavaa. Ennakkoon ahdisti ja pelotti miten kaikki sujuu, mutta sitten kun vieraat olivat saapuneet ja ensimmäiset glögit olivat menossa, tunnelma rentoutui. Vieraat viihtyivät pitkään ja kaikki sujui oikein hyvin, meillä oli leppoisa, hauska, rauhallinen joulutunnelma. En saanut mieheltäni joululahjaa, en tosin itsekään ollut hankkinut lahjaa hänelle. Annoin hänelle kyllä syksyllä syntymäpäivälahjan, mutta hän ei antanut minulle syntymäpäivälahjaa n. kuukausi sitten. Ajattelin että kun olosuhteet ovat mitkä ovat, niin olisihan se nyt ollut ihan kohtuullista odottaa häneltä edes jotain pientä muistamista.. mutta ei näköjään. No, ei hän yleensäkään ole lahjoja ostellut, joten vähän arvelinkin etten saa häneltä mitään.
Sitä olenkin sitten miettinyt tässä että voisiko meillä olla sittenkin mahdollisuus yhteiseen tulevaisuuteen mieheni kanssa, kun joulunpyhät menivät kuitenkin kohtalaisen hienosti. Olen sitä pohtinut ja tullut ainakin osittain siihen tulokseen, että koska minä olen ihan liian kiltti ihminen, ollut käytännössä koko ikäni, niin minun olisi todella helppo palata takaisin siihen kilttiin rooliin ja antaa tämän koko pettämisjupakan vain olla. Luulen että se olisi oikeasti mahdollista, ainakin suurimmaksi osaksi. Ihan toinen asia sitten on se, että mikä on minun itseni kannalta parasta. Olisiko minun jo viimeinkin aika ravistaa kynnysmaton rippeet selästäni ja itsenäistyä, tehdä asioita ihan oman itseni takia, omaksi parhaakseni. Lopettaa se liika kiltteys, sillä ei se ole ihmiselle hyväksi, vaan pitää osata olla terveesti itsekäs. Siinä voisi olla minulle tämän joulun lahja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti