Mies lähti reissuunsa, palaa ensi vuonna, huomenna. Lähtiessään sanoi, että yleensä ei tee uudenvuodenlupauksia, tai muitakaan lupauksia, mutta:
Mies: - Mitäs jos nyt lupaisin rakastaa sinua myötä- ja vastamäessä tästä eteenpäin?
Riski Rouva: - No, itsehän siinä lupaat, en minä osaa sanoa.
M: - Lupaan, rakastan sinua.
Mies halasi minua ja käänsi päätäni, antoi suukon huulille.
M: - Sinä et sanonut mitään..
RR: - Täytyy pohtia..
Mies katsoi hieman pettyneen ja ärtyneen oloisena, kääntyi ja lähti.
Tästä jäi vähän valju olo itselle. Mies ei ole vakuutellut rakkauttaan pettämisen tultua ilmi, ennen kuin vasta nyt. Emme myöskään ole suukotelleet pitkään aikaan. Minun olisi tehnyt mieli avata keskustelua enemmänkin, mutta eihän siinä lähtökiireessä ollut aikaa. Muutama kirpeä sana olisi saattanut löytyä esimerkiksi aiheesta "rakastaa myötä- ja vastamäessä", sillä sitä aihetta pappikin muistaakseni sivusi vain viikkoja ennen sivusuhteen aloittamista. Ei niillä valoilla silloin(kaan?) ollut merkitystä. Miksi uskoisin ja luottaisin nyt?
Ei mies minun mielestäni ole oikeutettu penäämään minulta rakkaudentunnustuksia ja osoittamaan niiden puuttuessa mieltään. En tiedä rakastanko, tunteeni ovat aivan sekaisin.
Ja mikä yhteys tällä tunteenpurkauksella oli eiliseen vierailuun miehen vanhempien luona. Kävimme pikaisella iltakahvilla, joka sujui päällisin puolin hyvin - sisälläni myllersi ja olin aivan rikki salailusta ja kulissien ylläpitämisestä. Sanoin siitä kotiin palattuamme miehelle, joka ei kommentoinut asiaa. Pelkääkö hän että paljastan koko jutun hänen vanhemmilleen ja yrittää rakkaudentunnustuksillaan ja lupaamisillaan saada minua pitämään suuni kiinni? Pääni on aivan pyörällä. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti