perjantai 7. helmikuuta 2014

Huominen kertoo paljon..

Perjantai-ilta. Aika kuluu nyt niin kovin, kovin hitaasti. Kahvitreffit ovat huomenna, aamupäivällä. Mielenkiintoista nähdä minkä verran aikaa hän on meille varannut, sillä johonkin hänellä on menoa sen jälkeen. Mielenkiintoista myös kokea se fiilis, kun tapaamme.. onko ilmassa jotakin kaveruutta isompaa, vai olemmeko sittenkin vain ne samat vanhat tutut samaan aikaan kahvilla.

Nyt ne perhoset ovat taas ottamassa pieniä lämmittelykierroksia vatsanpohjassa, kun häntä ajattelen, mutta johtuuko se vain itse ajatuksesta, että tässä voisi olla jotakin.. Meinaa mennä taas ylianalysoinnin puolelle, tiedän.. Olen tuijotellut hänen lähettämiään tekstareita ja yrittänyt nähdä niissä rivien väliin piilotettuja tuntemuksia tai ajatuksia hänen puoleltaan, mutta vaikka kuinka tihrustan, niin ei tahdo löytyä. Ainoa on se viesti, jossa hän sanoo, ettei aikataulu niin tiukka ole, ettei tapaaminen järjesty. Se kai kertoo ainakin halusta tehdä aikaa minullekin.

Toivottavasti olemme molemmat suht samalla aaltopituudella, eikä käy niin, että jompikumpi olisikin ihan korviaan myöten ihastunut toiseen, mutta sitten toinen ei oikein olekaan. Sen jälkeen yhteiset kohtaamisemme tulevat olemaan enemmän tai vähemmän vaivaantuneita. Ja toivottavasti hän ei halua pelata pelejä, laittaa minut arvuuttelemaan perimmäisiä aikeitaan. Olen ihan hukassa, jos hän ilmestyy paikalle muina miehinä ja juttelemme vain niitä näitä. Toivoisin hänen tekevän aloitteen omien ajatustensa aukaisemisessa, kun kerran ensin osoitti kiinnostustakin. Olen nimittäin aivan totaalinolo, jos menen möläyttämään jotain hänen kiinnostavuudestaan, jos hän ei olekaan sillä mielellä liikkeellä. Jospa hän onkin vain hyvä ystävä, joka haluaa tarjota tukeaan ja olkapään johon nojata, ilman mitään sen suurempaa.

Hän kyllä vaikuttaa sellaiselta mieheltä, joka kyllä kertoo, jos mielessä on jotakin. Ainakin jos saa pienenkin rohkaisun, että uskaltaa avautua. Ehkä hänkin miettii näitä samoja asioita?

Jos ja jos ja jos ja jos... Kamalaa ja ihanaa samaan aikaan. :) Olisipa jo aamu!

6 kommenttia:

Maisa kirjoitti...

En ole hetkeen ehtinyt piipahtamaan täällä ja mitäs onkaan ilmassa? Romantiikkaa! Yes!

Menet tapaamiseen ihan omana itsenäsi. Tehän tunnette toisenne, joten sellaista vieraitten ihmisten vaivautuneisuutta ei ole. Voit olla ystävä, mukava itsellinen nainen ja katsoa rauhassa, että miltä kaikki tuntuu. Ja jos tuntuu, jos ilmassa on sähköä, tekee hän kyllä aloitteen. Ei ehkä heti huomenna, mutta myöhemmin ihan varmasti. En ottaisi itse asiaa puheeksi, jos hän ei niin tee.

Anna hänelle aikaa. Kyllä ne miehet soittaa/tekstaa/faxaa jne... jos ne on kiinnostuneita!

Hienoa! Onnea treffeille!!

Anonyymi kirjoitti...

Huikeita onnen tunteita! Nyt vaan ihanilla fiiliksillä kohti huomisia treffejä!

Anonyymi kirjoitti...

Soita ennustajalle, niin ei tarvitse jännittää.

Kilokiukuttelija kirjoitti...

Kauanko hän varasi aikaa treffeille? Ja miten hän sanoi, että nyt pitää jatkaa matkaa..?

Riski Rouva kirjoitti...

Maisa, yllätysromantiikkaapa hyvinkin! :)

Ano1, huikeaa on. :)

Ano2, tunnen kyllä yhden selvänäkijän, mutta en uskalla kysellä.. ;)

Kilokiukuttelija, tapaamisemme kesti puolitoista tuntia. Kahvila oli aika pieni ja ihmisiä olisi ollut tulossa lisääkin. Omat ostoksemme oli nautittu jo aikaa sitten ja siinä keskustelun lomassa oli sellainen luonteva hetki, kun hän sitten totesi että pitää varmaan jatkaa matkaa nyt. Aika hyvin kiireiseltä mieheltä, jos minulta kysytään. :)

Kilokiukuttelija kirjoitti...

Ekaksi takaamiseksi oikein hyvän mittainen. Ja hyvä, että on olemassa jokin pakollinen meno, niin ei tarvitse feikata viihtymistä /tylsistymistä