Joo.. otsikon mukaista mättöä tuli syötyä töissä. Minulla ei ollut eväitä ja työporukka päätti tilata pizzaa, joten siinä sitten joukon jatkona minäkin.. Olihan se hyvää pitkästä aikaa, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Tänään en sitten kotona enää ole syönyt muuta, sen verran niitä kaloreita siinä kuitenkin oli että saa nyt luvan riittää tälle päivälle. Osasin muuten lopettaa syömisen siinä vaiheessa kun olin sopivasti täynnä, eli en väkisin ahtanut loppuja slaisseja nassuuni, vaan laitoin loput roskiin. Ei sitä todellisuudessa paljon jäänyt, mutta edistystä se tuokin on, eikö vain?! Ainakin siitä jäi hyvä mieli, eikä olo ollut tukala, kuten monesti koko pizzan syömisen jälkeen on.
Aikaisemminhan olisin todellakin suhtautunut tähän episodiin järkyttävällä masennuskohtauksella, mutta nyt en anna asian häiritä tämän enempää. Olen opettelemassa uutta elämäntapaa, en ole millään kuurilla, vaan nyt pitää harjoitella loppuelämää varten uusia tapoja. Aion vastaisuudessakin syödä pizzaa joskus, joten miksi siitä pitäisi tehdä suuri numero. Huomenna syön jotakin kevyempää, ja ylihuomenna ja siitä eteenpäinkin.
Minä olen kokeillut aikaisemmin kaikenlaisia laihdutuskuureja, sellaisiakin joissa kaikki ruoka mitataan grammalleen, hyvä etten ole riisinjyviä laskenut. Energiamäärät on laskettu, samaten pidetty tarkkaa kirjanpitoa siitä, minkälaisia ruoka-aineita olen minäkin päivänä syönyt, montako desiä mitäkin juonut, paljonko kaloreita kuluttanut liikunnalla, ja vieläpä että minkälaisella liikunnalla. Ei ole ollut kivaa. Minä en todellakaan jaksa sellaista pitkään, en ole niin kurinalainen ja järjestyksen ihminen, että saisin pidettyä tarkkaa kirjaa kaikesta mitä syön, juon, teen, tai olen tekemättä. Kohtuu kaikessa, siis kaikessa. Myös kurinalaisuudessa ja laihdutuksessa.
Linjaan asian tällä kerralla kokonaisvaltaisesti ja yleisesti keventäen. Ja edelleenkin niitä pieniä askelia ottaen. Ei liian suuria harppauksia ja muutoksia tehden, vaan hiljalleen terveellisempää ja kevyempää elämää kohden askeltaen. Eroa aikaisempaan on jo nyt selkeästi havaittavissa - en esimerkiksi osta lähes joka päivä karkkia, mikä oli tapana. En hörpi punaviiniä parina päivänä viikossa, juon enemmän vettä, syön enemmän kasviksia - tai ainakin HeVi Shotteja.. ja joskus omppuja. Ja joskus salaattiakin. Olen yrittänyt jättää punaista lihaa vähemmälle ja siirtyä kanaan, osittain myös kalaan. Vähitellen, vähitellen.. on tässä koko loppuelämä aikaa. :) Ei stressiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti