keskiviikko 27. elokuuta 2014

Päivittelyä :)

No niin. Tilannepäivitystä. Mistähän sitä aloittaisi?

Työrintamalla ei ole uutta kerrottavaa. Aikaisemmin (kesäkuussa) kerroin, että oli toiveita saada likipitäen unelmahomma, jossa yhdistyisi moni aiemmin tekemäni asia. Se nyt kumminkaan ei kantanut ihan työksi saakka, vaikka muutaman kiinnostavan neuvottelun kävinkin asian tiimoilta. Mitään lopullista kuoppaamista ei sen suhteen ole tehty, mutta erinäisistä syistä johtuen ainakaan näillä näkymin siitä ei ole tulossa uutta työtäni. Koskaanhan ei tiedä, mutta.. no, saapa nähdä. Tuskin kumminkaan.

Hain kiinnostavaan koulutukseen työkkärin kautta. Sitä kautta saattaisi saada jalkaa työpaikankin oven väliin, joten peukut pystyssä että pääsen mukaan. Aloituspaikkoja kun on aina rajallinen määrä ja etenkin näinä aikoina on pilvin pimein työttömiä, jotka etsivät uutta työtä tai koulutusta. Työkkäriin jätin soittopyynnön, että tarkistavat työnhakusuunnitelmaani, sillä jos siinä on mainittu (ja puollettu) koulutustarvetta, niin päivärahaan voi olla mahdollista saada pieni korotus (max. 200 päivän ajalta). Jokainen euro on tarpeen, joten ihan kiva juttu, että on tuollainenkin mahdollisuus. Niin ja koulutuspäiviltä saa 9 euroa (verottomana, ymmärtääkseni) vielä päivärahan lisäksi. Toki ihan oikea työ olisi ykköstoive, mutta koulutus on hyvänä kakkosena. Kotona nyhjöttäminen ja työhakemusten vääntäminen ei ole järin mieltäylentävää pidemmän päälle.

Talo. Juu.. siitä tuli tuossa n. kuukausi sitten tarjous. Jee! Ensimmäinen tarjous koko sinä aikana, minkä se on ollut myynnissä, eli yli vuoden aikana. Ei mikään iso tarjous, mutta kumminkin semmoinen, jolla asuntolaina kuittaantuu ja jää jokunen tonni käteenkin. Kyllä tässä vuoden aikana on pyyntihintaakin laskettu ihan reippaasti, mutta tarjous oli siltikin paljon alle pyynnin. Talolle piti tehdä kuntotarkastus, jonka maksoimme ostajan kanssa puoliksi. Tarkastuksessa ei ilmennyt mitään järin ihmeellistä, pikkuremppojen lisäksi ainoa isompi juttu oli jätevesijärjestelmän uudistus, joka vaaditaan tehtäväksi nykynormien mukaiseksi. Kaikki hyvin, ostaja oli kuntotarkastuksessa mukana, juttelimme heidän remonttisuunnitelmistaan ja vaikka mistä. Huokaisin helpotuksesta.. vihdoinkin saadaan asia hoitumaan ja elämä helpottuu taloudellisesti ja henkisesti.

Seuraavalla viikolla saimme kuntotarkastusraportin kirjallisena ja välittäjämme soitti: ostaja ei saakaan lainaa. Pankki ei lähde rahoittamaan ensiasunnonostajien asuntolainaa, koska on tulossa niin suuri remontti (jätevesijärjestelmä) heti lähivuosina.. Voi vi**u!!! No, ei sille vaan voi mitään, mutta otti päähän. Teki mieli itkeä ja huutaa suoraa huutoa, hakata päätä seinään ja hyppiä tasajalkaa. Kun oli jo miettinyt miten raha-asiat helpottuvat, saa laskuja maksettua, tehtyä jotain hankintoja mitä on joutunut lykkäämään, jne.. ja eron viimeisteltyä. Tuosta vain tuli puun takaa rosvosektori ja hyppäys takaisin lähtöruutuun.

Epätoivoa, ahdistusta, ärtymistä, lisää epätoivoa, huolta rahojen riittämisestä, lisää ahdistusta, ajatuksia siitä, että eikö tämä ikinä lopu, miten tästä oikein selviää, kun ei se hemmetin talo vaan mene kaupaksi.. Kohta on jo syksy ja omakotitalojen parasta myyntiaikaa on kevät ja kesä. Onko tässä odotettava taas vuosi ennen seuraavaa tarjousta? Huokaus.. Välittäjä piti tässä jokin aika sitten taas esittelyn talolla ja huh huh.. saatiin uusi tarjous! Saman verran kuin se edellisen ostajaehdokkaan tekemä tarjous, eli ei päätä huimaavasti, mutta tässä vaiheessa mielellään jo myy vähän halvemmallakin, jotta vaan pääsee talosta eroon. Ostajan markkinat tällä hetkellä. Nyt sitten taas jännitellään ja toivotaan parasta. Kauppoja pitäisi tehdä reilun viikon kuluttua, jos hyvin käy. Peukkuja pystyyn! Taas on toiveikas fiilis, mutta huokaisen helpotuksesta vasta sitten kun nimet ovat papereissa ja rahat tilillä. On tämä melkoista tunnevuoristorataa.

Tunnepuolella on parisuhdepähkinöitä pureskeltavana. Yleisesti ottaen arki sujuu hyvin, touhuamme asioita yhdessä, mutta jotkut asiat tökkivät. Ne ovat sellaisia juttuja, mitä en voi katsella läpi sormien. Etenkin humalassa hänen käytöksensä on ärsyttävää. Oman egon korostamista, talon isäntänä olemista, määräilyä, saneluyrityksiä siitä että minkälainen minun pitäisi olla, minun aliarvioimistani. Esimerkiksi kommentointi "Mihin sinä joutuisit/miten sinä pärjäisit ilman miestä" on punainen vaate minulle, vaikka olisikin huumorimielessä sanottu. Hah, pärjäisin aivan loistavasti. Minut on tosi vaikea suututtaa, mutta kiihdyn nollasta sataan, jos minulle huudetaan pää punaisena ihan turhasta. Tätäkin on tapahtunut. Humalassa tosin, mutta ei se ole mikään selitys. Olin aikeissa ottaa asioita puheeksi viime viikonloppuna, kun olin Rakastuneen luona käymässä, mutta siinä olikin melkoisesti ylimääräistä ohjelmaa, viikonloppuvieraita jne., joten en ehtinyt. Ensi viikonloppuna sitten. Asiat häiritsevät ja tuollaiset jutut eivät minua hymyilytä.

Olen nykyisin erityisen allerginen sille, että minua vähätellään, tai ei kohdella tasa-arvoisena ja että minua yritetään muuttaa johonkin suuntaan. Muutospyrkimykset toki ovat periaatteessa ihan hyvällä tahdolla tehtyjä ja ihan varmasti semmoisia juttuja, mitä voisin kyllä itsessäni kehittää, mutta se, että en kelpaa omana itsenäni tökkii tosi paljon. Etenkin, kun hän alkuun niin kehui että olen hyvä ja täydellinen ihan sellaisena kuin olen, ja nyt sitten ei asia olekaan niin. Ja ketäänhän ei voi muuttaa. Muutosta on turha yrittää tehdä ulkoa, sen pitää lähteä omasta itsestä. Hänellä on taustaa ihmisten kouluttamisesta tietyllä tavalla ja minusta tuntuu, että hän yrittää käyttää niitä "jippoja" minun muokkaamiseeni. Siltä tuntuu, eikä se(kään) ole kiva tunne. Toiseen pitää pystyä luottamaan, eikä miettiä että mikähän tässäkin nyt sitten oli takana. Kyllä, olen (liian) kiltti, herkkä, hiljainenkin.. mutta ei niitä piirteitä kannata erehtyä luulemaan heikkoudeksi. En ole ohjailtavissa. En ole määräiltävissä. En ole muokattavissa tiettyyn muottiin. Minua ei kannata yrittääkään painaa alas.. ainakaan enää. Olen oppinut itsestäni paljon viimeisten vuosien aikana. .. Tulipas nyt kovin negatiivisen oloinen sepustus, mutta tuollaiset asiat ovat parisuhdeasioissa isoja. Voihan se olla, että reagoin turhan suuresti, katson asioita suurennuslasin kanssa, mutta loppupeleissä pitää luottaa omiin tuntemuksiin. Hänellä on iso ego ja minusta alkaa tuntua siltä, että en mahdu saman katon alle hänen ja hänen egonsa kanssa samaan aikaan.

Ai niin. Yhdestä asiasta voisin vielä mainita. Talvella treffailin vähän aikaa sen vanhemman herrasmiehen, Mr A:n, kanssa ja sehän jäi siihen, että hän ei kuitenkaan halunnut edetä pidemmälle ikäeromme takia. Rakastunut ja hän pyörivät jossain määrin samoissa ympyröissä, joten tietävät toisensa. Mr A kyseli keväällä kuulumisiani ja antoi vähän ymmärtää siihen suuntaan, että olisi tullut toisiin ajatuksiin. Että ei elämää aina pitäisi niin järkevästi ajatella, jne. No, eihän siinä minulla ollut muuta sanottavaa, kuin että olen jo jonkin aikaa treffaillut tämän Rakastuneen kanssa. Mr A:n ilme oli kyllä melkoisen pettyneen ja surullisen näköinen, mutta eipä hänellä siihen ollut mitään sanomista. Toivotteli onnea. Olemme senkin jälkeen nähneet toisemme silloin tällöin ja kyllä rivien välistä pystyy lukemaan, että kiinnostusta hänellä olisi. Itse tosin en enää lämpene siihen suuntaan, vaikka miellyttävän oloinen mies onkin. Kyllä se järjellä ajateltuna on iso ero, se 20 vuotta. Olisi se ehkä jonkin aikaa kestänyt, jos hän ei olisi talvella painanut jarrua. Ehkä, eipä näistä tiedä.. Mutta ihan hyvä näin. Ja yksi mies kerrallaan nyt kumminkin. :)

Mitähän vielä? Johan tässä oli kaikenlaista tilannepäivitystä. Ylämäkeä, alamäkeä, tasamaata ja vaikka mitä. Varmasti vielä jossakin vaiheessa kertoilen miten tässä loppupeleissä käy. Syksyä kohti!