Joku pyörä pyörähtää, joku junnaa paikallaan

Täällä ollaan vielä, vaikka vähän on ollutkin kiirettä ja väsymystä ja yhtä sun toista ikävää uutista.

Töissä on ollut todella vaihderikasta ja mutoksen tuulet ovat puhallelleet tiuhaan tahtiin, mutta nyt tilanne on se, että asiat alkavat näyttää ihan mallikkailta. Työnkuva on mielenkiintoinen ja saan vaativia tehtäviä, vastuuta, mutta myöskin kiitosta hyvin tehdystä työstä. Yrityksen kuviot ovat selkiintyneet ja hommat hoidetaan asiallisesti, nyt minusta tuntuu siltä että kaiken kaikkiaan minua taisi potkaista onni näissä työasioissa, vaikka aluksi asiat vaikuttivatkin vähintäänkin erikoisilta.. :) Ei minulla ole mitään pahaa sanottavaa työpaikastani!

Uuden opetteleminen on aina aikaavievää ja väsyttävää, olenkin ollut työpäivien jälkeen todella väsynyt. Sellainen olo minulla on ollut joka kerta kun olen aloittanut uuden työn. On niin paljon uutta ja opittavaa, mutta kyllä se siitä jonkin ajan kuluttua helpottaa.

Parisuhdekuvioissa ei ole muutoksia. Pari viikkoa sitten otin asian puheeksi. Mies sanoo ettei osaa puhua asiasta, eikä hänen mielestään ole mitään järkeä pyytää anteeksikaan. Anteeksipyyntö ei kuulema muuta mitään. Minun mielestäni se kumminkin on sellainen sana (jos sen sanoo sitä tarkoittaen), joka kertoo siitä että on ymmärtänyt tehneensä väärin ja haluaa.. no, pyytää anteeksi. Sanoin että haluan erota, kun minua ärsyttää ja ahdistaa tämä tilanne. Mies vaikutti ymmärtävän mitä sanoin. Seuraavasta päivästä lähtien mies on taas ollut niin ylenpalttisen mielin kielin ja huomaavainen. On käyttäytynyt kuin mitään erokeskustelua ei olisi tapahtunutkaan, kuin en olisi sanonut mitään. Minulla on pettynyt ja väheksitty olo tuollaisesta käyttäytymisestä. Ihan kuin sanoillani ja mielipiteilläni ei olisi mitään arvoa. Ihan kuin olisin ilmaa. Päätökselläni ei ole mitään painoarvoa. Minut voi vain sivuuttaa.

Tietysti on mukavaa kun on ruoka valmiina kun tulen töistä kotiin, laitetaan terassille aurinkotuoli valmiiksi, tuodaan sinne juomaa ja huomioidaan muutenkin jatkuvasti.. mutta siltä vie hohdon pois se, että tiedän niiden asioiden tapahtuvan siksi, kun sanoin (taas) että haluan erota. Ja kun ei tuo käytös vie pois niitä tosiasioita, mitä mies on tehnyt. Eikä se korvaa sitä että istutaan alas ja puhutaan asiat halki. Puhuminen kun ei miehen mielestä auta, hän ei osaa, eikä pysty, eikä halua pyytää anteeksi, vaan hänen mielestään pitäisi edelleenkin vain katsoa eteenpäin ja keksiä yhteistä tekemistä, jotta parisuhteemme vahvistuisi.

Eilen äitini kävi pyörähtämässä meillä ja hän ihasteli kotiamme ja pihaamme. Niin ihana talo ja piha, niin upea paikka.. Niin se on minunkin mielestäni. Etenkin nyt kun on taas vihreää maassa ja puissa, kukat kukkivat, aurinko lämmittää ja linnut laulavat, kesä on tulossa.. eihän täältä raaskisi lähteä pois. Mutta haluaako sitä pitää kauniin ympäristön, jos sisuksissa kiehuu? En halua. Olenkin miehelle vihainen myös siitä, että hänen pettämisensä takia joudun edes miettimään tämän kodin myymistä. Kyllä se on kuitenkin edessä.. sillä en voi edes katsoa hänen kasvoihinsa enää, ilman että ajatukset toisesta naisesta tulevat mieleeni.

Elämä on.. mutta kyllä tämä kaiken kaikkiaan on opettavaista, jollakin tapaa. Ja elämä jatkuu tästä eteenkinpäin. Se on hyvä pitää mielessä. Se tulee minulle nyt oikeastaan väistämättäkin mieleen, sillä olen viikon kuluttua menossa sukulaisen hautajaisiin. Miehenikin on lähdössä mukaan, jopa arkkua kantamaan.

Muutaman viikon kuluttua on eräät juhlat, joihin sain kutsun. Samoihin juhliin on kutsuttu myös tämä pettäjänainen ja hänen miehensä. En tiedä ovatko he menossa, en tiedä sitäkään että olenko minä menossa. En osaa sanoa miten reagoisin tuohon tilanteeseen, osaisinko käyttäytyä asiallisesti..

Nythän on muuten helluntai.. Vanhan sananlaskun mukaanhan on niin, että jollei ole heilaa helluntaina, ei sitä ole koko kesänä. Kuinkahan tämä oma tilanteeni pitäisi määritellä, kun periaatteessa on, mutta sitten ei kumminkaan ole.. eroprosessin (minimi)harkinta-aika on nyt puolivälissä. Liikutaan harmaalla alueella.

Nyt ei oikein saa ajatuksista kiinni enempää, mutta kun olen ollut niin pitkään radiohiljaisuudessa täältä blogistani, niin ajattelin kirjoitella vähän kuulumisiani. Yritän kirjoitella taas jatkossa ahkerammin. :)