tiistai 1. huhtikuuta 2014

Työt päättyivät ja mieskuviot ovat päättömät..

Voi huh huh, mitä aikoja.. Töissä oli mennä hermot. Itse asiassa menikin viime viikolla, ja annoin sen kyllä sitten näkyä ja kuulua - asiallisesti mutta tiukasti. Se on kyllä jo aika paljon, että meikäläinen, "rauhallisuuden perikuva", sanoo suorat sanat jollekulle. Mutta oli tämä kyseinen henkilö sen kyllä ansainnutkin. Meni ihan asiattomuuksiin, käyttäytyi suorastaan törkeästi, haukkui minut ihan syyttä, oli aivan mahdoton.. ja minulla tuli raja vastaan sen suhteen, että mitä suostun kuuntelemaan ja ottamaan vastaan ihan tuosta vaan. Voi että teki tiukkaa pysytellä asialinjalla, kun suorastaan kiehuin raivosta, mutta purin kieltä ja hillitsin itseni sen verran, että sain kuin sainkin sanottua suorat sanat ilman solvaamista, tai yhtä alhaista käyttäytymistä, kuin itse sain niskaani. Olen itseeni tyytyväinen, koska pidin puoliani ja seuraavana päivänä tämä kyseinen kiukkupussi oli jopa mielin kielin ja pahoitteli käytöstään. Hyvä minä! Vaan nyt sekin työpaikka on sitten koettu ja nähty, eilen oli viimeinen työpäivä (onneksi!) ja tästä eteenpäin sitten uusia kuvioita peliin.

Mieskuvioissakin hämmentelen jonkinlaista soppaa. Rakastunut nyt ensinnäkin on edelleenkin ihan suin päin rakastumassa. Ei tahdo mennä perille, kun selitän että kannattaisi nyt vähän hillitä intoaan, koska en ole alkuunkaan samalla aaltopituudella hänen kanssaan. Mitäänhän en ole hänelle luvannut, rakastamisesta en ole edes vihjannut, lastaan en tavannut.. pitää hankkia järeämpää rautalankaa. Jos vaikka huomenna illalla uusi yritys. En halua puhua näitä asioita puhelimessa, vaan mielestäni on parempi keskustella vakavat ja isot asiat kasvotusten.

Tämä vanhempi herrasmies, Mr A, on myös herännyt.. Hänellähän oli se Hyvä Syy viettää hiljaiseloaan. Syy on iso ja sellainen, joka varmasti valtaa ajatukset. Viimeisimmässä viestissäni muutama viikko sitten hänelle sanoinkin, että ei hänen tarvitse nyt miettiä näitä meidän juttujamme, mutta jos haluaa juttuseuraa tms. niin olen käytettävissä - ihan ystävänäkin siis. Sen jälkeen ei hänestä kuulunut mitään, ennen kuin lauantaina kyseli tekstarilla kuulumisia. Lauantai-iltana oli yrittänyt soittaa, mutta en ollut huomannut puhelimen ääntä, joten soittelin hänelle takaisinpäin sunnuntaina. Ei kuulema ollut mitään ihmeempää asiaa, kertoili kuulumisiaan, tilannekatsausta, kuten itse sanoi. Ja tänään soitteli "muuten vaan" ajaessaan töistä kotiin.

Hmm.. mä oon niin pulassa näiden miesten kanssa. Siis isoimman ongelman mulle tekee se, että Rakastunut ja Mr A tuntevat toisensa, mutta eivät tiedä että olen molempien kanssa tapaillut. Mutta enhän mä ole kenellekään mitään luvannut, enkä mitään sitoumuksia tehnyt, joten ei tässä pitäisi mitään ongelmaa sinänsä olla. Pitäisi ja pitäisi.. Paitsi että kun Rakastuneen kanssa meni asiat niin pitkälle, että näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä voinut olla menemättäkin, kun perhosia kumminkin lennättää Mr A (joka siis loppupeleissä itse viestitti ettei kannata mennä pidemmälle).. Mutta jossittelulla ei voita mitään. Mä en vaan osaa tätä treffailujuttua. En osaa suhtautua miehiin tarpeeksi.. hm, kevyesti(?). Tai tarkoitan, että olen heti miettimässä miehen tunteita, olen huolissani siitä että hän ajattelee nyt olevansa minun kanssani yhdessä, joten jos vilkaisenkin muualle, teen väärin. Vaikea selittää mitä korvieni välissä liikkuu, sillä noin kirjoitettuna tuo näyttää aika merkilliseltä. Ehkä se on sitä, kun on takana niin pitkä parisuhde, eikä siinä ollut tietenkään soveliasta flirttailla, treffailla, saatika tehdä mitään muutakaan kenenkään muun kanssa, niin nyt tällainen vapaa sinkkuilu on kerrassaan omituinen olotila. Positiivista tässä on se, että itse tiedostan tämän tunnetilan ja syytkin (edes jossain määrin), joten voin vaikuttaa tilanteeseen. Rehellinen ja suora linja kaikkia kohtaan on varmasti selkein ja helpoin tapa hoitaa tällainen tilanne. Sitä yritän noudattaa.

Mistähän se muuten johtuu, että nyt huomaan/luulen huomaavani pidentyneitä silmäyksiä siellä sun täällä? Mielikuvitus tekee kai tepposia. Tuossa lähikaupan kassalla on yksi kivan oloinen nuori mies. Siis varmasti joku 25-vuotias, tai jotain. Jotenkin kummasti hän vaikuttaa vilkuilevan ja hymyilevän minulle vähän normaalia enemmän.. Ehkä hän kumminkin on vain asiakaspalveluhenkinen ihminen, joka haluaa katsoa ihmisiä silmiin, kun heitä kohtaa? Samaten tässä viime viikolla olin eräässä aulassa odottamassa kaveriani. Istuin sohvalla, kun ohi meni joukko miehiä. Kummasti se porukka tuntui suorastaan tuijottavan minua ohi kävellessään, siis joka iikka.. Ensin ajattelin ensimmäisen miehen mennessä ohi, että varmaan tunnetaan toisemme jostakin, mutta en nyt vain muista että mistä, kun hän katsoi niin pitkään. Sitten katsoi seuraava, sitä seuraava, jne.. Olin ihan hämmennyksissäni, enkä tiennyt mihin katsoisin tai mitä tekisin.

Sekoaakohan mulla pää? Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu...?

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mmmm.. kuulostaa siltä, että rakastunut on saanut omasta mielestään hyvin selkeän käsityksen siitä missä menette. Sinä et. Ja koska teillä meni treffit vähän pidemmälle suunnitellusta kokee hän olevansa "suunnitelman" kanssa ns. aikataulussa. Ymmärrätköhän mitä ajan takaa? Vaikka sanotkin rakastuneelle, että et ole varma siitä mihin suhde on menossa niin rakastunut ajattelee niin, että et vain vielä uskalla näyttää tunteitasi. Että sinulla kytee sisällä myös rakkauden liekki mutta et uskalla antaa sen näkyä tuoreen avioeron vuoksi. Joskus miehet ajattelevat hieman.. ömh ... hölmösti. Kovasti vaikuttaisi sille, että rakastunut etsii vaimoa ja äitiä lapsilleen. Saisit paikan heti kun vain haluaisit. Että jos oikeasti olet epävarma niin nyt kannattaisi todella lyödä jarrut pohjaan kävi miten kävi.

Olet kultainen ja mietit muidenkin tunteita mutta muista, että sinä olet ykkösenä tässä pelissä. Jos jokin alkaa menemään sellaiseen suuntaan josta et ole varma niin siitä kannattaa kertoa. Jos toinen ei osaa lukea rivien välistä niin sitten väännetään sama asia rautalangasta. Jos nimittäin et henno kertoa omia tunteitasi niin hämmennät soppaa niin paljon, että siitä ei ole enää paluuta. Mietin vain, että millaiseksi tilanne muuttuu jos rakastunut edelleen jatkaa rakastumistaan ja silti kuvioissa on Mr. A.. you know?

Jos olisin sinun kengissäsi niin minua hippasen hirvittäisi tuo tahti mikä rakastuneella on. Mr. A sentään kuulostaa realistiselta eikä suin päin juokse pää edellä puuhun.

Niin ja .. olen itsekin ollut samanlaisessa tilanteessa ja siitä ei mitään hyvää tullut. Yritin ajatella kaikkien hyvää mutta sainkin itse pahiten selkääni. Minusta on hienoa, että olet kiltti ihminen ja vaikka avioliittosi päättyi miten päättyi niin et ole alkanut "k*sipääksi". Et ala leikkimään muiden tunteilla ja olemaan syöjätär.

En tietenkään halua sanoa sinulle, että mitä pitää tehdä ja mitä ei. :D Sinä teet päätökset oman elämäsi kanssa mutta kerron vain oman näkemykseni ja omat kokemukseni. Itseäni ainakin hirvittäisi noin iholle tunkeutuva mies vaikka imartelevaahan se olisi jos tietää, että toinen on noin rakastunut. Tosin omakin mieheni pyöri suhteen alkuvaiheessa vain ympärillä. Puoli vuotta meni ennen kuin ihan täysin lämpenin... Tosin olin jo ihastunut ennen kuin aloimme riiaamaan. Uskon kuitenkin, että hän olisi ymmärtänyt jos olisin halunnut hidastaa tahtia. Mutta kuitenkin..

Huh, kun tuli pitkä teksti. Toivottavasti siitä saa selvää. :)

- Catherin

Toiveikas kirjoitti...

Kevättä ilamssa ;) Muutenkin kevät aikaisessa niin näkeehän tuon vaikutuksen. Ja onhan sulla ollut tässä vientiä. Jännästi ne miehet tällaiset asiat huomaa .. se on se hehku tai jotain ;) ;) ;) ;)

Kilokiukuttelija kirjoitti...

Komppaan Catherinia.
Rakastunut on liian epätoivoinen ja yhteinen yö antoi hänelle selvästi oletuksen siitä, että olette nyt sitten yhdessä hamaan tappiin asti.
Mutta huom - se on HÄNEN näkemyksensä sekä vain ja ainoastaan hänen vastuullaan!
Erinomaista, että puhut naamakkain - ehkä sitä kautta saa vähän sitä rautalankaa tungettua putkiaivoihin.

Et ole vastuussa kenenkään toisen tunteista, etkä oletuksista.
Olet vapaa, sinkku ja olet nyt vasta ns. kastamassa varpaita veteen. Sen voit sanoa tarvittaessa molemmille.
Ilman, että tarvitsee paljastaa Herra A:lle Rakastuneen henkilöllisyyttä tai toisin päin, voit sanoa, että "nyt on sellainen tilanne, että takana on niin pitkä liitto, että en kiirehdi mihinkään suhteeseen pitkään aikaan. Haluan nauttia yksinolosta, tutustua itseeni ja ehkä treffailla mielenkiintoisia ihmisiä". Tuo viimeinen on ei-suomalaista, enemmän amerikkalaista meininkiä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi täälläkin toteuttaa :)

Riski Rouva kirjoitti...

Rakastuneella tuntuu olevan hyvin selvät sävelet jatkon suhteen. En päässyt käymään hänen luonaan tänään, mutta yritän mennä huomenna. Kuten sanoin, puhun mielummin kasvotusten.. menee ehkä paremmin perille sillä tavalla. Kyllä, minuakin hirvittää hänen vauhtinsa ja intonsa "suhteemme" suhteen. Minun mielestäni tässä nyt ei vielä voida puhua mistään suhteesta edes, mutta mielipiteitä näköjään on monia. Hyvä opetus minulle siinä mielessä, että pitää vähän itsekin malttaa ennen kuin etenee suhteessa lakanoiden väliin. No, tiedänhän minä sen muutenkin, mutta oli vähän sellainen tilanne että lähti lapasesta. Pitkä tauko edelliseen, Mr A:n herättämät hyrinät ja turhautuminen hänen peruuttamiseensa, erittäin kiinnostunut mies, joka todellakin vaikutti aidosti kiinnostuneelta ja mukava ilta, viiniä, musiikkia, kynttilöitä.. Niin, selityksen makua, mutta eipä sinkkuna tarvitse sinänsä selitellä. ;) No joo, vastuullista käytöstä voisi sinkkunakin harrastaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tilanne teki sinusta siis varkaan. Ei se ole väärin ja sellaista tapahtuu. Olethan sinkku ;) Kaikki me ollaan samaan syyllistytty.. tavalla tai toisella.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, että miten Rakastunut ottaa vastaan mielipiteesi "suhteestanne".

- C

Anonyymi kirjoitti...

tää on kyllä tosi kiva blogi!

Riski Rouva kirjoitti...

Kiitos, kiva että sinäkin pidät blogistani. :)

Anonyymi kirjoitti...

Minkä näköinen sinä olet? En ole koskaan kuullut, että kenelläkään olisi noin paljon vientiä ja tunnen sentään todella kauniitakin naisia! Ihan uskomatonta, olen ihan kateellinen! Minä saan olla ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni, silloinkin, kun olen parhaisiini laittautunut ja pukeutunut ja viimeinen iskuyritys tapahtui juhannuksena 1998. :D Olisi ilmeisesti pitänyt tarttua tilaisuuteen... :D

Riski Rouva kirjoitti...

Heh, hyvä kysymys. :) En minä muotovalion ruusuketta saisi, mutta luonnetesteissä sitten varmaan pärjäisin paremmin. :D Olen lyhyt (158cm) ja pyöreä, ylipainoa on n. 25-30 kiloa. Joitakin harmaita hiuksiakin on jo näkyvissä. Silmissä on pilkettä ja hymy on herkässä.

Luulenpa kuitenkin, että se mikä minussa ilmeisesti kiinnostaa, on se, että en yritä olla mitään muuta kuin mitä olen. Olen (ainakin omasta mielestäni) aito, en esitä mitään. Olen ystävällinen, peruspositiivinen, iloinen tyyppi, jota on helppo lähestyä. En ole koko ajan suuna päänä joka paikassa, vaan myös kuuntelen.

Kovan koulun käyneenä ja erokriisin takia yksilö- ja parisuhdeterapiassa käyneenä olen alkanut luottaa itseeni enemmän. En ylimielisen koppavasti, en yritä kohottaa omaa arvoani latistamalla muita. Ehkä sellainen elämästä nauttiminen, iloisuus ja kyky nauraa myös itselleen on sitten sellaista, mikä miehiä kiinnostaa.

Vaikea sanoa, pitäisi kysyä miehiltä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Niin, eiköhän se luonne kuitenkin ole tärkeintä. Kun on helposti lähestyttävä, niin toki kanssaihmiset tykkää ja ottavat kontaktia.
Kiitos kivasta blogista.
terveisin Olivia

Riski Rouva kirjoitti...

Kiitos Olivia! Persoonallisuus ja luonne ovat varmastikin tärkeimpiä, jos ajattelee suhdetta pitkällä tähtäimellä. :)