sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Vuosi sitten..

Sateinen syyskuun sunnuntai. Harmaata ulkona, harmaata sisällä, harmaata mielessä. Painonpudotus ei ole tavoitteessaan, mutta se onkin nyt jäänyt vähän sivuosaan. Työt loppuivat, joten pitää kaivaa energiaa työnhakuunkin. Ainakin nyt on aikaa, ei enä kiire riivaa. Jotain positiivista! :)

Miehen kanssa ei olla puhuttu asioista. Elellään ja oleillaan vaan. Vähän väkinäiseltähän tämä tuntuu, ei ole sellaista luonnollisen letkeää tunnelmaa enää ollenkaan. Huomaan että välillä kaipaan läheisyyttä ja huomaamattani nojaudun miestä vasten, kuin halaamaan, mutta sitten havahdun ja käännynkin pois. En haluakaan kosketusta, vaikka kuitenkin haluaisin. Ehkä.

Pettäminen on mielessäni joka päivä, vaikka mitään raivoa tai itkua se ei minussa aiheuta, päällepäin ainakaan. Sisällä tunnen välillä jotain kummallista kuohuntaa. En tiedä tuleeko tästä mitään, miten tällaisesta yleensäkään enää voi tulla tasapainoista suhdetta? Näinä aikoina mielessä on sekin, että suunnilleen vuosi sitten se sivusuhde on alkanut. Mietiskelen että oliko se tänään, vai eilen, vai milloin? Mitä vuosi sitten tapahtui, missä olimme, ketä tapasimme, mitä teimme..? Tuntuu pahalta.

Ja mies käyttäytyy aivan normaalisti. Aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan..

tiistai 25. syyskuuta 2012

Täällä taas!

Hei kaikki! En ole saanut itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaminenkin on jäänyt. Käyhän tämä tilanne voimille, vaikka kuinka yrittää tsempata. Ei vaan jaksa. Kaikki arkiaskareet pitää kuitenkin jaksaa tehdä, tai ainakin ne kaikkein välttämättömimmät. Työtilannekin näyttää nyt heikolta, työt loppuvat tämän kuun jälkeen, eli jo ensi viikolla. Kaikkea sitä pitääkin sitten olla samaan aikaan.

Tällä viikolla on kaikenlaista hulinaa ja menoa, joten taidan palata asiaan tarkemmin viikonloppuna. Tai ensi viikolla viimeistään. Laihdutus nyt ei ole ihan ykkösprioriteetti, vaikka sen tiimoilta tämän blogin perustinkin alunperin. Painopiste siirtynee väkisinkin enemmän parisuhdeasioihin, painonpudotuksen (toivottavasti) edistyessä siinä sivussa.

Hengissä täällä kuitenkin ollaan edelleenkin. :)

maanantai 10. syyskuuta 2012

Mittauspäivä ja parisuhdepulinaa

Niin se vaan viikko vierähti ja mittauspäivä koitti. Viime viikosta lähti 300 grammaa, joka on ihan ok, vaikka kaukana tuosta loppukuun tavoitteeseen johtavasta vauhdista. Pois on pois ja sillä sipuli.
Tämän aamun paino oli virallisesti 92,6 kg. Tyytyväinen pitää olla siitä että suunta on alas, eikä ylös. Pienistä asioista koostuu suuria kokonaisuuksia, kunhan niitä tarpeeksi kauan kerryttelee.

Parisuhdeasioita ollaan päästy puimaan ammatti-ihmisen kanssa viime viikolla. Kävimme yhdessä parisuhdeterapiassa ja siellä puhuttiin oikeastaan samoja asioita kuin mitä olemme keskenämmekin puhuneet. Oli kuitenkin hyvä että tilanteessa oli mukana kolmaskin henkilö, joka oli toki puolueeton, mutta siltikin huomasin hänen esittävän miehelle samanlaisia kysymyksiä, kuin itsekin olen kysynyt. Tai siis lähinnä hän tarttui sellaisiin asioihin, jotka tulivat esiin keskustelun aikana ja halusi tehdä tarkentavia kysymyksiä. Tuntui hyvältä, että vaikka hän oli puolueeton ja lähestyi asiaa objektiivisesti, niin silti tuntui siltä että sain häneltä ymmärtämystä ja tukea omille tunteilleni.

Hän sanoi että meillä on valtava työ edessämme, vuosien urakka, ja että yleisesti ajatellaan että jos toiselle ihmiselle on sanonut jotakin loukkaavaa, pitää vastavuoroisesti tehdä viisi yhtä suurta, mutta hyvää asiaa ennen kuin se sanottu asia on kumoutunut. Hän sanoi että miehen pitäisi tehdä minulle viisi hyvää asiaa, jotka olisivat yhteensä viisi kertaa suuremmat kuin hänen pettämisellään aiheuttamansa paha. Tulikohan tuo nyt järkevästi selitettyä.. Se laittoi ajattelemaan, että en tiedä edes yhtä niin suurta hyvää asiaa, että se olisi vastaavan suuruinen asia, kuin mieheni tekemiset.. saatika sitten että niitä asioita olisi viisi. Tai että mitä pienempiä asioita voisi tehdä vastaavasti sitten paljon enemmän, että pettäminen olisi kumottu edes kerran.. En vain yksinkertaisesti keksi mitään.

Mietin että voisinhan tietenkin vaatia miestä siivoamaan ja laittamaan ruokaa ja palvelemaan minua kuin prinsessaa koko loppuelämämme ajan, mutta eiköhän sellainen suhde kaadu omaan mahdottomuuteensa ajan myötä. Ei se ole sellainen tasavertainen ja tasapainoinen suhde, jonka haluaisin. Kaikki ne hyvittelyt ja passaamiset vain muistuttaisivat tapahtuneesta, eikä sekään poista sitä epäilystä ja pelkoa että tämähän saattaa tapahtua uudestaankin..

Vaikeaa on. Menemme tällä viikolla uudestaan, saa nähdä minkälaisia ajatuksia siitä herää.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Mittauspäivä

Hissun kissun vaapula vissun.. 200 grammaa miinusta viime viikosta, mutta suunta on alaspäin. En tiedä miten hyvin tässä elämäntilanteessa tämä painon pudottaminen onnistuu, mutta kunhan nyt ei riistäydy käsistä ja nouse taas ihan mahdottomuuksiin. Vähäinenkin pudotus on siis suuri voitto! :)