lauantai 30. kesäkuuta 2012

Tarvitsenko palkintoja?

Minulla oli tänään hetki aikaa pyörähdellä marketin vaateosastolla. Siellä olisi ollut alennusmyynnissä ihania vaatteita, joita olisin halunnut ostaa, mutta tällaiselle keholle ne eivät vielä oikein sopineet. Erittäin vartalonmyötäinen toppi herkullisissa kesäväreissä ei ehkä ole imartelevin mahdollinen vaate minulle tällä hetkellä. Olin hilkulla ostaa myös farkut, jotka olisivat nyt olleet sopivan kokoiset, mutta päätin jättää nekin ostamatta. En halua enää ostaa yhtään vaatetta itselleni, kun olen vielä tämän kokoinen. Ostan sitten uusia vaatteita kun olen laihtunut sen verran että nykyiset vaatteet roikkuvat ikävästi päälläni. Tai, voikohan sitä edes sanoa ikäväksi tunnetilaksi, kun tämänhetkiset vaatteet ovat isoja.. en usko! :D No, sitten kun oikeasti tarvitsen uusia vaatteita. Pitäähän minulla jotain palkintoja olla edistymisestäni, eikös vaan?!

Minkälaisia tavoitteita ja palkintoja voisin sitten päättää? Ehkä tuo viisi kiloa voisi olla sopiva virstanpylväs, se on mukavan haasteellinen, ei liian helppo mutta ei liian vaikeakaan tavoite. Toinen mitä voisin seurata, voisi olla tuo vyötärönympärys.. mutta ehkä kuitenkin valitsen kilot. No niin, niitä palkintoja sitten: ensimmäiset 5 kiloa. Uudet farkut? Maybe..

Toisaalta, (nyt tulee tämä pohdiskeleva puoleni esiin..) jos asetan itselleni liian täsmällisiä tavoitteita ja palkintoja, tuleeko minulle taas tunne siitä että on pakko suorittaa, on pakko pysyä tahdissa, on pakko onnistua, on pakko olla hyvä.. tai muuten taivas tippuu niskaan, en saa jotain mitä haluan, minulta kielletään jotakin. Täsmennyksenä, että en todellakaan ole tottunut elämässäni aina saamaan kaikkea mitä haluan, eikä tapanani ole saada itkupotkuraivareita, jos asiat eivät mene niin kuin olen suunnitellut. Olen kuitenkin huomannut itsestäni sen, että liiallinen komentelu ja määräily ja sen sanominen, mitä saan ja mitä en saa tehdä, aiheuttavat jonkinasteisen kapinamielialan. Ehkä olen myötäillyt muiden toiveita ja mieltymyksiä liian pitkään ja nyt se alkaa riittää? Meneekö tästä hauskuus ja rentous, jos asetan palkintoja? Niitä olen kokeillut joskus aikaisemmin, aika kehnolla menestyksellä. Hmm.. ehkä en tällä kerralla kuitenkaan tee niin. Ainakaan nyt ihan heti. Katsotaan miten pärjään tällaisella vapaalla ja paineettomalla tyylillä. Ehkä siinä on tarpeeksi tavoitetta ja painetta, että asetan itselleni suhteellisen väljät välitavoitteet ilman uhkasakkoja tai palkintoja. Onnistumisen ilo on arvokas palkinto myös!

Uusi lukija!

Tervetuloa Tiina! Kiitos liittymisestä ja toivottavasti löydät täältä mielenkiintoista seurattavaa!

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Vaatteiden testausta ja herkkupohdintaa

Kaivelin vaatekaapin kätköistä sellaisia vaatteita, mitkä eivät ole sopineet päälle. Osa oli enää ihan aavistuksen verran liian tiukkoja, eräät farkut menivät jo jalkaan, mutta vetoketju ja nappi jäivät vielä auki aika reilustikin.. mutta nousivat sentään reisien kohdalta ylös asti. Erästä takkia kokeilin ihan vain sen takia, että näkisin miten paljon se vielä jää auki - mutta sehän menikin jo kiinni! On tämä tosi motivoivaa ja kun ei tässä ole aikaakaan kulunut kovin paljon siitä kun aloitin! Tällainen rento, mutta kuitenkin määrätietoinen ote laihduttamisessa lienee se minun juttuni! :)

Vielähän tässä on laihduttamista, ei edes uskalla ajatella miten paljon, mutta alku näyttää lupaavalta. Tavoitteena minulla on nyt vain tuo viiden kilon pudotus elokuun loppuun mennessä. Sen tavoitteen toteutumisen jälkeen mietin uuden välitavoitteen, joka ei ole liian tiukka, mutta ei liian lepsukaan, jotta en antaisi itseni lipsua liian paljon. Todella, todella paljon on tainnut vaikuttaa se, etten ole niitä karkkeja ja muita herkkuja syönyt samaan tahtiin kuin mitä minulla oli tapana. Saatoin ostaa joka päivä karkkipussin, sellaisen iiison, ja siihen vielä lisäksi jotain muuta herkkua, suklaapatukan, tai -levyn, tai keksipaketin silloin tällöin.

Niitä sitten piilottelin työhuoneessani ja mussutin niitä salaa samalla kun naputtelin koneella omia juttujani, tai surffailin netissä. Joskus mies näki tyhjiä karkkipusseja ja minua hävetti hirveästi. Tuollainen sairas suhtautuminen karkkeihin on tuonut minulle liikakiloja todella nopeasti. Totaalikieltäytyminenkään ei ole minun juttuni, sillä siitä seuraa vain hillitön mässäilykohtaus jossakin vaiheessa - tämä on jo koettu. Jankutan kuin rikkinäinen levysoitin, mutta kohtuus kaikessa ja pienin askelin. Näillä eväillä kohti perjantaipäivää!

torstai 28. kesäkuuta 2012

Ravinto ja sen vaikutus

Torstai alkoi tuttuun tapaan vedellä. Kivennäisvedellä tosin, johon laitoin mausteeksi mustaherukkamehutiivistettä. Se oli ihan hyvää, miksi en ole aikaisemmin tajunnut tehdä niin?  Oli parempaa kuin sokerilimsat ja vaikka itse mehutiivisteessä sokeria olikin, ei siinä niin paljon sitä ole kuin oikeassa limsassa.

Viikko tuntuu nyt menevän hitaasti ja olo on vähän kummallinen, kuin olisin jotenkin sisäisesti tukossa. Onkohan tämä nyt sen eilisen pizzan ansiota? Täytyy kyllä sanoa että sellaisina päivinä kun olen muistanut huolehtia nesteytyksestä, eli siitä vedenjuomisesta, ja olen syönyt terveellisesti - tai ainakaan en ole mussuttanut herkkuja, niin niinä päivinä olo on virkeä ja tarmokas, jopa kevyt. Varmasti syömisillä ja juomisilla on vaikutusta yleiseen olotilaan, se alkaa vähitellen upota tajuntaan ja ehkä se kevyempi elämäntapa sitä kautta myös juurtuu käytökseenkin. Aikas monta vuosikymmentä tämän tajuamiseen onkin tarvittu.. vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Onhan se tietenkin ihan selvää, kun asiaa oikein ajattelee - keho tarvitsee erilaisia ravinteita toimiakseen, kuten myös puhdasta nestettä. Jos en toimita keholle oikeanlaisia tarvikkeita, ei se voi työskennelläkään kunnolla. Tietäähän sen itsekin ihan perus työelämästä, kaiken täytyy loksahtaa kohdalleen jotta lopputulos on hyvä. Samahan se sitten on myös omassa kehossa, niillä mennään mitä on annettu. Itse itsensä tavarantoimittajana ja laaduntarkkailijana täytyy tehdä hyvää työtä. Yksinkertaista, eikö totta?

Iltapalaksi HeVi Shotti ja omena, sekä iiiiiso lasillinen vettä. Hyvää yötä, kauniita ja kevyitä unia!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Pizzakeskiviikko

Joo.. otsikon mukaista mättöä tuli syötyä töissä. Minulla ei ollut eväitä ja työporukka päätti tilata pizzaa, joten siinä sitten joukon jatkona minäkin.. Olihan se hyvää pitkästä aikaa, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Tänään en sitten kotona enää ole syönyt muuta, sen verran niitä kaloreita siinä kuitenkin oli että saa nyt luvan riittää tälle päivälle. Osasin muuten lopettaa syömisen siinä vaiheessa kun olin sopivasti täynnä, eli en väkisin ahtanut loppuja slaisseja nassuuni, vaan laitoin loput roskiin. Ei sitä todellisuudessa paljon jäänyt, mutta edistystä se tuokin on, eikö vain?! Ainakin siitä jäi hyvä mieli, eikä olo ollut tukala, kuten monesti koko pizzan syömisen jälkeen on.

Aikaisemminhan olisin todellakin suhtautunut tähän episodiin järkyttävällä masennuskohtauksella, mutta nyt en anna asian häiritä tämän enempää. Olen opettelemassa uutta elämäntapaa, en ole millään kuurilla, vaan nyt pitää harjoitella loppuelämää varten uusia tapoja. Aion vastaisuudessakin syödä pizzaa joskus, joten miksi siitä pitäisi tehdä suuri numero. Huomenna syön jotakin kevyempää, ja ylihuomenna ja siitä eteenpäinkin.

Minä olen kokeillut aikaisemmin kaikenlaisia laihdutuskuureja, sellaisiakin joissa kaikki ruoka mitataan grammalleen, hyvä etten ole riisinjyviä laskenut. Energiamäärät on laskettu, samaten pidetty tarkkaa kirjanpitoa siitä, minkälaisia ruoka-aineita olen minäkin päivänä syönyt, montako desiä mitäkin juonut, paljonko kaloreita kuluttanut liikunnalla, ja vieläpä että minkälaisella liikunnalla. Ei ole ollut kivaa. Minä en todellakaan jaksa sellaista pitkään, en ole niin kurinalainen ja järjestyksen ihminen, että saisin pidettyä tarkkaa kirjaa kaikesta mitä syön, juon, teen, tai olen tekemättä. Kohtuu kaikessa, siis kaikessa. Myös kurinalaisuudessa ja laihdutuksessa.

Linjaan asian tällä kerralla kokonaisvaltaisesti ja yleisesti keventäen. Ja edelleenkin niitä pieniä askelia ottaen. Ei liian suuria harppauksia ja muutoksia tehden, vaan hiljalleen terveellisempää ja kevyempää elämää kohden askeltaen. Eroa aikaisempaan on jo nyt selkeästi havaittavissa - en esimerkiksi osta lähes joka päivä karkkia, mikä oli tapana. En hörpi punaviiniä parina päivänä viikossa, juon enemmän vettä, syön enemmän kasviksia - tai ainakin HeVi Shotteja.. ja joskus omppuja. Ja joskus salaattiakin. Olen yrittänyt jättää punaista lihaa vähemmälle ja siirtyä kanaan, osittain myös kalaan. Vähitellen, vähitellen.. on tässä koko loppuelämä aikaa. :) Ei stressiä!

Toinen lukija!

Tervetuloa Paha Maha! Kiitos liittymisestäsi! Nyt lukijoitani on jo kaksi, ensimmäisenä mamforO ja nyt Paha Maha. Hienoa ja kiitos teille molemmille!

Tuntuu mukavalta että kirjoitukseni ja laihdutuspyrkimykseni kiinnostavat. Se motivoi minua hurjasti ja antaa lisätsemppiä tähän joskus toivottomaltakin tuntuvaan urakkaan. Pitää kuitenkin yrittää pitää mielessä ne kuuluisat pienet askeleet, jotka vievät koko ajan kuitenkin prosessia toivottuun suuntaan - ehkä hitaasti, mutta ainakiin varmasti. :)

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Vesi on hyvää

Vesi vanhin voitehista, siltä se kyllä tuntuikin kun join ison lasillisen tuota ihmeainetta. Kun join vettä aamulla ennen kuin söin tai join mitään muuta, niin tuntui kuin kroppaan olisi virrannut elämän eliksiiriä, joka puhdistaa ja virkistää. Tältäköhän kuivuudesta nuupahtaneista kasveista tuntuu, kun ne saavat vettä? :)



maanantai 25. kesäkuuta 2012

Minulla on lukija!

Ai niin, olen aivan kerrassaan unohtanut kiittää liittymisestä lukijakseni!! Minulla siis todellakin on yksi virallinen lukija, mahtavaa! Kiitos ja tervetuloa! :)

Juhannuksen jälkeen

Hyvää huomenta, mittauspäivä! Paino oli ihan kurissa sikäli, että juhannusherkutteluista ei ollut kertynyt plussatulosta. Paino oli laskenut viimeviikkoisesta sata grammaa, jee.. eli se on nyt 95,3 kg. Olen virallisesti pudottanut kaksi kiloa! Tasan kolme kiloa elokuun lopun tavoitteeseen jäljellä. Vyötärömitta oli pari senttiä enemmän kuin viimeksi, joten jotain turvotusta lienee kropassa. Mitta siis 113 cm.

No niin, tästä taas paluu normiarkeen ja kevyille raiteille. Tahti vaikuttaa ihan kohtuulliselta, kun tässä on kuitenkin ollut kaksi vähän normiviikonlopusta poikkeavaa viikonloppua perätysten. Tuntuu siltä että saavutan viiden kilon tavoitteeni elokuun loppuun mennessä ihan hyvin. Tietysti pitää ottaa huomioon se, että aluksi lähtee nesteitä ja muuta sen semmoista helposti painossa näkyvää, eli tahti saattaa tästä vielä hidastua, mutta uskon onnistuvani.

Ai niin, kokeilin viime viikolla niitä eräitä toooooosi tiukkoja housuja, mitkä eivät jousta yhtään. Pientä taistelua se vaati, mutta sain kuin sainkin napin JA vetoketjun kiinni!! Kun sain ne vihdoin päälle, ne olivat toki aika napakat, mutta niillä pystyi kuitenkin olemaan ja istumaankin! Onnea on pienet asiat! Ihanaa päivänjatkoa!

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Hauskaa juhannusta!

Ihanaa, rentouttavaa,
herkullista ja turvallista
juhannusta kaikille!

Nauttikaa elämästä ja ystävistä,
Suomen kesästä ja valoisista öistä.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Hyvillä mielin eteenpäin

Hyvää huomenta taas! Päivä alkoi tuttuun tapaan ison vesilasin äärellä. Vähän meinaa olla nuhainen olo, toivottavasti tässä ei kipeäksi tule. Eilen mies toi ison pussillisen irtokarkkeja, joista tuli naposteltua elokuvan äärellä jonkin verran. Se on niin automaattinen juttu, että enpä tullut edes ajatelleeksi uutta kevyempää elämääni, vaan vanhat tavat ottivat voiton. Ennen olisin moisesta mokasta vetänyt säkin ylleni ja sirotellut tuhkaa päälleni, samalla vannoen ikuista uskollisuudenvalaa kasviksille, todennut kuitenkin pelin menetetyksi ja lopulta syönyt loputkin karkit. Nyt vain totesin tilanteen ja ilman suuren suuria tunnontuskia laitoin karkkipussin pois. Tänään taas alkoi aamu kevyesti ja mikä tärkeintä: hyvillä mielin! Ei tässä mitään olla menetetty, ei muuta kuin reippain mielin kohti uutta päivää. Iloista keskiviikkoa kaikille!

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Herkkuviikonlopun jälkeen hyvillä mielin

Aamu alkoi taas isolla lasillisella vettä. On se hyvä vesi hyvää!! Tässä tapauksessa siis kaupan pullovesi, mutta vesi kuin vesi. Jonkin ajan kuluttua vesilasillisesta söin kaksi Reissumiesviipaletta, joiden päällä oli ohuelti margariinia, kyytipoikana oli HeVi Shotti.

Olo on hyvä ja virkeä, eikä viikonlopun herkuttelusta jäänyt huonoa omaatuntoa ja syyllisyydentuntoja, kuten joskus aikaisemmin on jäänyt laihduttamisen aikana. Olen tainnut suhtautua painon pudottamiseen aikaisemmin liian tiukkapipoisesti ja jokainen ylimääräinen suupala on tuntunut tappiolta. Ehkä olen saanut laihdutusprojektin tällä kerralla käyntiin oikeasta paikasta, eli korvien välistä. Aikaa on koko loppuelämä, joka todennäköisesti pitenee sitä enemmän, mitä lähempänä normaalipainoa olen. Tai ainakin vain lievää ylipainoa.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Tulospäivä

Juppiduu, maanantai ja virallinen tulospäivä. No paino oli pudonnut 100 grammaa, jee.. ihan ok, kun viikonloppuna tosiaankin tuli herkuteltua. Tuo vyötärön mitta minua ihmetyttää, se olisi taas muka kaventunut ihan senttejä viime viikosta. Jännitänköhän vatsaa mittaamisen aikana? Kyllä minä yritän olla ihan normaalisti ja rentona mittauksen aikana, mutta eihän se noin paljon voi muuttua. Ei se housujen vyötäröllä niin paljon vaikuttaisi muuttuneen. Tänä aamuna se siis olisi mittanauhan mukaan 111 cm, eli kaksi senttiä viime viikosta ja peräti viisi senttiä kahden viikon takaisesta tuloksesta! Hmm.. mystistä.

No joka tapauksessa tilanne näyttää ihan hyvältä, kun jonkinlaista tulosta kuitenkin tulee. Hyvä on jatkaa, kevyt elämä edessäpäin!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Uutta ilmettä

Vaihdoin blogini mallia, kun se edellinen tosiaankin tuntui niin nihkeän tahmealta. Ainakin omalla koneellani. Tämä uusi on vähän kevyempi, joten toimineekin paremmin. I hope.

Uutta ilmettä elämään olisi tarvetta saada muutenkin. Painon pudottamisella sitä saisi ihan mukavasti, joten hyvässä alussa olen. Viikonlopun herkuttelut eivät kai ihan hirveästi ole vaikuttaneet painoon, joten huomisen punnitusta odotan hyvillä mielin. Siitä sitten taas lähtee kevyt viikko liikkeelle. Onkin hyvä vähän tarkkailla syömisiä ennen juhannusjuhlintaa. Juhannuksen jälkeen on taas pitkä aika ennen seuraavia isompia pippaloita, joten on hyvää aikaa keskittyä keventämiseen.

Eipä muuta tällä hetkellä, ensi viikolla taas uusia kuulumisia!

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Herkutteluviikonloppu

Hohhoi.. Nyt on kevyt elämä saanut vähän väistyä, kun tänä viikonloppuna on ollut juhlia. Punaviiniä ja herkkuja, grilliruokaa ja muuta semmoista. Maanantaina tämä kyllä taas näkyy vaa'assa. No, viimeistään maanantaina taas kevyemmälle linjalle, herkut saavat jäädä. Vaarallisia kyllä tällaiset herkkuviikonloput, kun helposti jää putki päälle ja tulee sitten ostettua kaikkea ylihyvää. Herkut pitäisi kuitenkin malttaa jättää vain juhliin ja muihin poikkeuksellisiin tilanteisiin, eikä mussuttaa niitä joka päivä.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Laihtumisen terveysvaikutukset

Facebook, tuo sosiaalisen nettielämän virikkeiden ehtymätön lähde, valaisi minua tänään kuvaavalla tavalla laihtumisen terveysvaikutuksista. Kaikki samassa paketissa tässä, olkaapa hyvät:


Minulla ei ole minkäänlaista tutkimustietoa laihtumisen oikeasta vaikutuksesta terveyteen, eli kuvassa esitetyt luvut ovat tarkistamattomia, mutta eivät ne varmaankaan ihan metsässäkään ole. Ainakin siitä näkee mihin kaikkeen painon pudottaminen vaikuttaa.

Kiistaton totuus on kuitenkin se, että laihduttaminen kannattaa ja jo 10 prosenttia painosta pois vaikuttaa terveyteen merkittävästi. Tämä tietenkin olettaen, että kyse ei ole jo valmiiksi normaalipainoisesta, saatika alipainoisesta henkilöstä.

Väsynyt syö mieluiten roskaruokaa

Huomasin Iltalehden nettisivuilla lyhyen jutun siitä että väsyneenä syö mieluiten roskaruokaa. Väsyneenä roskaruokaa.
Mielenkiintoista..

torstai 14. kesäkuuta 2012

Vaatteet tuntuvat hieman väljemmiltä!

Jotain muutoksia on havaittavissa. Kokeilin erästä paitaa, joka oli vielä pari viikkoa sitten todella kireä. Hartioista kiristi ja käsiä ei saanut nostettua kunnolla eteen, kun paita otti vastaan. Nyt minulla on se sama paita päällä ja vielä se on vähän kireä, mutta nyt voin sentään kumartua nostamaan tavaroita lattialta ilman että tarvitsee pelätä paidan repeävän. Kaivoin myös vanhat shortsini vaatekaapin kätköistä ja nekin menevät päälle ihan.. no, ei ehkä ihan mukavasti, mutta ihan hyvin. Sillä tavalla että niitä voi kyllä käyttää. Uskaltaisikohan jo kokeilla eräitä housuja, joiden vetoketjua en saanut kiinni enempää kuin pari senttiä..

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Torjuntavoitto kaupassa

Aamiainen meni tänään vähän sivu suun kun tuli otettua niin äkkilähtö töihin. Töissä pääsin syömään vasta klo 16 maissa, minulla oli eväänä Saarioisten valmisruoka-ateria Pineapple Chicken Sweet & Sour 350 g ja joku täysmehujuoma. Kävin kotimatkalla ostamassa ison vesipullon ja omppuja, ruisleipää, kirsikkatomaatteja, HeVi Shotteja, pähkinäsekoituksen, persikanpaloja mehussa, ... olikohan siinä vielä muuta.. ai niin, huomiselle evääksi töihin tuommoinen samanlainen Saarioisten ateria, minkä tänäänkin söin. Mielikuvitus ei oikein laukannut nälkäisenä.. Sain kuitenkin torjuttua kaikki herkkuherätteet, mitä kaupan hyllyrivistöjä kierrellessäni sain.

Olen tosi iloinen siitä että en ole sortunut herkkuihin. Sen yhden ainokaisen lontoonraekarkin söin, mutta siihen se on jäänyt. Mies oli ostanut karkkia ja yritti tarjota niitä minullekin, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Jee! Hyvä minä!

Liikuntaa en ole saanut aloitettua, se polkupyöräkin pölyyntyy vielä ihan niillä sijoillaan minne sen varastosta sain haettua. No en ole ottanut siitä stressiä, sillä yritän ensin painottaa ruokavalion muutosta terveellisempään suuntaan. Nythän on ollut jo liiankin askeettista, kun vähän väliä on nälkä. Tiedän että jos jatkan tällä tyylillä vielä eteenpäin, tuloksena on hallitsematon ahmintakohtaus. Menen kauppaan kiiluvin silmin ja ostan kaikkea mahdollista sokerista ja rasvaista herkkua, mitä ikinä näenkään. Enkä vain osta, vaan syön kaiken. Siis todellakin kaiken. Ja sitten harmittaa. Siihen tilanteeseen ei pidä päästää itseään, joten seuraava etappi: keittiö.

Vesi ei ole itsestäänselvyys

Tuo veden juominen ei ole ihan niin yksinkertainen asia kuin yleensä voisi kuvitella. Suomessa on totuttu siihen että vesihanasta tulee yleensä hyvää vettä ja sitä voi huoletta juoda. Meillä kotona on tilanne toinen, sillä asumme hieman syrjemmässä, eikä meille tule kunnallista vettä. Pihalla on oma kaivo, mutta sen vesi ei ole hyvänmakuista, joten ei tule juotua sitä janoon. Ruokaa laittaessa ja kahviin/teehen se käy, mutta "raakana" juodessa se maistuu rautaiselta. Joskus ostan kaupasta niitä sellaisia isoja vesipulloja, mutta ei niitä tule aina raahattua.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Improvisoitu iltapala

Nälän taltuttamisen taktiikkana oli tänä iltana tämä: ensin lasillinen omenamehua, sen jälkeen kaksi viipaletta vaaleaa leipää, joille ruohosipulin makuista tuorejuustoa. Nämä syötyäni menin katselemaan telkkaria hetkeksi, jotta ne ennättäisivät ottaa pahimman terän kiljuvasta nälästäni. Siinä vaiheessa kun olo oli hieman tasaantunut, tein itselleni salaatin johon laitoin tammenlehtisalaattia, persikkaviipaleita, salaattijuustoa (sitä fetajuuston kaltaista valmistetta) ja ihan pikkuisen ranskalaista salaattikastiketta.

Nälkä väistyi ainakin sen verran että jaksan mennä nukkumaan. Huomenna on pakko ottaa itseäni niskasta kiinni näiden syömisten ja veden juomisen kanssa. Täytyy syödä hyvin että jaksaa laihduttaa.

Nälkä.. ei mikään ihana tekosyy

Päässä jomottaa eikä ajatus juokse. Tekisi mieli kaikenlaisia herkkuja. Nälkä..

Toisin sanoen: ruokailut ovat jääneet vähiin. Aamiainen jäi kokonaan syömättä ja ensimmäisen kerran söin tänään 16 maissa Hesburgerissa: kanawrap ja luomuappelsiinimehu. Sen jälkeen taas pitkä tauko ja nyt kotona hörppäsin omenamehua. Ja söin yhden lontoonraekarkin. Veden juominenkin on jäänyt ihan kokonaan.

Hirvittää mennä keittiöön, mutta pakkohan se on mennä kokkaamaan jotain. Kunhan nyt en sitten vetele koko jääkaapin sisältöä nassuuni samalta seisomalta kun oven avaan.. Katsotaan..

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Ensimmäisen viikon tulos

Hyvää huomenta ja ihanan aurinkoista maanantaita! Vaaka kertoi painoa lähteneen kivasti, taulussa komeili lukema 95,5 kg, eli painoa on lähtenyt viime viikon maanantaista peräti 1,8 kg! Senttejäkin oli vyötäröltä lähtenyt kolme!

Tästähän on tietenkin suurin osa nesteitä ja muuta sen semmoista, jotka lähtevät liikkeelle aluksi. Alhaiseen lukemaan on varmasti myös vaikuttanut se, että en ole syönyt riittävästi. Jotta homma ei lähtisi käsistä, minun pitää pystyä syömään säännöllisin väliajoin ja terveellisesti. Ensimmäisen viikon tavoitteisiin kuului veden juominen, jota olen yrittänyt juoda enemmän kuin normaalisti olen tähän saakka tehnyt. Se ei ihan vielä suju luontevasti, saisi juoda enemmänkin, mutta vähänkin enemmän on aina vähän enemmän kuin aikaisemmin. Täytyy pitää mielessä ne pienet askeleet.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Takkuaako blogi?

Onkohan vika omalla koneellani, vai missä lienee, kun blogini tuntuu toimivan hitaasti. Esimerkiksi kun rullaan hiirellä blogia alaspäin, niin se liikkuu hurjan hitaasti ja tökkien. Onko teillä samaa ongelmaa?

Ajatuksia herättävä nettilinkki

Joku peikko tuossa kokkaamisessa on, kun ei eilen tullut kuitenkaan tehtyä "kunnon ruokaa". Ilta meni myslileivän, ruohosipulituorejuuston, omenan, HeVi Shottien, A+ luonnonjugurtin & marjamyslin ja parin pähkinäkourallisen merkeissä.

Aamulla nappasin HeVin ja vesilasillisen ja tässä sitä on tullut nökötettyä koneen äärellä sen jälkeen. Surffaillessani löysin netistä jutun ja linkin personal trainerina toimivasta miehestä, joka oli todella hyvässä kunnossa. Hän päätti lihottaa itsensä ja sitten laihduttaa, jotta voisi paremmin ymmärtää asiakkaitaan. Hänen havaintonsa lihomisen aikana mm. fyysisen kunnon rapistumisesta ja mielialan muutoksista olivat mielenkiintoista luettavaa. Itsekin ryhdyin miettimään, että olisiko saamattoman ja vetämättömän oloni takana todellakin vääränlainen ravinto ja sen mukanaan tuoma ylipaino. Vaikka en siis varsinaisesti pidä itseäni laiskana, niin on se kuitenkin ihan totta että en jaksaisi ryhtyä mihinkään ylimääräiseen. Siivoaminen tuntuu haasteelta ja näköjään ruuan tekeminenkin. Ehkä tässä laihtumisen myötä saisin elämääni ihan uudenlaisiakin ulottuvuuksia?

Muutostahan ei oikeastaan voi tehdä kukaan muu kuin minä. Jos minä haluan laihtua ja saada virkeyttä, itseluottamusta, jaksamista, positiivista energiaa, ja muita mahtavia asioita, niin itsehän ne pitää saada aikaan. Täytyykin yrittää miettiä laihduttamista niin että mitä minä tästä SAAN, eikä niin että mistä minä tämän takia joudun luopumaan.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Hyvä fiilis, ei pipoa liian kireälle

Lauantaiaamun linnunlauluun heränneenä oli hyvä aloittaa viikonloppu. Aamu alkoi taas isolla vesilasillisella ja sen jälkeen söin Valion A+ luonnonjugurtti & marjamyslihässäkän. Päivällä söin omenan ja neljä viipaletta myslileipää, joiden päällä oli ohuelti ruohosipulin makuista tuorejuustoa. Lisäksi hörppäsin vielä HeVi Shotin.

Kävin vaakaa moikkaamassa ja paino on pudonnut vähäsen siitä viime maanantain lukemasta. Jännittää nähdä mitä vaaka sanoo ylihuomenna, jolloin kirjaan tuloksen tuonne edistymissivulle. Olen muuten vieläkin varsin ylpeä itsestäni, etten sortunut kaupassa ainaisiin helppoihin herkkuihin, joita melkein joka kauppareissulla tulee ostettua. Eli siis karkit, keksit, jätskit jne. Yleensä olen ostanut aina viikonlopuksi jotain hyvää, vieläpä niin että varmasti riittää herkkuja joka päivälle perjantaista sunnuntaihin.. Ei se ole ihmekään että paino on noussut. Olokin tuntuu nyt jo paljon virkeämmältä ja vähemmän pöhöttyneeltä, kuin aikaisemmin, mutta lienee mielikuvitusta vain. Kyllä tässä nyt on kuitenkin ihan hyvä fiilis koko ajan.

Olen miettinyt että pitäisikö minun ottaa itsestäni kuvia mitä julkaisisin täällä blogissa. Itseruoskintaa pahimmillaan. Melkein pitäisi pyytää miestä ottamaan ne kuvat, kun en oikein itse saa otettua niitä, mutta en kyllä kehtaa.. En ole kertonut hänelle että kirjoitan blogia, enkä sen kummemmin ole mainostanut laihduttamistakaan. Sen sanoin että terveystarkastuksen yhteydessä oli puhetta painostakin ja sanoin siitä että sovimme hoitajan kanssa viiden kilon pudotustavoitteen sinne elokuun loppuun.

Blogin kirjoittaminen on ainakin tehokas tapa pitää itseni poissa keittiöstä mussuttamasta. Joskus tosin tulee otettua syömistä mukaan tähän koneellekin, mutta sen tavan voisi yrittää karsia. Silloin kun syö, niin silloin keskittyy vain siihen syömiseen. Ehkä siten ei tule syötyä vahingossa ja huomaamattaan liikaa, tai vääriä juttuja. Aikaisempia kokemuksia on siitä että netissä surffaillessa käsi hamuaa vieressä olevaa namipussia niin tehokkaasti, että sitä vain havahtuu yhtäkkiä siihen, että pussissa ei enää olekaan mitään..

Seuraavaksi pitää suorittaa hieman kotiaskareita, kuten pyykkikoneen täyttöä, tiskikoneen tyhjennystä, ehkä jopa imurointia.. Sen jälkeen on ohjelmassa kokkausta, kanafileitä, persikkaa, ruokakermaa (ei sitä rasvaisinta), sinihomejustoa (joo, nounou edelleenkin, mutta ei kaikkia paheita kerralla pois..) ja riisiä + salaattia. Tuntuu mukavalta, kun tietää jo tehneensä joitakin asioita paremmin kuin aikaisemmin, eli huomattavaa edistystä on jo siinä mielessä tapahtunut, mutta kuitenkaan en ole vetänyt ruokavaliota liian tiukan muutoksen läpi. Muutosvastarintaa ilmenee muuten suuremmalla todennäköisyydellä ja tästä touhusta menee ilo ja positiivinen ote. Edelleenkin: pienin askelin, eikä kaikkia muutoksia ole syytä tehdä kerralla. :)

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Leipälinjalla jatkettiin

Yksi purkillinen HeVi Shottia, kolme viipaletta myslileipää margariinilla, omena ja mukillinen teetä (vajaa t-lusikallinen sokeria).

Huomenna kokeilen polkupyöräilyä pitkästä aikaa. Toivottavasti pysyn sen kiikkerän vekottimen kanssa edes pystyssä, on minulla onneksi pyöräilykypärä.. Niinhän sitä sanotaan että pyörällä ajoa ei unohda, mutta en menisi takuuseen.

Nyt aion mennä ottamaan unen päästä kiinni, aamulla saankin (toivottavasti) nukkua pitkään. Töihin ei tarvitse lähteä.

Vettä ja leipää

Kotona olen syönyt vain vettä ja leipää tähän saakka. Töissä sentään vähän jotain muuta; päivän syömiset tähän mennessä:

Aamiainen: vettä
Lounas: Kanawrap & luomuappelsiinimehu Hesburgerissa
Kotona töiden jälkeen: kolme viipaletta myslileipää ja margariinia.

.. aikas vähän, joo-o.

Kaupasta ostin herkullisen myslileivän lisäksi mm. omenoita, salaattia, kanafileitä, riisiä, persikanpuolikkaita, ruokakermaa (vähän kevyempää), aurajuustoa (nounou) ja cashewpähkinöitä (kirjoitetaankohan se edes noin?). Ajattelin kokkailla huomenna kanaa persikka-aurajuustokastikkeessa ja riisiä. Salaattia tähän lisäksi. Ei ehkä sellainen täydellinen laihduttajan ateria, mutta kuitenkin kanaa ja kasviksia.. eikä ole tullut syötyä riittävästi muutamana päivänä. Kaikki karkit, pullat, siiderit, jäätelöt ja sokeriset jugurtit jätin kauppaan!! Hyvä minä!! :) Niin ja ostin HeVi Shotteja, ne ovat hyviä vitamiinipommeja. Pitäisiköhän tutkia purkin kylkeä tarkemminkin, että eivät vain ole mitään sokeripommeja sen lisäksi. Eivät kai..?

Pahin nälkä taitaa olla taittumassa, kun leipäviipaleet ovat päässeet masuun saakka. Hotkin ne kolme viipaletta seisaaltani, kunnes tajusin käynnissä olevan syömiskohtauksen (ne tapetit olisivat voineet mennä seuraavaksi) ja pakotin itseni tänne tietokoneen ääreen kuulostelemaan oloa hetkeksi. Nyt alkaa olla taas sellainen olo että voin mennä takaisin keittiöön ja pystyn ajattelemaan järkevästi mitä tässä iltapalaksi laittaisin.

Yökukkuu!

Ilta on taas venähtänyt vähän turhan pitkäksi, kun aamulla pitää taas kuitenkin lähteä virkeänä töihin. Nappasin Kalinka kerrosjugurtin iltapalaksi, kun en muutakaan oikein keksinyt. Päivän syömiset ovat taas jääneet liian vähäisiksi, joten huomenna on panostettava asiaan enemmän. Muuten viikonloppuna syön tapetitkin seinistä.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Syömisen pelko

Mitähän tästäkin nyt sitten pitäisi ajatella. En uskalla syödä. Tuon edellisen kirjoitukseni jälkeen en juonutkaan isoa lasillista vettä, vaan lähdin asioille ja siellä hörppäsin kupillisen kahvia (+ maito ja sokeri) pienen mustikkapiirakan kera. Kotiin tultuani en ole uskaltanut edes mennä keittiöön. Jääkaapin avaaminen ei kiinnosta, vaikka nälkä onkin. Kummallinen syömisen pelko, todella hassua..

Jotain pitäisi kyllä syödä, ettei käy niin että elimistö aikanaan vaatii energiaa, ja nälän sokaisemana syöksyn kauppaan ostamaan nopeaa energiaa eli sokerisia ja rasvaisia karkkeja, keksejä, jäätelöä jne..

Noin on muuten käynyt monesti aikaisemminkin. En vain ole tiedostanut sitä, mutta nyt jälkeenpäin kun asiaa ajattelee, niin juuri noinhan siinä on käynyt. Sokerihumalan jälkihuuruissa sitten on tullut kaamea morkkis ja tunne siitä että ei tästä laihiksesta tule mitään, joten käynpä kioskilta ostamassa suklaapatukan ja karkkipussin.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Täytyy tehdä selkeä suunnitelma siitä mitä syön päivän aikana ja mihin aikaan. Sitten vaan täytyy pysyä suunnitelmassa. Kuulostaa selkeältä. Eikö vain?

Pikapäivitys

Työruokailu kuitattiin tänään Hesburgerin Kanawrapilla ja luomuappelsiinimehulla.

Nyt on sitten nälkä taas, mutta on menoa mihin pitää lähteä ihan kohta. Tässä välissä otan ainakin ison lasillisen vettä.

Torstai toivoa täynnä

Aamu lähti käyntiin isolla vesilasillisella ja kaurapuurolla, johon lisäsin pakastemustikoita. Hyvä minä! Vähän jäi vielä kuitenkin sellainen olo että jotain pitäisi vielä olla lisäksi.. Johtuneeko siitä että eilen jäi syömiset vähiin. Ainakin tuo veden juominen on aina hyväksi, aineenvaihdunnan ja ihon kunnon kannalta etenkin. Ehkä tässä jotain toivonkipinöitä on nähtävissä onnistuneen painonpudotuksen kannalta. Iloista torstaita kaikille!

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Karjalanpiirakka iltapalaksi

Tämän päivän ratkaisu iltanälkään oli iso lasillinen vettä, yksi mikrossa lämmitetty karjalanpiirakka, jonka päällä oli margariinia ja juustoa. Kyllä tällä nyt aamuun saakka pärjää vaikka nälkä vähän vielä kaiveleekin. Pitäisiköhän aamulla kokeilla ihan aitoa ja oikeaa kaurapuuroa? Edellisestä kerrasta onkin jo vierähtänyt aikaa..

Iltanälkä

Töissä nappasin välipalana kaksi sellaista 100g:n Valio HeVi shottia ja lounaaksi söin Hesburgerin kanawrapin ja juomana oli luomuappelsiinimehua. Aamiainen jäi valitettavasti sen vesilasillisen varaan ja töiden jälkeen hörppäsin yhden siiderin (nomutkunmiestoisenovellevastaanjokuntulintöistäkotiin..) ja kaksi Kantolan Kauraa&Kuitua Mustikka välipalakeksiä. Nyt on nälkä, enkä uskalla mennä jääkaapille ihmettelemään mitä sieltä nappaisin. Jotain iltapalaa tässä kyllä pitäisi syödä, vaikka kello onkin jo paljon.

Raportoin myöhemmin miten ratkaisin tilanteen.

Pienin askelin

On taas iloinen aamu, joka alkoi raikkaalla isolla vesilasillisella. Veden juominen on ollut minulle vähän vaikea juttu ja siihen pitääkin keskittyä. Pienin askelin muutoksen tiellä. Niinhän siinä ohjeistuksessakin neuvottiin tekemään, että muuttaa asioita vähän kerrassaan. Kaikkia tapoja ja tottumuksia ei kannata laittaa remonttiin kertaheitolla, ettei elämä mene liian vaikeaksi. Sekin on jo paljon jos opettelen juomaan riittävästi vettä ja pyrin syömään säännöllisesti, vieläpä kasvisvoittoisia ruokia. Herkuttelut sitten vähemmäksi, mutta ei ehkä sentään kokonaan pois. Totalitarismi ei ole koskaan kiehtonut minua.. Jos joskus oikein tuntuu siltä että nyt on sellainen tilanne että voisi jotain pientä hyvää ottaa, niin ehkä sitä sitten voisi. Pitää katsoa sitä sitten tilannekohtaisesti. Ainakin nyt tuntuu helpommalta ajatella asiaa niin, kuin että kaikki herkut olisivat nyt sitten pannassa aina ja iänkaikkisesti. Hui, mikä ajatuskin..

tiistai 5. kesäkuuta 2012

36 senttiä

Vanhaa Kummelisketsiä mukaillen, onks 36 senttiä paljon vai vähän? Naisille on määritelty vyötärönympäryksen enimmäismitta, eli vyötärö saisi olla vain 80 cm (miehillä vastaava luku on 94 cm). Tätä suurempi vyötärönympärys on terveyshaitta, vakava sellainen jo 88 cm ylittyessä (miehillä 102 cm). Tässä valossa meikäläisen 116 cm esiintyy jo aika synkässä valossa. Tuossa aikaisemmin mainitsemassani Hyvä Terveys lehden lehdykäisessä oli annettu vinkiksi ostaa halpa mittanauha ja katkaista se 80 sentin kohdalta ja lähteä tähtäämään siihen että mittanauhan päät eivät enää erkaannu, vaan lähestyvät toisiaan. Hyvä ajatus, ainut vaan että kun matkaa on tuo mainitsemani 36 cm, niin havaittavissa olevat tulokset eivät välttämättä näy ihan heti. Teinkin niin että en katkaissut mittanauhaa, vaan piirsin siihen tussilla viivan tuohon maagiseen rajapyykkiin. Sitten vaan maaliviivaa tavoittelemaan!

Edit. Vähän mittailin ja hahmottelin tuota 80 sentin vyötärönmittaa - on se kaponen!! Hurjalta tuntuu nyt että siihen joskus pääsee. No, se on vielä kaukana tulevaisuudessa, mutta katsotaan.. katsotaan..

Valitsin muutoksen

Sain eilen terveydenhoitajalta Hyvä Terveys -lehden liitteen(?) "Pienin askelin elämänmuutokseen". Siinä on hyviä ajatuksia elämästä yleensäkin, jaksamisesta, terveydestä, parisuhteesta jne. Muutamia viisauksia lehdykäisen sivuilta:

- Muutos onnistuu, jos uusi elämäntapa maistuu paremmalta kuin entinen.
- Sinun ei tarvitse eikä edes kannata muuttaa kaikkia elämäntapoja kerralla.
- Muutos ei tapahtu itsekseen, vaan se pitää valita. Toisaalta kukaan ei muutu, ennen kuin muutoksesta kieltäytyminen käy liian tuskalliseksi.

Nämä olivat eri aihealueisiin liittyviä lainauksia, mutta totuuden siemeniä laihdutukseen ja elämäntaparemonttiin liittyen niissä on havaittavissa. Kaksi ensimmäistä ovat ilman selittelyjäkin selviä, mutta etenkin tuon kolmannen tajusin pitävän paikkansa, kun muistin taas kokemukseni viime viikolla kaupan sovituskopissa. Itseni näkeminen peilistä takaapäin oli hätkähdyttävä tilanne ja tajusin tuon ajatuksen luettuani juurikin tuon että NYT on pakko saada kurssi kääntymään, jotta muhkurat eivät vainoa minua loppuikääni. Muutoksesta kieltäytyminen kävi liian tuskalliseksi. Valinta on tehty, enää puuttuu toteutus.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Maltillinen tavoite

Ei ollutkaan lääkäri ottamassa vastaan, vaan terveydenhoitaja. No, jutustelimme perusteellisesti ja mitattiin verenpaine ja otettiin verinäytteitä ja kartoitettiin sukurasitteet sun muut mahdolliset tekijät. Laihduttamisestakin puhuttiin, neuvona oli vain ruokaremontin tekeminen ja sauvakävelyn aloittaminen. Säännöllinen ateriarytmi, viisi ateriaa päivässä. Aterioiksi lasketaan myös välipalat. Paljon kasviksia, kalaa, kanaa, marjoja, tummaa leipää jne.. Pois kaikki mehut, limsat, energiajuomat, siiderit, maustetut jugurtit - ja tietenkin ne karkit, herkut jne.. Sovittiin että elokuun lopussa laitan hänelle sähköpostia ja kerron olenko päässyt tavoitteeseen, eli viiden kilon pudotukseen siihen mennessä. Tavoite kuulostaa maltilliselta ja järkevältä. Tuntuu siltä että pystyn siihen ja tuntuu myös mukavalta, kun joku ulkopuolinen "vahtii" tavoitteeseen pääsyä.

Uuteen alkuun

Hyvää huomenta! Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä ja uusi alku terveemmälle minälle. Aurinkoisen lempeä kesäaamu onkin sopiva päivä lähteä kohti kevyempää tulevaisuutta. Linnunlaulua ja iloa, lähden pudottamaan kiloja!

Toisin sanoen, tänään on se lääkärintarkastus ja kysyn lääkäriltä apuja laihdutukseen. Varmasti hänellä on jotain keinoja tarjolla.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Lihavat aivot?

Menen huomenna lääkäriin, on ihan normaali työterveystarkastus. Ajattelin ottaa siellä esille roiman ylipainoni. Tai, esillähän se on ihan sanomattakin.. Toivottavasti saisin sieltä jotain konkreettisia apuja urakkaani. Aika lohduttomalta on tuntunut taas tänäänkin. Mieli ja teot eivät pysy samassa tahdissa. Saatan pohtia laihduttamista ja keinoja päästä normaalipainoiseksi samalla kun mussutan karkkia.. Ding dong, jossain mättää nyt ja pahasti.

Tuli mieleeni että olisiko takana joku epäonnistumisen pelko, tai se hoikempi olemus pelottaa. Jossain juuri näin ennen ja jälkeen kuvan naisesta joka oli laihtunut jotain 25-30 kiloa ja olihan hän tietenkin hoikempi.. mutta myös paljon vanhemman näköinen, jotenkin kuihtuneen oloinen. En minä sellaiselta halua näyttää! Etenkään kun nyt ihmiset sanovat minun näyttävän ikäistäni nuoremmalta. (Jos nyt sitten eivät sano sitä vain siksi etteivät keksi muuta positiivista sanomista ja jotain pitäisi keksiä..)

Korvien välistä tämä tuloksettomuus nyt taitaa olla kiinni. Minulla on lihavat aivot.. tai jotain..

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Takkuaa

Ei se laihduttaminen nyt vielä ottanut tuulta purjeisiin. Jotenkin sitä vain lipsui karkkeihin ja herkkuihin, ja aina vasta syötyäni "kielletyt hedelmät" tuli tajuntaan ajatus siitä, että eihän mun pitänytkään.. Syvällä ovat totutut tavat ja opitut paheet.

Kävin tuossa viikolla ostamassa uudet housut, kun vanhat olivat kuluneet jo tosi valjun näköisiksi. Sovituskopissa satuin vilaukselta näkemään itseni takaapäin.. ja se oli pysäyttävä hetki. Piti kurkistaa peiliin uudestaan - hyvin varovaisesti. Ahteri oli leveä kuin leivinuuni ja muhkuraa ja pahkuraa oli joka puolella. Selkämakkaroita roikkui useammassa rivissä. Ei se ole ihme että mies ei oikein enää lämpene vällyjen välissä.. totuushan se vain on että en ole järin viehkeä ilmestys. Edestäkään päin..

Ja SILTIKÄÄN en vielä saanut itseäni ruotuun tuon heräämisen jälkeen. Kotiin tuli kannettua suklaata ja keksejä ja siideriä ja punaviiniä ja lisää karkkia ja lisää herkkuja ja vaaleaa leipää ja jäätelöä ja lisää karkkia ja pari siideriä ja ja ja.. Ihan mahdotonta!! Eihän tämä ole enää tottakaan! Tämä on melkein kuin joku addiktio, riippuvuus, kirous.. Millä tällaisesta pääsee eroon? Hullua.

Haluan hoikistua, haluan päästä kiloistani eroon, mutta ilmeisesti en sitten kuitenkaan halua. Vai miten tällainen käytös olisi selitettävissä? Tarvitsisin jonkun asiantuntevan ja kannustavan ihmisen tuekseni ja avukseni. Mihinkään personal traineriin ei todellakaan ole varaa, joten sellainen jää haaveeksi. Toivottavasti laihtuminen ei jää haaveeksi vain..