torstai 7. kesäkuuta 2012

Syömisen pelko

Mitähän tästäkin nyt sitten pitäisi ajatella. En uskalla syödä. Tuon edellisen kirjoitukseni jälkeen en juonutkaan isoa lasillista vettä, vaan lähdin asioille ja siellä hörppäsin kupillisen kahvia (+ maito ja sokeri) pienen mustikkapiirakan kera. Kotiin tultuani en ole uskaltanut edes mennä keittiöön. Jääkaapin avaaminen ei kiinnosta, vaikka nälkä onkin. Kummallinen syömisen pelko, todella hassua..

Jotain pitäisi kyllä syödä, ettei käy niin että elimistö aikanaan vaatii energiaa, ja nälän sokaisemana syöksyn kauppaan ostamaan nopeaa energiaa eli sokerisia ja rasvaisia karkkeja, keksejä, jäätelöä jne..

Noin on muuten käynyt monesti aikaisemminkin. En vain ole tiedostanut sitä, mutta nyt jälkeenpäin kun asiaa ajattelee, niin juuri noinhan siinä on käynyt. Sokerihumalan jälkihuuruissa sitten on tullut kaamea morkkis ja tunne siitä että ei tästä laihiksesta tule mitään, joten käynpä kioskilta ostamassa suklaapatukan ja karkkipussin.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Täytyy tehdä selkeä suunnitelma siitä mitä syön päivän aikana ja mihin aikaan. Sitten vaan täytyy pysyä suunnitelmassa. Kuulostaa selkeältä. Eikö vain?

2 kommenttia:

Rasvamaksa kirjoitti...

Kuulostaa siltä että tämänhetkinen ruokavaliosi ei pidä nälkää tarpeeksi, ja sen vuoksi pelkäät syöväsi liikaa koska nälkä kummittelee kokoajan?

Oletko kokeillut karppausta? Sokeri, viljat ja tärkkelys pois, tilalle täysirasvaisia tuotteita ja paljon tuoreita vihanneksia. Kun kehosi oppii sokerin sijasta käyttämään rasvaa polttoaineena, ottaa se myös varastorasvat helpommin käyttöön. Omassa blogissa kirjoittelen omasta projektista painoni pudottamiseksi - tällä hetkellä painoa 115 kg, eli matka on vielä pitkä.

Riski Rouva kirjoitti...

Kiitos kommentistasi! Teoriasi tilanteestani voi hyvinkin pitää paikkansa. Ruokavalioni ei ole tarpeeksi monipuolinen ja runsas, joten pieni nälkä on läsnä jatkuvasti. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Pelkään että romahdan ja mässyttelen jääkaapin tyhjäksi, joten välttelen ruokailua mahdollisimman paljon.

Olen joskus kokeillut karppausta, tai en ihan oikeaoppista, mutta jotain sinne suuntaan kuitenkin. Ajatuksena se on järkevän kuuloinen tapa laihtua, ainut vaan että pidän mahdottoman paljon leivästä.. Yritän opetella uusia elintapoja vähän kerrassaan ja luulenpa että se on kuolinisku laihdutukselleni, jos jätän heti leivätkin pois karkkien ja muiden herkkujen lisäksi. :D

Täytyypä tulla tutustumaan blogiisi! Tsemppiä matkallesi!