lauantai 9. kesäkuuta 2012

Hyvä fiilis, ei pipoa liian kireälle

Lauantaiaamun linnunlauluun heränneenä oli hyvä aloittaa viikonloppu. Aamu alkoi taas isolla vesilasillisella ja sen jälkeen söin Valion A+ luonnonjugurtti & marjamyslihässäkän. Päivällä söin omenan ja neljä viipaletta myslileipää, joiden päällä oli ohuelti ruohosipulin makuista tuorejuustoa. Lisäksi hörppäsin vielä HeVi Shotin.

Kävin vaakaa moikkaamassa ja paino on pudonnut vähäsen siitä viime maanantain lukemasta. Jännittää nähdä mitä vaaka sanoo ylihuomenna, jolloin kirjaan tuloksen tuonne edistymissivulle. Olen muuten vieläkin varsin ylpeä itsestäni, etten sortunut kaupassa ainaisiin helppoihin herkkuihin, joita melkein joka kauppareissulla tulee ostettua. Eli siis karkit, keksit, jätskit jne. Yleensä olen ostanut aina viikonlopuksi jotain hyvää, vieläpä niin että varmasti riittää herkkuja joka päivälle perjantaista sunnuntaihin.. Ei se ole ihmekään että paino on noussut. Olokin tuntuu nyt jo paljon virkeämmältä ja vähemmän pöhöttyneeltä, kuin aikaisemmin, mutta lienee mielikuvitusta vain. Kyllä tässä nyt on kuitenkin ihan hyvä fiilis koko ajan.

Olen miettinyt että pitäisikö minun ottaa itsestäni kuvia mitä julkaisisin täällä blogissa. Itseruoskintaa pahimmillaan. Melkein pitäisi pyytää miestä ottamaan ne kuvat, kun en oikein itse saa otettua niitä, mutta en kyllä kehtaa.. En ole kertonut hänelle että kirjoitan blogia, enkä sen kummemmin ole mainostanut laihduttamistakaan. Sen sanoin että terveystarkastuksen yhteydessä oli puhetta painostakin ja sanoin siitä että sovimme hoitajan kanssa viiden kilon pudotustavoitteen sinne elokuun loppuun.

Blogin kirjoittaminen on ainakin tehokas tapa pitää itseni poissa keittiöstä mussuttamasta. Joskus tosin tulee otettua syömistä mukaan tähän koneellekin, mutta sen tavan voisi yrittää karsia. Silloin kun syö, niin silloin keskittyy vain siihen syömiseen. Ehkä siten ei tule syötyä vahingossa ja huomaamattaan liikaa, tai vääriä juttuja. Aikaisempia kokemuksia on siitä että netissä surffaillessa käsi hamuaa vieressä olevaa namipussia niin tehokkaasti, että sitä vain havahtuu yhtäkkiä siihen, että pussissa ei enää olekaan mitään..

Seuraavaksi pitää suorittaa hieman kotiaskareita, kuten pyykkikoneen täyttöä, tiskikoneen tyhjennystä, ehkä jopa imurointia.. Sen jälkeen on ohjelmassa kokkausta, kanafileitä, persikkaa, ruokakermaa (ei sitä rasvaisinta), sinihomejustoa (joo, nounou edelleenkin, mutta ei kaikkia paheita kerralla pois..) ja riisiä + salaattia. Tuntuu mukavalta, kun tietää jo tehneensä joitakin asioita paremmin kuin aikaisemmin, eli huomattavaa edistystä on jo siinä mielessä tapahtunut, mutta kuitenkaan en ole vetänyt ruokavaliota liian tiukan muutoksen läpi. Muutosvastarintaa ilmenee muuten suuremmalla todennäköisyydellä ja tästä touhusta menee ilo ja positiivinen ote. Edelleenkin: pienin askelin, eikä kaikkia muutoksia ole syytä tehdä kerralla. :)

Ei kommentteja: