Päätä sekoittavia lupauksia ja rakkaudentunnustuksia

Mies lähti reissuunsa, palaa ensi vuonna, huomenna. Lähtiessään sanoi, että yleensä ei tee uudenvuodenlupauksia, tai muitakaan lupauksia, mutta:

Mies: - Mitäs jos nyt lupaisin rakastaa sinua myötä- ja vastamäessä tästä eteenpäin?
Riski Rouva: - No, itsehän siinä lupaat, en minä osaa sanoa.
M: - Lupaan, rakastan sinua.

Mies halasi minua ja käänsi päätäni, antoi suukon huulille.

M: - Sinä et sanonut mitään..
RR: - Täytyy pohtia..

Mies katsoi hieman pettyneen ja ärtyneen oloisena, kääntyi ja lähti.

Tästä jäi vähän valju olo itselle. Mies ei ole vakuutellut rakkauttaan pettämisen tultua ilmi, ennen kuin vasta nyt. Emme myöskään ole suukotelleet pitkään aikaan. Minun olisi tehnyt mieli avata keskustelua enemmänkin, mutta eihän siinä lähtökiireessä ollut aikaa. Muutama kirpeä sana olisi saattanut löytyä esimerkiksi aiheesta "rakastaa myötä- ja vastamäessä", sillä sitä aihetta pappikin muistaakseni sivusi vain viikkoja ennen sivusuhteen aloittamista. Ei niillä valoilla silloin(kaan?) ollut merkitystä. Miksi uskoisin ja luottaisin nyt?

Ei mies minun mielestäni ole oikeutettu penäämään minulta rakkaudentunnustuksia ja osoittamaan niiden puuttuessa mieltään. En tiedä rakastanko, tunteeni ovat aivan sekaisin.

Ja mikä yhteys tällä tunteenpurkauksella oli eiliseen vierailuun miehen vanhempien luona. Kävimme pikaisella iltakahvilla, joka sujui päällisin puolin hyvin - sisälläni myllersi ja olin aivan rikki salailusta ja kulissien ylläpitämisestä. Sanoin siitä kotiin palattuamme miehelle, joka ei kommentoinut asiaa. Pelkääkö hän että paljastan koko jutun hänen vanhemmilleen ja yrittää rakkaudentunnustuksillaan ja lupaamisillaan saada minua pitämään suuni kiinni? Pääni on aivan pyörällä. :(

Kommunikointia lauantai-iltana

Mies pyytää kanssaan keittiöön siivoamaan ja laittamaan ruokaa. Menen. Avaan viinipullon ja kaadan juomaa lasiin ennen aloittamista. Siinä astioita koneeseen laittaessani huokaisen..

Riski Rouva: *huokaus*
Mies: - Mikä nyt?
RR: - Harmittaa vaan.. tää meidän.. tilanne.

Mies keskeyttää touhunsa ja menee harmistuneen näköisenä hämärään olohuoneeseen istumaan.

RR: - Mitäs sie sinne menit?
M: - ...

Jatkan siivousta ja astioiden laittamista tiskikoneeseen ja kun saan sen käyntiin, menen olohuoneeseen.

RR: - Mitäs sie sinne menit?
M: - Katsoin tuleeko telkkarista mitään.
RR: - No tuliko?
M: - Ei.
RR: - Okei..

Palaan keittiöön, hörppään pari siemausta viinilasista, lasken mielessäni hitaasti kymmeneen, jonka jälkeen menen olohuoneeseen istumaan.

M: - Piti sitten pilata tääkin ilta, kun yritin ehdottaa jotain yhteistä tekemistä.
RR: - Täh?
M: - Niin, sulla on oikein nimikin tälle .."Tilanne"
RR: - No, siis.. mitä sanaa mun sitten pitäisi käyttää, mitä mun olis pitänyt sanoa?
M: - Ihan vaan, että harmittaa.

M: - Ja eikö voi puhua muuten kuin silloin kun on juonut?
RR: - Siis just avasin viinipullon ja ekasta lasista oon muutaman kerran hörpännyt..
M: - Tarkoitinkin itseäni.
RR: - En mä sitä silleen ajatellut, etkä sä mun mielestäni mitenkään humalassa ole.
M: - Tässä olis ollut monta päivää, viikkoa aikaa aikaisemminkin. Miks pitää pilata tää nyt?
RR: - En halunnut just ennen joulua alkaa riitelemään tästä.. Mua ahdisti se kun meidän molempien porukat tuli tänne ja piti esittää että kaikki on hyvin. En mä jaksa enää teeskennellä. Ja nyt ollaan viikonloppu kotona, niin..
M: - Olisko ehkä voinut sanoa asiasta jotain?
RR: - No niin, mut en mä ennen joulua..
M: - Mitä mun pitäis muka vielä tehdä, en mä tiedä mitä mun pitäis tehdä? Mä oon yrittänyt, enkä saa mennä mihinkään, enkä..

Tässä vaiheessa meinaa niskakarvat nousta pystyyn, sillä en todellakaan ole sanellut miehelle mitään ehtoja tai kieltoja minkään suhteen.

RR: - Hetkinen! Mä en ole kertaakaan sulle sanonut, ettet sä saa mennä jonnekin tai tehdä jotain? Olenko muka?
M: - Kyllä mä oon huomannut, monta kertaa nytkin kysynyt että ootko menossa uudeksivuodeksi xxx:lle, ootko kotona sillon..

Mies on siis menossa reissuun uudeksivuodeksi, jään koiran kanssa kahdestaan kotiin.

RR: - Siis mä oon toivonut että olisit mun kanssa kahden silloin, mut en mä oo sanonut ettet sä saa mennä.
M: - Mitä mun muka pitäisi tehdä..
RR: - Voisit sä joskus kysyä miten mä jaksan, mitä mulle kuuluu, haluatko jutella, sanoa olevas pahoillas, pyytää anteeks.. Mä oon kyllä suoraan sanoen päästänyt sut helvetin helpolla..
M: - Jaha, nyt sitten jo kiroillaankin. Et sitten osaa keskustella sivistyneesti.

Olen ihminen joka ei juuri koskaan kiroile, joten kai tuo sitten kuulostaa pahalta...? Mutta että en osaa keskustella sivistyneesti...? En ole edes huutanut.

RR: - No mun nähdäkseni aihe on kyllä nyt semmonen, että mulla voi olla vähän syytä olla kiukkuinen.
M: - Mitä sä oot tehnyt tän suhteen eteen?
RR: - Öö.. siis munko tässä nyt pitää olla se sovittelevampi osapuoli? Mä oon saanut kaiken kökön niskaani ja mun tässä nyt pitäisi olla sovittelemassa?
M: - Yhdessä tätä parisuhdetta pitäisi hoitaa. Mitä sä oot tehnyt?
RR: - Mä olen antanut sulle mahdollisuuden, mä en ole heittänyt sua pihalle. Se on mun mielestäni aika paljon tehty..
M: - En minä yksin osaa mitään tehdä, en mä enää tiedä mitä mun pitäis tehdä, en jaksa enkä kohta haluakaan.

RR: - No jos siltä tuntuu niin sillähän siitä pääsee että laittaa nimet paperiin.
M: - Sitäkö sä haluat?!
RR: - En mä tiedä mitä mä haluan, mutta ei tää voi jatkua tämmösenä.
M: - Mä en halua enää tänään keskustella tästä..

Mies lähtee tupakalle. Jään hämärään olohuoneeseen odottamaan. Miehen palattua teemme ruokaa, syömme hiljaisina. Mies pyytää minua siivoamaan pöydän ja sen teen.

M: - Helpottiko se keskusteluhetki.
RR: - Olisin mä halunnut vielä vähän jatkaa.
M: - No mitä..
RR: - Siis mistä se oikein alkoi, se teidän juttu?
M: - En mä enää muista.
RR: - Et muista.. Alkoiko se ennen häitä?
M: - Ei.
RR: - Miten sä voit niin pian häiden jälkeen alkaa siihen, eihän pappi kysynyt että viitsitkö rakastaa, tai että huvittaako rakastaa..?
M: - ... Olen mä sulle ne syyt kertonu.
RR: - Kerro vielä. Tai antaa olla.. Miten mä voin suhun luottaa enää..? Mistä mä tiedän ettei tällaista tapahdu enää?
M: - Ei elämästä tiedä mitä eteen tulee, en mä voi luvata mitään. Jos mulla olis oikeat lottonumerot etukäteen, niin mä kertoisin ne. Mä kuitenkin uskon että olen oppinut tästä, mutta en mä voi sulle mitenkään todistaa että sä voit nyt luottaa. Mä olen läksyni oppinut.
RR: - ..
M: - Mä tässä just joku aika sitten tajusin.. kavereidenkin puheista että se (toisen naisen nimi) on ihan huora..

Tässä vaiheessa nostelin kulmiani, sillä minä en ole sitä naista tuolla nimityksellä kutsunut, en lähimainkaan.. Tosin, juttuja olin kuullut minäkin nyt jälkeenpäin.

M: - Että jos me oltais yhteistä elämää vietetty, niin mun olis pitänyt vahtia sitä koko ajan. Mä pääsin siitä lopullisesti irti silloin. Olin ihan helpottunut siitä että me ei olla yhdessä. Mä olen nyt seikkailuni seikkaillut. Tajusin sen.

En osannut sanoa oikein mitään. Ajatukset sinkoilivat joka suuntaan ja törmäilivät toisiinsa, enkä saanut mistään mitään selkoa..

M: - Mä menen nyt nukkumaan. Hyvää yötä.
RR: - Yötä..

Jäin yksin hämärään olohuoneeseen, kello oli vasta kahdeksan illalla. Jonkin ajan kuluttua päätin mennä nukkumaan, eri huoneeseen. Olemme jo pitkään nukkuneet erillään, minä makuuhuoneessamme, mies toisessa huoneessa. Pyörin sängyssä aamuneljään saakka, ennen kuin sain edes jonkinlaista katkonaista unta.

Mielessä pyöri monen monta asiaa. Mies on seikkailunsa seikkaillut, kuulema, tällä erää. Entäs minä, entäs jos minäkin haluan vielä seikkailla, etenkin nyt näiden miehen temppujen jälkeen? Mieheni kuitenkin on ainoa mies jonka kanssa olen seurustellut. Miehellä meni näin monta vuotta siihen että totesi seikkailunsa seikkaillun, onko siis jotakin mitä en vielä tiedä? Miten paljon hän on suhteemme aikana seikkaillut? Miksi hän jättää itselleen kätevästi takaportin, ettei voi luvata ikuista uskollisuutta.. no, eihän sitä kai aikuistenoikeasti voikaan luvata (?), mutta mielestäni hän jättää aika ison raon josta voi pujahtaa, jos tulevaisuudessa tuleekin jotain. Ja olenko minä nyt sitten jotain, mihin pitää tyytyä? Joku jämäpala? Mulle tuli ihan semmoinen olo tuosta miehen loppulöpinöistä. Ja minkä läksyn hän nyt on oppinut, mitä hän on oppinut? Että ei kannata jäädä kiinni? Ja monen monta muuta asiaa, mitkä sinkoilivat korvien välissä..

Tulevaisuus näyttää hataralta..

Uusi sivu

Lisäsin blogiin Tähän mennessä tapahtunutta -sivun tuohon otsikon alla olevaan valikkoon. Siitä näkee edes suurinpiirtein, mitä tässä blogissa on tapahtunut.

Uusi sivu on kääntymässä muutenkin tässä ihan kohta, vuosi vaihtuu. Vuoden vaihteessa on perinteisesti tapana katsastella mitä kuluvana vuotena on tullut tehtyä ja mitä ensi vuodelta odottaa. Nyt on ilmassa suuria muutosten tuulia, joita olen yrittänyt haistella ja ennakoida. Miehen petollisuuden ilmitulemisesta on puoli vuotta, miten tästä eteenpäin? Luotanko, kunnioitanko, arvostanko, ..rakastanko? Entä hän? Siinä aihepiiriä pohdittavaksi tulevina päivinä.

Mukava joulu, miettimisen aihetta..

Joulu meni leppoisasti, oli itse asiassa oikein mukavaa. Ennakkoon ahdisti ja pelotti miten kaikki sujuu, mutta sitten kun vieraat olivat saapuneet ja ensimmäiset glögit olivat menossa, tunnelma rentoutui. Vieraat viihtyivät pitkään ja kaikki sujui oikein hyvin, meillä oli leppoisa, hauska, rauhallinen joulutunnelma. En saanut mieheltäni joululahjaa, en tosin itsekään ollut hankkinut lahjaa hänelle. Annoin hänelle kyllä syksyllä syntymäpäivälahjan, mutta hän ei antanut minulle syntymäpäivälahjaa n. kuukausi sitten. Ajattelin että kun olosuhteet ovat mitkä ovat, niin olisihan se nyt ollut ihan kohtuullista odottaa häneltä edes jotain pientä muistamista.. mutta ei näköjään. No, ei hän yleensäkään ole lahjoja ostellut, joten vähän arvelinkin etten saa häneltä mitään.

Sitä olenkin sitten miettinyt tässä että voisiko meillä olla sittenkin mahdollisuus yhteiseen tulevaisuuteen mieheni kanssa, kun joulunpyhät menivät kuitenkin kohtalaisen hienosti. Olen sitä pohtinut ja tullut ainakin osittain siihen tulokseen, että koska minä olen ihan liian kiltti ihminen, ollut käytännössä koko ikäni, niin minun olisi todella helppo palata takaisin siihen kilttiin rooliin ja antaa tämän koko pettämisjupakan vain olla. Luulen että se olisi oikeasti mahdollista, ainakin suurimmaksi osaksi. Ihan toinen asia sitten on se, että mikä on minun itseni kannalta parasta. Olisiko minun jo viimeinkin aika ravistaa kynnysmaton rippeet selästäni ja itsenäistyä, tehdä asioita ihan oman itseni takia, omaksi parhaakseni. Lopettaa se liika kiltteys, sillä ei se ole ihmiselle hyväksi, vaan pitää osata olla terveesti itsekäs. Siinä voisi olla minulle tämän joulun lahja.

24.12.2012

Viime hetken järjestelyt, koristeiden asettelut.

Onko kaikki hankittuna, ruuat, lahjat katsottuna?

Joululaulut hiljaa soivat, kynttilöissä tulet ovat.

Nyt on kaikki valmisteltu, joulun henki houkuteltu.

Voimme takan eteen istahtaa, mielen antaa levähtää.

 

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Jouluherkkuja ja valmisteluja

Maailma ei loppunutkaan eilen, joten täällä ollaan vielä. Jouluvalmistelut ovat jo hyvällä mallilla, kaikki tarpeellinen on hankittu, kinkku paistetaan huomenna ja muut ruokavalmistelut sitten maanantaina. Vieraat tulevat joulupäivänä, tiistaina, joten tässä on hyvää aikaa laittaa kaikki valmiiksi. Jouluherkkuja on tullut nautiskeltua jo nyt ihan liiaksi, mutta joulu on vain kerran vuodessa.. Olen päättänyt aloittaa taas joulun jälkeen (27.12. torstaina) reippailun ja terveellisen ruokavalion. Teen kotona käsipainoilla ja kahvakuulalla bootcamp-tyyppisesti liikkeitä, samoja mitä tehtiin Kevyessä Sankarissa. Siihen saakka yritän nauttia joulusta mahdollisimman paljon, tilanteen huomioon ottaen. Ei tässä nyt tällä kerralla tämän kummempia. Iloista joulunodotusta!

Ulkokuori voi hämätä

Tapasin eilen erään ihmisen pitkästä aikaa ja hän oli jälkeenpäin kommentoinut minua sanoen, että näytin tosi hyvältä, energiseltä ja pirteältä. Ulkokuori voi todellakin hämätä, sillä nuo adjektiivit eivät omasta mielestäni kuvaa minua pätkääkään tällä hetkellä..

Itsesäälissä kieriskeleminen ei tosin auta minua ollenkaan, joten päätin suoristaa ryhtini, nostaa leuan ylös ja kohdata tulevaisuuden haasteet. Asiat nyt vaan täytyy selvittää, jotta elämässä pääsee eteenpäin. Paikallaan tarpominen ja päätösten pakoilu ei edistä hyvinvointiani, mutta pieni aikalisä tekee hyvää tässä(kin) asiassa. Päätin etten anna minkään pilata joulumieltäni, mutta viimeistään ensi vuoden alussa nostan kissan (ja koiran) pöydälle ja tämä parisuhdeasia selvitetään juuria myöten. Joulurauha ja ihmisillä hyvä tahto. Tai sitten se hämäävä ulkokuori..

Ahdistusta joulun alla

Nyt ei kyllä tunnu tulevan mistään mitään. Ihan ankeaa. Olo tuntuu niin pieneltä ja mitättömältä, merkityksettömältä. Tuo aamun vaakaoivallus (vaaka + matonreuna = virheellinen tulos) oli vielä oikein kirsikka kakun päälle. No olihan se ihan loogista, eihän mässyttelemällä paino putoa, kun en ole liikkunutkaan juuri ollenkaan. Sai sentään hetken aikaa nauttia olosta ja iloita laihduttamisen etenemisestä, jos nyt jotain lohtua yrittää tilanteesta löytää.. Tömähdys takaisin maanpinnalle oli sitten melkoinen.

Mutta joo.. yleisesti ajatellen tilanteeni tuntuu nyt aika ahdistavalta. Mies on pettänyt minua kaverini kanssa melkein vuoden, alkaen juuri häittemme jälkeen. Nyt on kulunut puolisen vuotta siitä kun asia selvisi minulle ja olen aivan sekaisin ajatusteni kanssa. Jatkaa, ei jatkaa, miksi, miksi ei, miten..? Mies tuntuu käyttäytyvän samalla tavalla kuin ennenkin, tilanne tuntuu ja näyttää normaalilta, mutta sisälläni on myrsky, joka ei löydä ulospääsyä, ei sanoja. Miten paljon voin vaatia ja odottaa mieheltä? Mitä hänen tulisi tehdä sovitellakseen petostaan? En edes itse tiedä mitä häneltä haluan. Olen työtön, ollut jo kohta kolme kuukautta. Yhtään kutsua työhaastatteluun ei ole tullut, sopivan oloisia työpaikkojakaan ei oikein ole - ainakaan täällä päin. Olen kyllä hakenut vähän kaikkialle, mihin edellytykseni riittävät, mutta ei.. Olen lähettänyt avoimia hakemuksia yrityksiin, kysellyt kavereilta, selannut nettiä ympäriämpäri, viilannut CV:tä ja hakemuksia tuntikausia. Ei. Ei tärppää. Edes niitä haastatteluja. Tuntuu että olen ihan epäkelpo. Vanha. Lihava. Ilman työpaikkaa on vaikea muuttaa vuokralle, omilleen. Ja jos sekin järjestyisi, niin sitten on vielä tuo koira. Sairas ja iäkkäänpuoleinen koira, jolla kuitenkin vielä on elämäniloa ja energiaa, mutta joka ei osaa elää kerrostalossa. En pääse täältä nykyisestä kodista ja parisuhteen raunioista mihinkään. Joulu on tulossa. Ilon, rakkauden, perheen ja sukulaisten juhla - ja mieli on ihan musta. Parisuhdekulissi on pystyssä, huojuen. Toivon ettei se romahda kesken joulunpyhiä, ei silloin.. Ehkä viimeinen joulu yhdessä minun ja miehen vanhempien ja sukulaisten kanssa. Se riippuu minun päätöksestäni, haluanko erota vai en. Sillä päätöksellä on kauaskantoiset vaikutukset ja minua suututtaa että minun pitää tehdä se. Mies teki omat päätöksensä ja toimi niiden mukaan ja kuitenkin minä olen se, joka tämän kaiken sitten päättää. Jos päättää. Jos pystyy päättämään, päättääkö vai eikö päätä.

On hanget korkeat nietokset, vaan musta joulu on meillä...

Mittausmaanantai, kymppi rikki ..not.

Huomenta, huomenta, ihanaa huomenta! :) En tiedä mitä ihmettä on tapahtunut, mutta paino olikin pudonnut viikon aikana aikamoisesti, puolitoista kiloa! Piti hieraista unihiekat silmistä kahteenkin kertaan, kun tuijottelin hämärässä saunan pukuhuoneessa vaa'an numeroita. Paino oli siis 86,4 kiloa ja yhteispudotusta bloginpidon ajalta on nyt 10,9 kiloa! Myös BMI:ssä tapahtui muutos, en ole enää vaikeasti lihava, vaan "ainoastaan" merkittävästi lihava. :) Hihihiii..!! *boing, boing, boing, boing* (=pomppii jänöjussin lailla ympäri huonetta)

Vyötärö oli 107 cm, eli pari senttiä suurempi kuin viimeksi, vaan enpä anna sen häiritä, sillä turvotusta se on vain, joka lähtee aikanaan pois. On vähän sellainen aika kuusta..

Hohhoi, olipa mahtava yllätys! Ihana aamu! :)

Edit. 18.12.2012:

Jos jokin tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se ei todennäköisesti ole totta.. joten: Vaaka oli aaaaaavistuksen verran maton reunalla ja se kevensi tulosta hieman, joten oikeasti en ollut pudottanut painoa, vaan itse asiassa se oli noussut. Tämän aamun mittaustulos oli 88,3 kg.

Takaisin todellisuuteen..

Old habits die hard..

Ei tiikeri raidoistaan noin vain eroon pääse. Viikonlopun kunniaksi käytiin eilen miehen kanssa kaupassa herkkuostoksilla.. tuli sitten ostettua pussillinen irtokarkkeja, melkein 600 grammaa. Ja nyt ne on syöty. Kaikki yksin, sillä miehellä oli oma pussi. Voi pöö.. Se on kyllä sanottava, että samanlaista herkkuhimon tyydytystä ei tällä kerralla tullut, kuin monesti aikaisemmin. Olo on aika ällö ja iljettävä, harmittaa vietävästi että tuli ostettua ja syötyä moinen mättömäärä. Ikävää ja harmillista että sorruin, mutta positiivista on se, että tästä jäi päälimmäiseksi huono muistijälki. Ensi kerralla kun tekee mieli herkkuja, ei välttämättä mielessä kajastelekaan enää se entisenlainen herkkuhekuma, vaan tällainen öklöttävä karkkikrapula. Kokemuksena siis kallistuu ehkä positiivisen puolelle pitkässä juoksussa. (Tai sitten yritän jotain seliseliä, ettei olisi nyt niin kurja fiilis..)

Huonoja tapoja, jotka eivät noin vain unohdu, vaikka kuinka olisikin hyvät aikeet. Se täytyy muistaa, että tähän ei terveellinen elämäntapa ja hoikempi tulevaisuus kaadu, vain hieman hidastuu. Ei ole syytä heittää kirvestä kaivoon, ei suinkaan. Harmittaa, mutta ei voi enää mitään. Tästä opitaan ja osataan tulevaisuudessa tehdä viisaampia valintoja.

Levotonta aikaa

Lähestyvä joulu saa mielen levottomaksi. Parisuhdekulissia täytyisi jaksaa pitää yllä, ei joulu sentään ole oikea aika kertoa tällaisia asioita.. Miehellekin pitää jossain vaiheessa sanoa, että en jaksa enää tätä tällaista jurnutusta. Omassa mielessäni taitaa jo olla valmis vastaus kysymykseen, erotako vai ei. Tavallaan olo on helpottunut ja huojentunut, mutta pelottaa kovasti. Tulevaisuudessa on synkkiä pilviä ja vaikeita aikoja jos/kun eroan. Työttömänä on vaikea saada asuntoa. Miten koira sopeutuu uuteen kotiin, vai sopeutuuko ollenkaan? Miten vaikeaksi mies asiat tekee, kun kerron lopullisen päätökseni.. Muutto. Omaisuuden jako. Kaikki vuosien varrella kertyneet muistoesineet, valokuvat.. Yhteiset ystävät, yhteiset kummilapset, yhteiset ne ja nämä ja nuo..

Pelottaa, jännittää, hirvittää, harmittaa, surettaa, masentaa, ahdistaa, lamaannuttaa.. Ja silti pitäisi löytyä virtaa ja voimaa, jotta saa asiansa järjestymään. Oman itsensä takia. Huoh. Joulukin vielä..

Uusi terapeutti.

Kävin hiljattain terapeutilla. Olen käynyt muutaman kerran "omalla" terapeutilla pariterapian ohessa, mutta erinäisten syiden takia terapeutti vaihtui, ainakin joksikin aikaa. En tiedä menenkö ensimmäiselle terapeutille takaisin jossakin vaiheessa, vai jatkanko nyt sitten "loppuun saakka" tämän uuden kanssa. Tuntuu raskaalta joutua aloittamaan taas alusta uuden ihmisen kanssa, kun ennätin jo sen ensimmäisen kanssa tapaamaan muutaman kerran ja hänen kanssaan oli helppo ja mukava puhua. Mukava, vaikka itkinkin joka kerta, mutta se taas johtui käsiteltävistä asioista..

Tämä uusi terapeutti oli toisen tyylinen persoona, vähän virastomaisempi ja tuntui etäisemmältä. Hyvin asiallinen ja kävimme hänenkin kanssaan kipeitä asioita läpi. Hänellä on myös hieman erilainen tyyli, hän mm. asetti ison nallen tuolille minua vastapäätä ja pyysi minua puhumaan nallelle, kuin siinä istuisi mieheni. Ensimmäinen ajatus oli, että siis ihan oikeastiko, älä nyt pelleile, mutta sen jälkeen päätin tehdä kuten terapeutti pyysi ja se oli ihan ok juttu.

Kaiken kaikkiaan tapaaminen oli hyvä ja sain taas uutta ajattelemisen aihetta. Minun pitää miettiä tilannetta oman jaksamiseni kannalta. Mikä on minulle parasta. Nyt saa ja pitää olla myös itsekäs, eikä miettiä sitä miten joku muu pärjää, tai mitä asiasta ajattelee, tai pahoittaako joku mielensä. Palataan taas sen perimmäisen kysymyksen äärelle: Mitä minä haluan?


Lisäsin blogin otsikkoon kysymyksen..

Kevyt Sankari, loppuyhteenveto

Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin tämäkin. Olen tosi tyytyväinen ja iloinen siitä että lähdin mukaan, vaikka viime hetkillä ilmoittauduinkin ryhmään. Sain 10 viikon aikana pudotettua painoani 7,6 kiloa ja kohotettua kuntotasoani roimasti. Tulokseen olisi ollut mahdollista saada enemmänkin kiloja, periaatteessa jopa aika helpostikin, mutta ottaen huomioon stressitilani ja sairastelut olen tulokseen kohtalaisen tyytyväinen.

Aluksi ja lopuksi otettiin kehonkoostumusmittaukset. Sen mukaan minulta olisi lähtenyt myös hieman lihasmassaa, eli kaikki pudottamani paino ei ole ollut rasvaa. Kuvittelemani suurentuneet lihakset ovat luultavasti vain tulleet rasvan alta paremmin esiin - ei huono tilanne sekään. Ohjaaja totesikin lopuksi, että lisäämällä proteiinin määrää olisi lihasten pienentyminen saatu estettyä, ja neuvoikin jatkossa kiinnittämään huomiota siihen. Mittausten perusteella saatujen tulosten mukaan minulta olisi kuitenkin lähtenyt sitä itseään, eli rasvaa 5,2 kiloa. Kun sen miettii vaikkapa pinottuina voipaketteina, niin onhan se melkoinen klöntti! Melkein kymmenen ja puoli pakettia! Täytyypä ensi kerralla kaupassa käydä katsomassa miltä sellainen määrä rasvaa näyttää.. Myös erityisen vaarallisen viskeraalisen (= sisäelinten ympärillä olevan) rasvan määrä oli pienentynyt. Arvo oli alussa 12 ja nyt se oli 11, molemmat oli määritelty matalaksi riskiksi.

Myös liikunnan ilo löytyi tämän kymmenen viikon aikana. Nyt sitä ei vaan saa päästää häviämään uudestaan. Ehti myös muodostua rutiini siitä että kävi säännöllisesti tekemässä jonkinlaista fyysistä aktiviteettia, keho kaipaa rasitusta ja paikallaan oleminen on jopa raskasta. Tulee huono fiilis siitä että ei pääse liikkumaan, kuten nyt viime viikon aikana, kun olin kipeä. Nämä ovat kaikki todella hyviä juttuja, joista on syytä pitää kiinni. Ruokavalion suhteen on myös tullut muutoksia parempaan, vaikkakaan en ole noudattanut annettuja ohjeita aivan orjallisesti. Siihen tuleekin kiinnittää nyt enemmän huomiota. Tottahan onkin että vaikka liikkuisin kuinka paljon, niin jos syön huonosti ja epäterveellisesti, paino ei putoa eikä keho voi hyvin. Suurin haasteeni tuleekin olemaan se, että pidän näistä opituista asioista napakan otteen myös itsenäisesti, ilman kenenkään valvovaa silmää ja valmiiksi ohjelmoituja aikatauluja ja treeniohjelmia. Nyt on kuitenkin olemassa jo hyvä pohja ja sille on helpompi lähteä rakentamaan omaa terveyttä ja hyvinvointia.

Sain pudotettua voipaketillisen rasvaa joka viikko!

Mittausmaanantai!

Dingdingdingdingding!! Wupii! Aamu-unisuus karisi kummasti kun vaaka kertoi että tänä aamuna painan vain 87,9 kiloa! Vyötärönkin mittasin ja se oli 105 cm. Vähän hankalaa oli, kun vatsaa on jotenkin niin vaikea pitää samanlaisena joka kerta. Milloin sitä vetää sisään ja milloin sitten antaa olla rentona (=pömppänä), mutta pitkällä tähtäimellä tulos kai sitten on vertailukelpoinen. Olisi ollut järkevää ottaa mittoja muualtakin, kun rasvaahan lähtee hyvinkin eri tahtiin eri osasta kroppaa, mutta eipä nyt ole tullut mitattua. Illalla sitten on Kevyt Sankarin viimeinen punnitus, kirjoittelen siitä erikseen vielä.

Eilen oli tosi hyvä fiilis ulkonäköni suhteen. Kävin eräässä tilaisuudessa ja puin päälle uudet farkkuni, punaisen hihattoman paidan ja erään mustan jakkuni, joka on mahtunut päälleni viimeksi joskus vuonna miekka ja kirves, eli jotakuinkin vuonna 1996! Nyt se istui miltei virheettömästi, hartioista vielä kiristi hieman kun kumartui vähän enemmän eteenpäin, eikä napit menneet kiinni, mutta se näytti päälläni tosi hyvältä! Mahakaan ei pömpöttänyt ihan entiseen malliin vyön päällä. Olin ihan fiiliksissä koko tilaisuuden ajan!!! Oi näitä onnen hetkiä! Dingdingding!

Parempi olo jo

Aamupaino jumittaa sitkeästi siinä samassa 88,6 kilossa. Siitä tulee vähän ristiriitaisia tunnelmia, sillä toisaalta on aivan ihanaa että se kuitenkin sitkeästi on alle 9-alkuisissa lukemissa, mutta toisaalta taas harmittaa kun se ei siitä tunnu nytkähtävän alaskaan päin. Pitää kuitenkin muistaa että tämä viikko on mennyt aivan kokonaan ilman liikuntaa, sairastellessa. En siltikään ole repsahtanyt lohtumässyihin, vaikka olen makoillut niin surkeana sängynpohjalla. Niin olen tehnyt monen monta kertaa aikaisemmin ja vaikka herkut ovatkin maistuneet hyviltä, niin mieli on kuitenkin vähän mustana lisäkaloreiden takia. Nyt ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa ja pahaa mieltä itsekurin pettämisen takia. :)

Olo alkaa olla jo vähän parempi, jaksoin lyhentää ostamani farkutkin ja ne ovat nyt jalassa. Reidet näyttävät paaaaaljon hoikemmilta ja maha pienemmältä kuin aikaisemmin.. :) Ihana fiilis! Minulla on eräät toiset aikaisemmin ostamani 44-kokoiset (tuntuvat olevan korkeintaan kokoa 42!) kivat farkut, jotka toivon saavani jalkaan tammikuun puolivälin maissa. Silloin on eräät pikkujoulut (joo, joulun jälkeen koska ennen joulua porukalla on niin paljon muuta tekemistä) ja kovasti yritän saada itseäni siihen kuntoon että pääsisin juhlimaan hoikempana! Tavoitetta on, katsotaan kuinka käy. Joulu ja kaikki jouluherkut ovat tässä kuitenkin vielä edessäpäin..

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Oikein hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

Kohta voikin siirtyä kohti televisioruutua, tokihan ne Linnan juhlien puvut ja ihmiset täytyy tarkastaa tänäkin vuonna.

Puolivuosikatsaus, laihdutus

Niiskutiniiskutiniisk.. varsinainen Niiskuneiti täällä. Tai Nuhanenä, ei puutu kuin kuusi kääpiötä ja Lumikki. Pfffthh..

Tässä pärskimisen lomassa ajattelin kirjoitella mitä laihdutuksesta liikkuu mielessä nyt puolisen vuotta blogin aloittamisen jälkeen. Paino on laskenut mukavasti, jos nyt tämänaamuista 88,6 kg tulosta pidetään vertailukohtana, niin 8,7 kiloa on kadonnut puolessa vuodessa. Ottaen huomioon välillä tuskaisenkin hitaan etenemisen, tulos on mielestäni ihan kelvollinen. Parhaan tuloksen olen saanut sekä kilomäärällisesti, että kroppaan saadun vaikutuksen perusteella tässä viimeisen kymmenen viikon aikana, kun olen käynyt treenaamassa. Kahvakuula, käsipainot, levytanko, steppilauta, jumppamatto ja -pallo ovat olleet kovassa käytössä. Ihan sitä "oikeaa" salitreeniä en ole harrastanut kovin aktiivisesti, muutaman kerran vain. Tähän lisäksi ulkoliikuntaa, pelejä, leikkejä, rappusia, ylämäkiä, puistonpenkkipunnerrusta jne. ja kaverin kanssa tehtyjä vajaan parin tunnin kävelyitä mäkisellä pururadalla.

Olo tuntuu (nuhan poislukien) hyvältä ja energiseltä, ja kroppa on kiinteytynyt kovasti. Vielä on löllyköitä, tottakai, mutta vähemmän. Erityisen iloinen olen siitä, että valtavan mahamakkarani kiinteytyessä myös nahka on kutistunut mukana. Ainakaan vielä ei ole lörppänää mahanahkaa läpsyttelemässä joka askeleella iloisesti! :) Toivon totisesti, että nahka pysyy muutoksen mukana loppuun saakka. Käsivarret, ne iänikuiset allit, ovat pienentyneet, mutta vielä ne ovat olemassa.

Kroppaan tulleita selkeitä muutoksia ovat olleet selkämakkaroiden väheneminen (etenkin yläselästä), rintojen alla olevan makkaran kutistuminen, sekä ison mahamakkaran pienentyminen. Kasvot ovat kaventuneet ja leuan alla oleva heltta on pienempi. Myös reidet ovat kaventuneet ja takapuoleen tullut ehkä hieman sellaista erilaista pyöreyttä (lihasten myötä?). Aikaisemmin kireät ja jopa liian pienet vaatteet menevät nyt mukavasti päälle, eivätkä purista.

Kunto on myös parempi. Aloittaessani pelkkä ajatuskin juoksemisesta puistatti. En ole vielä uskaltanut kokeilla ihan oikeasti juoksemista pidempää matkaa (minun tapauksessani siis sataa metriä), mutta sellaisia pieniä juoksupyrähdyksiä olen välillä tehnyt ja askel tuntuu aika kevyeltä. En hengästy niin pahasti kuin mitä olen aikaisemmin hengästynyt, jaksan kiivetä rappusia huomattavasti paremmin kuin ennen. Ryhmämme vetäjä sanoikin minulle viime viikkoisen rappusnousun jälkeen, että on tapahtunut räjähtävä kuntotason nousu verrattuna lähtötasoon. :) Jaksan myös treenata isommilla painoilla ja useampia toistoja kuin aloittaessani.

On hienoa huomata oikeita, konkreettisia tuloksia ja vielä hienommalta tuntuu, kun tietää että MINÄ ITSE olen saanut ne aikaan! Minä itse omalla työlläni ja hikipisaroillani olen saanut tehtyä näkyviä tuloksia. Tämä tuntuu hienolta ja jotenkin tuntuu siltä että tästä on hyvä jatkaa kohti normaalipainoa, liikunnan avulla, terveellisesti.

Niisk..

Joo-oh.. sairastuin kuitenkin ja tämän viikon treenit, ainakin alkuviikon osalta, jäävät sitten käymättä. Harmittaa hurjasti. Ärsyttää muutenkin olla flunssassa, mutta tuplaärsyttävämpää tämä on siksi että tämä on viimeinen treeniviikko. Olisin halunnut päästä treenaamaan..

Ei auta, näillä mennään.

No, mietitäänpä iloisia asioita. Kävin perjantaina farkkuostoksilla, kun vanhat farkut ovat reisistä melkein puhki. Eri valmistajien mitoitukset ja kokonumeroinnit eivät aina ole ihan suoraan vertailukelpoisia, mutta edelliset olivat kokoa 46 ja nämä uudet ovat kokoa 44! Jee! Olivat jopa nippanappa löysähkön oloiset, mutta en kuitenkaan uskaltanut testata 42 kokoisia. Halusin jättää päälimmäiseksi mielikuvan siitä että sain kokoa pienemmät housut kevyesti jalkaan. Lahkeita pitää lyhentää vielä, niin sitten saan otettua housut käyttöön.

Hassu juttu muuten.. kaupassa ihmettelin kokonumerointia, kun koot oli merkitty esim. 44S ja 44L. En jaksanut kysyä myyjältä, joten päättelin että S = slim ja L = large. No, tajusinpa nyt aamulla että eiväthän ne kuitenkaan tainneet olla ihan noin, vaan että S = short ja L = long. Ostinpa hukkapätkänä sitten varmuuden vuoksi housut pitkällä lahkeenpituudella. :D Ihmettelinkin sovituskopissa että tuleepa näistä paljon lyhennettävää, mutta sakset ja ompelukone on keksitty, onneksi.. Mutta olihan siitä oivalluksesta sekin ilo, että tajusin etteivät ostamani housut olleetkaan large-mitoituksella! Ilo se on pienikin ilo.

Slow Sunday

Hidastempoinen sunnuntai. Olen tankannut itseäni C-vitamiinilla ja mustaherukkamehulla, levännyt peiton alla ja notkunut tietokoneen ääressä. Kaverin kanssa suunnittelemani lenkki jäi väliin, kävin sentään koiran kanssa tepastelemassa lyhyen ja hidastempoisen kävelyn ihanan raikkaassa talvisäässä. Nenä yrittää vähän niiskuttaa, mutta kurkku ei ole enää kovin kipeä, eikä olokaan enää kovin huono. Tällä hetkellä näyttää siis aika hyvältä. Pohkeetkin ovat vielä jumissa, mutta ovat jo paljon paremmassa kunnossa kuin eilen.

Ensimmäinen adventtisunnuntai. Joulu on jo lähellä..

Jou jou, joulukuu!

On hanget, korkeat nietokset
Vaan joulu, joulu on meillä
On kylmät paukkuvat pakkaset
Ja tuimat Pohjolan tuuloset
Vaan joulu, joulu on meillä..

Okei, okei, vähän etuajassa tuo biisi, mutta on niin jouluinen fiilis kun on lunta ja alkoi joulukuu. Ja ikään kuin etuajassa olevana joululahjana vaaka näytti aamulla lukemaa 88,4 kg! :) Vau!

Pohkeet ovat edelleenkin kipeät, eivät ehkä aivan niin pahasti enää kuin eilen, mutta käveleminen, rappusissa kulkeminen, kyykistely ja muu sen semmoinen sattuu. Kokeilin ottaa aamulla magnesiumtabletin, sen pitäisi kuulema auttaa lihaksia palautumaan rasituksesta. Venyttelen ja ravistelen koipia myös kevyesti, yritän myös kävellä vähän. Huomenna menen kaverini kanssa kävelylenkille, joten eiköhän se sitten viimeistään palauttele koivet kuntoon. I hope!

On vähän kipeä olotila, kurkku on kipeä ja pää tuntuu höttöiseltä. Kuumetta ei ainakaan vielä äsken ollut. Toivottavasti ei tulekaan, en halua sairastaa, en, en, en.. Yritän karkottaa alkavaa nuhaa C-vitamiinilla, lämpimällä mustaherukkamehulla ja vällyjen välissä lepäilemällä. Ensi viikko on viimeinen treeniviikko ja haluan vetää sen täysillä, kun on tässä jo ollut niitä lepsumpiakin viikkoja syystä ja toisesta.

Treeniä, treeniä!

Antti-myrsky toi tullessaan hyytävää tuulta, vaakatasossa lentävää lunta, luihin asti ulottuvaa kylmyyttä ja sähkökatkoja. Aamu alkoikin tunnelmallisesti kynttilänvalossa. Tänään oli kuitenkin onneksi sisätreenipäivä, bootcamp. Ja raskas olikin, taas. Eilen kävimme ulkotreenissä mm. nousemassa rappusia ja sen jäljiltä olikin pohkeet valmiiksi jumissa. Tämän päivän treenin jälkeen olenkin könynnyt kuin vanha mummo. :) Viiden kilon käsipainot ja stepperi olivat tämän aamun välineet. Onneksi on viikonloppu välissä niin pääsee palauttelemaan jalat ennalleen. Kyllä tuntuu. Vaan tuntuupa se myös hyvältä! Kiva fiilis kun tietää tehneensä kunnon treeniä josta tulee tulosta.

Nopeasti se aika kuluu, sillä ensi viikko on viimeinen Kevyt Sankari -treeniviikko. Sen jälkeen on jäljellä enää maanantain loppupunnitus. Sitten olenkin taas omillani ja se pelottaa. En tiedä miten saan itseni motivoitua liikkeelle, tai pysymään ruodussa, kun ei ole vierasta ihmistä punnitsemassa, seuraamassa kehitystä ja aikatauluttamassa edes niitä kolmea ohjattua treenikertaa viikossa. Oma personal trainer olisi enemmän kuin poikaa, mutta ei minulla ole siihen varaa. Tuo ryhmämme vetäjä tekee myös personal trainerin hommia ja pidän hänen tyylistään, hurtista huumorista ja lempeän napakasta tavasta pitää porukka ruodussa. Uskon että hänen ohjauksessaan saisin takuuvarmasti tulosta aikaan. Vaan ei auta jossitella, näillä on mentävä. On tämä ollut hieno elämys ja onneksi se jatkuu vielä vähän aikaa. :)

Pitkästä aikaa täällä

Olen ollut tässä hiljaiseloni aikana vähän kipeänä, kuumetta ja nuhaa, ei sen kummempaa. Parisuhdekiemuroita on yritetty setviä, tai olen yrittänyt setviä niitä enimmäkseen omien korvieni välissä. Mies ei oikein ole juttutuulella. Laihdutusprojekti on ollut vähän taustalla viime viikkojen ajan. Yhdessä vaiheessa olin jo vähän antamassa periksi koko homman, sorruin herkkuihin aika pahastikin jne.. mutta siitä sitten taas sain itseni uuteen nousuun ja takaisin ruotuun. Aamupainoja olen mittaillut ja epävirallisten tulosten perusteella olen päässyt jopa tulokseen 88,5 kg! Jälkeenpäin mietittynä koko alamäki ja häslinki alkoi siitä kun pariterapiassa terapeutti kehotti tekemään ajatuksia selkeyttävän nelikentän siitä että mitä hyviä ja huonoja asioita liittyy eroon ja yhdessä jatkamiseen.

Sainkin listattua isoja asioita sekä eron plussiin ja miinuksiin, että sitten jatkamisen plussiin ja miinuksiin. Sen jälkeen ajatukset ovatkin sitten olleet ihan mullinmallin ja erokin tuntui todellisemmalta vaihtoehdolta, kuin mitä se on aikaisemmin tuntunut. Samaten ne eron ja yksin jäämisen miinukset sitten ovat pelotelleet tekemästä sitäkään ratkaisua. Toki ensimmäinen asia eron esteenä/hidasteena on ihan yksinkertaisesti se, että minulla ei ole nyt töitä. Työttömänä on vähän vaikea edes löytää asuntoa. Toinen iso asia on jo vähän iäkkäänpuoleinen ja hiukan sairaskin koiramme, joka tulisi sitten minun mukaani. Se on asunut koko ikänsä maalla, eikä osaa elää kaupunkikoirana. Se on kuitenkin sen verran hyvässä kunnossa, pirteä ja iloinen, että vain tämän parisuhdekriisin takia en halua lähettää sitä viimeiselle matkalleen. Se olisi itsekästä ja väärin, todella väärin.

Käytännössä koira antaa nyt miehelle "armonaikaa" yrittää saada asiat paremmalle tolalle - jos se koskaan onnistuu. Mies ei tosin ole ollut kovin aktiivinen siinä, vaan tuntuu siltä että hän lähinnä toivoo asioiden jotenkin lutviutuvan ennalleen itsestään. Siinä hän on väärässä. Terapeuttikin sanoi miehelle, että tuo sinun vaimosi on ollut todella kärsivällinen ja ymmärtäväinen, eikä varmaan jaksa loputtomiin odottaa. En jaksakaan, omaa jaksamista ja oloa tässä on mietittävä. Tällainen roikkuva ja epäselvä tilanne on riipivää, vaikkei riidelläkään. Ihan kamalaa. Toivoisin että minulla olisi jokin ulospääsy tästä sopasta, olisipa työpaikka ja mahdollisuus hankkia asunto missä koirankin on hyvä olla.. Lottovoitto tässä tarvittaisiin, eikä siihen riitä neljä oikein tulos.

Kevyt Sankari puolivälissä

Niin se aika rientää kun on mielekästä ja mukavaa tekemistä. Kevyt Sankari laihdutusprojekti on puolivälissä, takana viisi viikkoa ja toiset samanmoiset vielä edessä. Tämän illan punnituksessa tuloksena oli 91,2 kg, eli 0,8 kg on lähtenyt viime viikosta. Viidessä viikossa olen pudottanut 4,9 kg, ja siihen mahtuu väliin yksi plussaviikkokin! Olen tosi tyytyväinen tulokseen, vaikka se plussa harmittaakin vähän. Mennyt on mennyttä ja nyt katse tulevaan ja seuraaviin viiteen viikkoon. En ehkä ihan usko että tahti pysyy samanlaisena, mutta en aseta mitään tavoitetta tälle projektille. Teen sen mukaan mikä tuntuu hyvältä ja niillä keinoilla saavutettuun tulokseen on sitten oltava tyytyväinen. Koko kisan kärkisijoituksista en uskokaan kilpailevani, tuloksen pitäisi olla paljon parempi, mutta ihan oman itseni vuoksi tätä teenkin. Keho on kiinteytynyt ja pehmeitä löllyköitä on nyt vähemmän kuin aluksi. On myös virkeämpi ja parempi olo kokonaisvaltaisestikin ja itsetunnollehan tämä on mannaa, kun ulkonäkö kohenee. ;)

Ainoa miinuspuoli tässä on se, että jalkani on ollut vähän kipeä. Reiden etupuoli on nipistellyt ja "poltellut" jonkin aikaa. Mietin että olisikohan pitänyt jättää jalkaprässikokeilu väliin.. laitoin laitteeseen (itselleni) reilut painot (yht. 75 kg) ja testasin jaksanko tehdä niillä sarjaa. Ensin sain 19 toistoa ja hetken kuluttua 16. Seuraavana päivänä oli molemmissa polvissa pistävää kipua, mutta se meni ohi. Tämä nipistely sen sijaan ei mennyt. Mietin että sainkohan nyt rikottua jotain, revähtiköhän joku lihas vai mitä kummaa.. Pöhlä mikä pöhlä, ohjaaja kun oli juuri varoitellut että nyt pitäisi olla varovainen ettei riko paikkoja. Oma moka.

Kaiken kaikkiaan kokonaisuutena minulla on tosi hyvä fiilis tästä ja vilpittömästi suosittelen osallistumaan, jos eteen osuu joskus. Tästä vielä loppuviikot hyvällä tsempillä ja lopussa kiitos seisoo! :)

Maanantain aamumittaukset, putoaa se!

Hyvää huomenta! Oma kotivaaka näytti aamulla pyöreää lukemaa: 90,0 kg! Toinen tavoitepiste on saavutettu, jee! Viime viikosta 0,8 kg pudotusta, vaikka lauantaina olikin bileet. Tosi kiva!

Tämä kahden eri mittausajan ja -paikan systeemi on hämäävä, tiedän, mutta illalla sitten se Kevyen Sankarin punnitus. Siinä ollaankin sitten puolivälissä, alun "helpot kilot" on nyt pudotettu ja loppujen kanssa pitää sitten tehdä enemmän töitä. No, kunhan paino lähtee edes vähän, kroppa kiinteytyy ja kunto paranee, niin olen tyytyväinen. Stressaantuneena laihdutus ei suju helposti. Olen ollut tosi iloinen siitä että olen lähtenyt siihen mukaan, sillä ihan omin päin laihdutukseni jämähti ja kaiken tämän stressin ja muun kanssa olisin varmaan lähtenyt seuraavaksi mässyttämään, kun "eihän tästä taaskaan tullut mitään" ja kilot olisivat tulleet korkojen kera takaisin.. luultavasti olisi pumpsahtanut satasen pahemmalle puolelle.

Tänään tekisi mieli mennä uimaan.. löytäisinköhän vanhat uikkarini vielä jostakin?

Herkkuhalloween

Eilen tuli käytyä kaverin Halloweenjuhlissa.. Vähän lipsahti herkuttelun puolelle, mutta onneksi tuli käytyä eilen aamulla parin tunnin sadelenkillä mäkisellä kuntopolulla. Tuli poltettua edes vähän kaloreita alta pois. No, tästä eteenpäin taas katse pois herkuista ja kohti kevyttä olotilaa!!

Mies muuten huomautti bileisiin lähtiessämme, että "kyllä sä olet vähän tainnut laihtua", kun puin vartalonmyötäisen mekkoni päälle pitkää velhonviittaa.

Sataa, sataa ropisee..

..ja olen  luvannut lähteä kaverin kanssa kävelemään. Suomalaisella sisulla sitä sitten mennään, vaikka sataisi pieniä mummoja. Aamiainen on nyt syöty, eli maustamatonta rasvatonta jugurttia, kauraleseitä, puolukkasurvosta "puurona" ja lasillinen appelsiinimehua päälle. Seuraavaksi ulkoiluvaatteiden etsintään ja menoksi.

Nälkä

Olen huomannut, että minun on hankalaa saada syötyä riittävästi. Nytkin on nälkä.. Tiedän että jos en vähitellen saa itseäni ruotuun ja syömään riittävästi ja säännöllisesti, tilanne menee siihen että teen salamahyökkäyksen keittiöön ja syön sen tyhjäksi alta aikayksikön. Sen jälkeen suuntaan kauppaan, karkki-, keksi- ja jäätelöosastolle ja ostan kassillisen herkkuja. Syön ostoksista puolet jo kotimatkalla ja kotona sitten loput, viimeiset muruset väkipakolla kurkusta ängeten. Se ei ole kaunista. Ei tosiaankaan..

Mistä sitten kiikastaa, kun selkeästi tiedostan itsekin tilanteen? Siinäpä se tuhannen taalan kysymys onkin. Miksi en syö, vaikka tiedän että minun pitää syödä ja että en laihdu jos en syö? Elimistö vetää itsensä säästöliekille, eikä suostu kuluttamaan rasvaa. Koko homma menee ihan puihin. Minulla olisi parempi olokin, jos söisin säännöllisesti 4 - 5 kertaa päivässä, ja sopivan suuria annoksia, ja terveellisiä tottakai. Miksi, miksi, miksi..?

En haluaisi pilata hyvin alkanutta laihdutusta tämän takia. Syömisen pelko on kova, vaikka ei siinä ole mitään pelättävää. Kumma juttu. Nälkä on..

Kevyt maanantai

Jepulis. Kevyt Sankari punnituksessa mittari näytti lukemaa 92,0 kg, joka on 0,8 kg vähemmän kuin viime viikolla. Jee! Puolisen kiloa salin vaaka heittää omastani, sillä punnitsin itseni lähtiessä samoissa varusteissa kuin punnitaan salilla ja tulos oli 91,5 kg. No, eipä tuo haittaa, sillä painoa on taas lähtenyt ja siihen voi olla vain tyytyväinen! Homma edistyy.

Huomenna aamulla treeneihin, jumppapallolla ensimmäinen setti. Ryhmämme vetäjä vilautti aamun ohjelmaa. Hän myös huomautti siitä että tässä vaiheessa loukkaantumisvaara on suurin. Pitää muistaa verrytellä ja venytellä huolellisesti ennen ja jälkeen treenien, ettei vain käy mitään rikkoontumisia nivelissä ja lihaksissa. Maltti on valttia, tässäkin.. :)

Putoaa..!

Voi pojat! Tänään aamupaino oli 90,8 kg! :) Haamuraja häämöttää, kahdeksalla alkava luku on jo niin lähellä, niin lähellä..! Jännittää illan Kevyt Sankari punnitus, vähän enemmän se on kuin nyt aamulla, mutta miten paljon enemmän?

Mittasin vyötärönmitankin, se oli 109 cm. Kiinteytymistä on ihan silminnähden tapahtunut, enkä voi muuta kuin olla tyytyväinen siihen että lölleröt näyttäisivät vihdoinkin olevan lähdössä! Tai ainakin vähenemässä. Vielä en uskalla edes ajatella lopputavoitetta, tai sitä että miltä sitten haluaisin näyttää. Pelkään pettymystä liikaa, jos en vaikka sitten olekaan sen näköinen tai jos en painakaan niin vähän. Menen hetki kerrallaan, kilo kerrallaan, sentti kerrallaan. Haluan myös että nahka pysyy muutoksissa mukana, ettei jää kurjia lerppuja roikkumaan mahaan, tai muuallekaan. Tisseihin ei tosin taida auttaa muu kuin kirurgin veitsi, mutta se nyt on vielä tällä hetkellä aika kaukainen ajatus. Vakavasti en ole sitä harkinnut koskaan, mutta eihän sitä tiedä miten mieli muuttuu.. etenkin jos tässä joskus ihan aikuisten oikeasti pääsee sinne normaalipainon rajoihin.

Kellot ja äänestys

Muistithan kääntää kelloja tunnin taaksepäin? :) Aamut ovat nyt taas jonkin aikaa valoisampia, tosi kiva! Ja kunnallisvaalien äänestyspäiväkin on tänään, muista käydä äänestämässä!

Olen lähdössä kaverin kanssa kävelylle, ihana aurinkoinen pakkasaamu, lunta maassa ja raikas ilma. Hyvä fiilis tänään! :)

Maanantaita odotellessa

Aamun epävirallinen punnitus omalla vaa'alla antoi tuloksen 91,1 kg! Suunta on taas alaspäin, jännä nähdä taas maanantain tulokset. Aamulla punnitsen kotona aamupainon ja illalla sitten on virallisen Kevyt Sankari -punnituksen vuoro salilla. Paino laskee vähän hitaasti nyt.. jotain pieniä hairahduksia oli viime viikolla, tämä viikko on mennyt paremmin. Tästä sitten viikonlopun viettoon, terveellisesti ja kevyesti tietenkin! ;)

Kirpeä pakkasaamu

Ulkotreeneissä reippailtiin kirpeän kuulaassa syysaamussa. Treenin jälkeen oli taas tosi hyvä fiilis. Vähänkö on muuten mahtavaa liikkua ja ponnistella! Tulee tosi kiva olo koko päiväksi. Liikunnan ilo alkaa löytyä! Jee! :)

Vaikka kunto ei ole vielä hyvä, niin on se parempi kuin tämän hässäkän alkaessa. Huomaan myös että jotain muutoksia on tapahtunut vartalossakin, ainakin tissien ja navan välissä oleva makkara on pienentynyt huomattavasti ja muutenkin tuntuu olevan sieltä sun täältä lähtenyt vähän jotain ylimääräistä hyllyvää.. vaikka vielä sitä riittää! Hyvällä sykkeellä taas eteenpäin!

Takapakkia

Kevyt Sankari ei ole tällä viikolla ihan niin kevyt kuin viime viikolla.. 0,2 kg oli tullut plussaa. :( Aina ei voi voittaa, ja pakko on myöntää että viime viikko meni syömisten suhteen vähän niin ja näin. Tuli syötyä jonkin verran herkkuja ja aika paljon ns. epäsopivaa ruokaa. Hesburgerin kanawrappi ei kai kuulu laihisruokiin... eikä lonkero, eikä karkit, eikä pizza, eikä.. Johtopäätöksenä siis se, että iteppä kuoppani kaivoin tälle viikolle. Tästä suunta taas kohti parempia ruokavalintoja ja tavoitteeksi reipas pudotus ensi maanantaiksi!

Reipas maanantaiaamu

Kävin kaverin kanssa kävelemässä reippaan lenkin kuulaassa syysaamussa. Matkaa tuli jotakuinkin 8,5 km ja maasto ei ollut tasaisimmasta päästä. Huh, kyllä se kävi reisien lihaksiin aika mukavasti, mutta yllättävän helposti se lenkki kuitenkin sujui, vaikka pidimme aika reipasta vauhtia yllä koko ajan. Kunto on kohonnut selvästi tässä kolmen viikon aikana, sen huomasi hyvin.

Illalla on vuorossa virallinen Kevyt Sankari punnitus. Enpä tiedä mitä odottaa, aikaisemmat viikot ovat menneet hyvin, kun ensimmäisellä viikolla putosi 1,5 kg ja toisella 2 kg. Saattaa olla että nyt ei olekaan tapahtunut mitään edistystä, kun alku on sujunut noin hyvin. Lauantaina tuli myös vähän herkuteltua, söin vähän karkkia ja yhden leivoksen, ja muutenkin viime viikon syömiset olivat vähän niin ja näin.. Nythän sen sitten näkee mitä siitä on seurannut.

Liikunta tuntuu kuitenkin tosi mukavalta ja vaikka treenien jälkeen onkin joskus lihakset tosi kipeinä muutaman päivän, niin fiilis on loistava. Olen tosi iloinen siitä että lähdin tähän mukaan! Nyt jo vähän harmittaa se, että tämä ei kestä enää kuin seitsemän viikkoa.

Jänniä tuntemuksia

Parisuhdepulinaa nyt vaihteeksi. Tapasin miehen kanssa kulkiessa yhteisiä tuttujamme, jotka ovat aikaisemmin olleet hyvinkin hyviä kavereita mieheni kanssa. Pettämisjutun tultua ilmi he ovat ottaneet selkeästi välimatkaa häneen. Miehellä oli selvästi vähän vaivautunut olo heidän seurassaan ja hekin olivat vähän jäyhän oloisia. Itse en oikein tiennyt mitä mielessäni liikkui.. jotenkin minulle itselleni tuli siitä vähän jännä olo, kuin itse olisin tehnyt jotain väärää. Ihan kuin mieheni kanssa yhdessä oleminen olisi ollut jotenkin.. no, ei nyt ehkä väärin, mutta ei ihan täysin oikeinkaan. Jännä reaktio. Tavallaan oli vähän sellainen olo kuin olisin häpeillyt miestäni, kuin en olisi kehdannut näyttäytyä hänen seurassaan, tai jotain tosi merkillistä. Jotenkin tuntui siltä että hänen tekonsa olisi siirtynyt jossain määrin minunkin "syntilistalleni", kun olen vielä hänen kanssaan, kuin olisin hyväksynyt hänen tekonsa. Vastapuolihan siis on yhteinen tuttavapariskuntamme. Kyseinen nainen jopa ystäväni. Entinen sellainen nyt. En oikein saanut tunteistani kunnolla kiinni, mutta jäin jälkeenpäin miettimään tätä. Kertooko reaktio omista tunteistani, vai mistä?

Perjantaikevennys

Tämä on mun mielestäni hauska. :)
Ens viikolla taas jumppa jumppa jumppa.. ding ding ding!

Hauskaa viikonloppua!! Jaksaa jaksaa! :)

Niitä näitä

Ei aamulla satanut, vaikka harmaata, kosteaa ja aavistuksen tihkuista olikin. Meitä oli aika pieni ryhmä tänään, mutta pelasimme jalkapalloa (lääh, lääh - hengästyin!) ja erästä toista pallopeliä, jonka jälkeen oli treffit tutun mäen äärellä. Kolme kertaa mäki ylös ja alas, joka kerta tiukemmalla tahdilla. Ei ihan überrankkaa, mutta hengästyttävää. Ja kivaa.

Syömiset ovat olleet pääosin hanskassa, tai ainakaan ylenpalttisia herkkuja en ole mässyttänyt. Eilen kävin kaverilla kylässä ja siellä tuli otettua yksi lonkero, vähän pizzaa ja omenapiirakkaa. Tänään söin yhden jäätelön. Olo onkin ollut jotenkin huono. Vaikuttaako se "huono" ruoka sitten oloon ja mielialaan näinkin paljon? Kun olen syönyt terveellisesti ja maltilla (ehkä jopa liiankin vähän), niin on ollut ihan erilainen fiilis. Jaksaa paremmin, olo on tasapainoisempi ja mielikin on parempi - ainakin tietää syövänsä hyvin, oikein, terveellisesti. Tai korjataan vähän, ainakin terveellisemmin kuin aikaisemmin.

Päiväkin alkaa mukavasti kun heti aamulla käy treenaamassa. Koko päivän on paljon parempi fiilis, kun tietää jo tehneensä paljon hyvän kunnon ja laihtumisen eteen. Jos treeni olisi vasta illalla, sitä miettisi koko päivän että pitää sitten vielä lähteä sinne ja kun päivän hommien jälkeen väsyttäisikin ja kotonakin olisi vaikka mitä tekemistä.. Aamuherääminen on ollut minulle aina todella vaikeaa, mutta kun tästä nyt on tullut suhteellisen säännöllinen päivärytmi ja kun malttaa mennä nukkumaan hyvissä ajoin, niin tottuuhan tähän. Yritän mennä nukkumaan niin että saisin unta vähintään 7 tuntia. Jos uni vain suostuu tulemaan.

Pari viime yötä on mennyt valvoessa ja pyöriessä, joten luulen että tänä yönä uni maistuu taas. En oikein tiedä syytä yökukkumiseen, kai tämä tilanne yleensäkin ottaen on niin stressaava että uni ei tahdo tulla. Meillä on tässä kaikenlaista ylimääräistä jännitettävää ja monenlaista touhuamista, joten parisuhdekiemuroiden selvittäminen on jäänyt vähän taka-alalle. Toivottavasti nyt viikonloppuna saataisiin vihdoin puhuttua.

Aamutreenin jälkitunnelmia

Huhhuh! Taas on vedetty ihan hämärän rajamailla.. rankkaa ja tehokasta, ei voi muuta sanoa! Tämän aamun treenit tuntuivat erityisesti yläkropassa, treenin jälkeen ei tahtonut juomapullokaan enää nousta huulille ja pukuhuoneessa piti hetkinen istahtaa penkillä ennen saunaan menoa. Mut hei, tää on kivaa!! (Siis treenin jälkitila..) :) Ehkä mä vihdoinkin olen saanut kuntokärpäsen pureman silleen ihan aikuisten oikeasti?! Jään jännityksellä seuraamaan tilanteen kehittymistä.

Seuraava treenikerta on sitten taas ulkotreeni, sataa tai paistaa. Vähän epäilen että seuraa rankkaa alakroppatreeniä, kun nyt treeni tuntuu erityisesti yläkropassa. Tai ainakin itselläni tuntuu. Mäet ja rappuset, here I come..? Pelottaa jo etukäteen. Mutta silleen hyvällä tavalla. Kai. ;)

Kevyempi sankari

No niin! Suuntaa antava mittaustulos on tehty ja tuloksena on kaksi kiloa kevyempi sankari!! Uskomatonta! Painoin salilla 92,4 kg, joka siis on kaksi kiloa vähemmän kuin viikko sitten! Pessimisti nosti heti päätään ja mietin mittauksen jälkeen että olikohan se vaaka ihan ok, kun olin ensimmäinen punnittava ja ainakin kotivaaka tekee joskus sen että kun sitä siirtää ja sen jälkeen punnitsee, niin ensimmäinen tulos saattaa olla vähän väärä suuntaan tai toiseen.. Iloitsen kuitenkin siitä että painoa on lähtenyt! Tänään kotona tekemäni punnitus antoi kyllä myös hyvän tuloksen, 91,9 kg, joka on vähemmän kuin aikoihin! Taitaa tämä vaan kuulkaa toimia! Jee!!

Uskaltaako vielä iloita tuloksista?

Kävin aamulla kotivaakaa kiusaamassa ja se vahvisti sen että paino on todellakin pudonnut viimeaikaisista lukemista. En ole niitä edes merkinnyt tänne blogiini, kun olen mittaillut sitä milloin sattuu ja koko paketti on lähtenyt taas vähän lapasesta viime viikkoina. (Jos se nyt sitten lopulta toimi, näytti aluksi aivan kummallisia tuloksia..) Ensi maanantaina aion mitata vyötärön ja punnita painon, katsotaan sitten miten se suhteutuu noihin viimeisimpiin merkittyihin tuloksiin. Jännittää! Ei tavallaan uskalla edes ajatella että tulos olisi oikea, vaan alitajuntaisesti pelkään että se oli vain jotain alkuhämäännystä, poistuneita nesteitä, luonnollista painon vaihtelua tai jotain muuta sellaista - mutta ei kuitenkaan sitä aitoa ja oikeaa laihtumista. Hölmö minä.. Toivon kovasti että ensi maanantain tulos on samansuuntainen kuin tämän viikon tulos, ehkä sitten uskallan jo luottaa siihen että pysyvääkin tulosta on tullut.

Ainakin paikat ovat kipeinä treenistä, takareidet etenkin.. Tietää tehneensä jotakin. Pelottaa huominen aamutreeni, mennään taas ulos. Jos suunnataan taas niille pitkille rappusille, tai ylämäkeen.. Ei auta, kun tähän leikkiin on nyt lähtenyt niin kyllä tässä pitää loppuun saakka leikkiä.

Rankkaa mutta hyvää treeniä

Fyysistä rääkkiä on ollut ihan riittävästi tässä viime- ja tällä viikolla. Kevyt Sankari treenien lisäksi on ollut vähän muutakin raskasta touhua, jossa on joutunut/päässyt hikoilemaan. Ensimmäisen viikon tulos olikin komeasti -1,5 kg. Sopii toivoa että tahti jatkuu ja kilot katoavat. Paino "virallisessa" aloituspunnituksessa treenivaatteet päällä oli 96,1 kg ja eilen maanantaina paino oli siis 94,6 kg. Mietin että pitäisikö tehdä tänne blogiin oma osio tuolle Kevyt Sankari painoseurantataulukolle. En ole omalla vaa'alla katsonutkaan tulosta nyt. Hyvä fiilis on tästä treeniohjelmasta ja ryhmän vetäjä on mukava nuori mies. Seuraavaksi on ohjelmassa torstaiaamun ulkotreeni ja perjantaiaamuna tutustutaan kuntosalin laitteisiin ja niillä tehtävään treeniin.

Tänään oli Bootcamp. Alkuun verryttelyä ja sitten käsipainoilla treenaamista: kolmea liikesarjaa peräkkäin ensin 20 sarjassa, josta vähennettiin aina jonkin verran joka kierroksen jälkeen. Sitten erilaisia liikkeitä, samalla tavalla kolmen liikkeen setissä ja vähenevässä sarjassa. Olin aiiiiivan poikki. En saanut tehtyä kaikkia sarjoja loppuun saakka, ei vain ollut voimaa. Etenkin käsistä tuntui puhti loppuvan kesken. Erityisen hankala liike oli sellainen missä oltiin patjalla kasvot alaspäin, käsien varassa ja siitä asennosta hypittiin jaloilla toinen vuoroin eteen ja toinen taakse. Vaikea selittää. Aluksi sain 4 tai 5 hyppyä, sen jälkeen jalan vaihtoja ilman hyppyä ja sitten ei enää ollut käsissä voimaa pitää itseäni ylhäällä. Lopuksi sitten verryttelyä. Rankkaa, todella rankkaa.. mutta tehokasta!!

Ulkotreeniä ja terapiaa

Ylämäki, alamäki, ylämäki, ylämäki, raput ylös, alas, ylös, alas, ylös.. Aamu alkoi treenillä, käveltiin mäkisessä maastossa alkulämmittelyä ja sen jälkeen pitkiä rappuja ylös ja alas. Jalat olivat aivan hyytelöä jo alkulämmittelyn puolivälissä, mutta nyt tuntuu hyvältä että on saanut itsestään irti niin paljon! Mielikin tuntuu kevyemmältä kun on saanut laittaa itseään rääkkiin. Kyllä tämä Kevyt Sankari on varmasti hyvä juttu, vaikka fyysinen rääkki pelottaakin etukäteen.. Voihan sitä lohduttautua ajatuksella että kymmenen viikon kuluttua on jo paljon parempi kunto - ja toivottavasti kevyempi olemus muutenkin! :)

Tänään kävin myös omalla terapeutillani, senkin takia on hyvä fiilis. Tekee tosi hyvää päästä juttelemaan asioistaan ammatti-ihmisen kanssa. Siinä ajatukset selkenevät jo samalla kun puhuu, ja jälkeenpäin niitä juttuja voi vielä miettiä rauhassa ajan kanssa. Olen saanut paljon irti näistä tapaamisista ja terapeutin täsmäkommentit ja ajatukset ovat saaneet myös omaa ajatusmaailmaa laajemmaksi. Vieläkään en tiedä mitä elämältä oikeasti haluan, mitä tarvitsen, kuka olen jne. En tiedä voiko niitä asioita koskaan täysin selvittääkään. Sitten kun tunnen itseni paremmin, osaan myös tehdä päätöksiä parisuhteeni suhteen paremmin.

Ekan treenin jälkitunnelmia

Määää kualen! Kääk! Olihan treeniä, vaikka tunti olikin vajaa alkujuttujen venähtäessä liian pitkiksi. Huh huh, kyllä täytyy sanoa että tällä tavalla kunto nousee ja paino laskee, ihan väkisinkin. Nyt kunto kyllä on ihan surkea. Rapakuntoisenahan sen edistyksen huomaa parhaiten, eikö vain..? (Sanokaa joo, että en ihan masennu.) Aluksi vähän esittelyä, painon mittaus ja kehonkoostumusmittaus. Sitten hommiin. Lämmiteltiin juoksemalla salia puolelta toiselle eri tyyleillä, venyteltiin ja sitten haettiin patjat & kahvakuulat. Siinä sai sitten kädet ja vatsa ja reidet ja vaikka mitkä kunnon rääkkiä. Ja lopuksi juostiin ja venyteltiin. Ihan kamalaa! Tai siis ihanaahan tässä nyt pitäisi sanoa. :) Torstaina ulkotreenivaatteet mukaan ja salille. En tiedä mitä tehdään, mutta ulos mennään - sataa tai paistaa.

Kevyt Sankari!

Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin Forever kuntosalin Kevyt Sankari -laihdutusohjelmaan mukaan! Se kestää 10 viikkoa ja alkaa tänään. Maksaahan se tietenkin jonkin verran, mutta nyt on aikaa (ainakin toistaiseksi) ja nyt on tarvetta ohjatulle painonpudotukselle, kun omin avuin se ei näytä sujuvan. Tuntuu tosi kivalta että sain itsestäni tämän irti ja on tosi kiva että mahduin vielä mukaan, aamuryhmässä oli yksi paikka vapaana ja sen sain minä. Jee!!

Illalla on ensimmäinen tapaaminen, ohjeistus, punnitus, jne. ja yhden tunnin treenikin. Tästä se kuulkaa lähtee!

Vuosi sitten..

Sateinen syyskuun sunnuntai. Harmaata ulkona, harmaata sisällä, harmaata mielessä. Painonpudotus ei ole tavoitteessaan, mutta se onkin nyt jäänyt vähän sivuosaan. Työt loppuivat, joten pitää kaivaa energiaa työnhakuunkin. Ainakin nyt on aikaa, ei enä kiire riivaa. Jotain positiivista! :)

Miehen kanssa ei olla puhuttu asioista. Elellään ja oleillaan vaan. Vähän väkinäiseltähän tämä tuntuu, ei ole sellaista luonnollisen letkeää tunnelmaa enää ollenkaan. Huomaan että välillä kaipaan läheisyyttä ja huomaamattani nojaudun miestä vasten, kuin halaamaan, mutta sitten havahdun ja käännynkin pois. En haluakaan kosketusta, vaikka kuitenkin haluaisin. Ehkä.

Pettäminen on mielessäni joka päivä, vaikka mitään raivoa tai itkua se ei minussa aiheuta, päällepäin ainakaan. Sisällä tunnen välillä jotain kummallista kuohuntaa. En tiedä tuleeko tästä mitään, miten tällaisesta yleensäkään enää voi tulla tasapainoista suhdetta? Näinä aikoina mielessä on sekin, että suunnilleen vuosi sitten se sivusuhde on alkanut. Mietiskelen että oliko se tänään, vai eilen, vai milloin? Mitä vuosi sitten tapahtui, missä olimme, ketä tapasimme, mitä teimme..? Tuntuu pahalta.

Ja mies käyttäytyy aivan normaalisti. Aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan..

Täällä taas!

Hei kaikki! En ole saanut itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaminenkin on jäänyt. Käyhän tämä tilanne voimille, vaikka kuinka yrittää tsempata. Ei vaan jaksa. Kaikki arkiaskareet pitää kuitenkin jaksaa tehdä, tai ainakin ne kaikkein välttämättömimmät. Työtilannekin näyttää nyt heikolta, työt loppuvat tämän kuun jälkeen, eli jo ensi viikolla. Kaikkea sitä pitääkin sitten olla samaan aikaan.

Tällä viikolla on kaikenlaista hulinaa ja menoa, joten taidan palata asiaan tarkemmin viikonloppuna. Tai ensi viikolla viimeistään. Laihdutus nyt ei ole ihan ykkösprioriteetti, vaikka sen tiimoilta tämän blogin perustinkin alunperin. Painopiste siirtynee väkisinkin enemmän parisuhdeasioihin, painonpudotuksen (toivottavasti) edistyessä siinä sivussa.

Hengissä täällä kuitenkin ollaan edelleenkin. :)

Mittauspäivä ja parisuhdepulinaa

Niin se vaan viikko vierähti ja mittauspäivä koitti. Viime viikosta lähti 300 grammaa, joka on ihan ok, vaikka kaukana tuosta loppukuun tavoitteeseen johtavasta vauhdista. Pois on pois ja sillä sipuli.
Tämän aamun paino oli virallisesti 92,6 kg. Tyytyväinen pitää olla siitä että suunta on alas, eikä ylös. Pienistä asioista koostuu suuria kokonaisuuksia, kunhan niitä tarpeeksi kauan kerryttelee.

Parisuhdeasioita ollaan päästy puimaan ammatti-ihmisen kanssa viime viikolla. Kävimme yhdessä parisuhdeterapiassa ja siellä puhuttiin oikeastaan samoja asioita kuin mitä olemme keskenämmekin puhuneet. Oli kuitenkin hyvä että tilanteessa oli mukana kolmaskin henkilö, joka oli toki puolueeton, mutta siltikin huomasin hänen esittävän miehelle samanlaisia kysymyksiä, kuin itsekin olen kysynyt. Tai siis lähinnä hän tarttui sellaisiin asioihin, jotka tulivat esiin keskustelun aikana ja halusi tehdä tarkentavia kysymyksiä. Tuntui hyvältä, että vaikka hän oli puolueeton ja lähestyi asiaa objektiivisesti, niin silti tuntui siltä että sain häneltä ymmärtämystä ja tukea omille tunteilleni.

Hän sanoi että meillä on valtava työ edessämme, vuosien urakka, ja että yleisesti ajatellaan että jos toiselle ihmiselle on sanonut jotakin loukkaavaa, pitää vastavuoroisesti tehdä viisi yhtä suurta, mutta hyvää asiaa ennen kuin se sanottu asia on kumoutunut. Hän sanoi että miehen pitäisi tehdä minulle viisi hyvää asiaa, jotka olisivat yhteensä viisi kertaa suuremmat kuin hänen pettämisellään aiheuttamansa paha. Tulikohan tuo nyt järkevästi selitettyä.. Se laittoi ajattelemaan, että en tiedä edes yhtä niin suurta hyvää asiaa, että se olisi vastaavan suuruinen asia, kuin mieheni tekemiset.. saatika sitten että niitä asioita olisi viisi. Tai että mitä pienempiä asioita voisi tehdä vastaavasti sitten paljon enemmän, että pettäminen olisi kumottu edes kerran.. En vain yksinkertaisesti keksi mitään.

Mietin että voisinhan tietenkin vaatia miestä siivoamaan ja laittamaan ruokaa ja palvelemaan minua kuin prinsessaa koko loppuelämämme ajan, mutta eiköhän sellainen suhde kaadu omaan mahdottomuuteensa ajan myötä. Ei se ole sellainen tasavertainen ja tasapainoinen suhde, jonka haluaisin. Kaikki ne hyvittelyt ja passaamiset vain muistuttaisivat tapahtuneesta, eikä sekään poista sitä epäilystä ja pelkoa että tämähän saattaa tapahtua uudestaankin..

Vaikeaa on. Menemme tällä viikolla uudestaan, saa nähdä minkälaisia ajatuksia siitä herää.

Mittauspäivä

Hissun kissun vaapula vissun.. 200 grammaa miinusta viime viikosta, mutta suunta on alaspäin. En tiedä miten hyvin tässä elämäntilanteessa tämä painon pudottaminen onnistuu, mutta kunhan nyt ei riistäydy käsistä ja nouse taas ihan mahdottomuuksiin. Vähäinenkin pudotus on siis suuri voitto! :)

Mittauspäivä, uusi tavoite

Rouva ruotuun nyt, tulokset pöytään. Paino 93,1 kg ja vyötärö 112 cm. Vähän pudotusta kahden viikon takaiseen tilanteeseen, todennäköisesti aika paljonkin pudotusta viikon takaiseen tilanteeseen.. Joka tapauksessa viiden kilon tavoite ei ole täyttynyt, vaikka onhan tässä vielä elokuuta muutama päivä jäljellä. Tämä maanantai nyt kuitenkin oli se tavoitepäivä, eikä sitä nyt lähdetä muuttelemaan.

Uusi tavoite on päästä lukemaan 90,0 kg syyskuun loppuun mennessä. Vähän rankempi tavoite, mutta kokeillaan nyt sitä kun tämä lepsumpi tavoite jäi saavuttamatta. Totuuden nimissä tässä on ollut kaikenlaista soopaa häiritsemässä laihdutusprojektiani, joten en ehkä voi olla liian ankara itselleni.. 3,1 kiloa viidessä viikossa pois, sehän tekee.. 0,62 kg/viikko. Hm, teoriassa ihan saavutettavissa, mutta ei siinä jää aikaa löysäilyyn. Kokeillaan. Uusi virallinen tavoitteeni on siis asetettu. Tavoitteen virallinen mittauspäivä on 1.10. (rumpumusiikkia)

Olen vielä täällä!

Juu, huhuu vaan! Täällä ollaan, vaikka vähän aikaa onkin ollut taukoa kirjoittelemisessa. Vähän synkempi ajanjakso taas tässä kohtaa ja se on vienyt voimia. Tuli vähän takaiskua parisuhdekriisin käsittelyssä. En voi kirjoittaa tänne kaikkia yksityiskohtia, jotta en tulisi tunnistetuksi.. sen verran kimurantteja juonenkäänteitä tässä nyt on. Mutta lyhyestä virsi kaunis, takapakkia tuli taas vähäsen ja sitä tässä sitten taas yritetään käsitellä. Ei siis tullut ilmi mitään mitä mies ei olisi kertonut, tai sellaista, vaan eräiden ihmisten reaktiot tässä nyt hämmentävät soppaa entisestäänkin. Tästä kaikesta johtuen en ole jaksanut kiinnittää syömisiini huomiota, olen mässyttänyt (tunnesyömistä, tiedän) karkkia ja muuta semmoista. Mittauspäiväkin jäi välistä.. Varmaan tämä kaikki stressi vaikuttaa elimistön yleiseen puolustuskykyynkin, sillä sain flunssan jota olen potenut muutaman päivän. Nyt ei jaksaisi oikein mitään. Yritän vain levätä ja selättää flunssan. Sen jälkeen taas jaksaa ajatella selkeämmin. Ainakaan ei sitten enää tunnu siltä että aivot ovat täynnä räkää - yök.

Sotanorsu, käyn jossakin vaiheessa tutustumassa haasteeseesi. Nyt en vielä jaksa, mutta palaan asiaan! :)

Maksa-arvo parempi taas

No niin, nyt sain kontrollikokeen tulokset. Tuossa parisen kuukautta sitten otettiin verikokeet ja niissä maksa-arvo S-ALAT oli 62, kun raja-arvot ovat 10-45. Nyt uudessa kokeessa otettu tulos oli jo paljon parempi, eli arvo on 19. Voi taas helpottuneesti hymyillä.. :) Ilmeisesti tuohon ensimmäiseen tulokseen vaikutti lääkekuuri, jonka jouduin syömään vähän ennen koetta. Painokin oli pudonnut muutaman kilon verran, mutta ei se ehkä niinkään siihen vaikuta. Vaikka luin kyllä juuri hiljattain jonkun artikkelin lehdestä (en enää muista mikä lehti se oli), että vähäinenkin laihdutus näkyy maksa-arvoissa nopeasti. Joka tapauksessa nyt näyttää hyvältä, yksi huolenaihe vähemmän. Jee!

Parisuhdeasiat ovat alkaneet pyörimään unissa viime päivinä, enkä ole saanut nukuttua kunnolla. Eräänäkin yönä näin toistuvasti samaa unta, josta heräsin hyvin vihaisena. Sydän hakkasi ja olin ihan oikeasti todella vihainen herätessäni. Menihän siinä aina jonkin aikaa rauhoittuessa ja kun taas nukahdin, niin näin saman unen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan..

Mittauspäivä

Jaahans, taas on viikko vierähtänyt. Laihdutusprojektini on taantunut saavutettujen linjojen säilyttämiseen, suunnilleen. Pikkuisen plussaa joka rintamalla, mutta ei mitään hirveän dramaattista. Parempi kai tämäkin kuin sitten kertakaikkinen romahdus ja retkahdus ja koko projektin hautaaminen. Yksi selkeä asia jonka olen huomannut muuttaneeni on se, että en enää juo vettä riittävästi. Jotenkin se on jäänyt ja siihen pitää nyt ensimmäiseksi kiinnittää taas huomiota. Se on uusi tapa jonka opettelu on vielä kesken.

Toivonkipinä parisuhteessa

Parisuhdepulinaa taas tähän väliin. Meillä menee nyt yllättävän hyvin. Olemme avoimempia toisiamme kohtaan ja uskallamme sanoa jos joku asia häiritsee. Sanominenkin tulee rakentavasti, eikä tiuskien, joten siitä on helppo lähteä jatkamaan keskustelua. Meillä on myös paljon läheisyyttä, halailemme ja koskettelemme toisiamme, ja petipuuhiinkin olemme palanneet. Siellä on ollut paljon vipinää ja se on ollut mielestäni parempaa kuin aikaisemmin. Menemme päivä kerrallaan eteenpäin. Unohtanut en ole, anteeksi en ole pystynyt antamaan, mutta ehkä tällä suhteella on vielä toivoa..?

Verikokeissa

Kävin tänään uudestaan verikokeissa. Aikaisemmin alkukesällä maksa-arvot olivat hiukan koholla ja nyt seurataan tilannetta ja tutkitaan että oliko se vain joku tilapäinen juttu vai vieläkö on jotakin epänormaalia meneillään. Minulla oli vähän ennen edellisiä verikokeita lyhyt lääkekuuri, joka saattoi vaikuttaa tuloksiin. Toivottavasti arvot ovat nyt laskeneet normaaleiksi. Tuloksia pitäisi tulla viimeistään alkuviikosta.

Ylipainohan saattaa vaikuttaa maksaan, tulee esimerkiksi ns. rasvamaksa. Sitä tässä nyt kovasti toivon että tulos ei viittaisi mihinkään tuollaiseen. Omaa terveyttä ja hyvinvointia pitäisi pystyä vaalimaan jo hyvissä ajoin, ettei havahtuisi sitten vasta kun jo on ns. tilanne päällä ja korjaavat toimenpiteet mahdollisesti jo myöhäisiä. Vaikka tässä neljänkympin korvilla vielä (toivon mukaan) on täysipainoisia ja hyviä elinvuosia runsaasti edessä, niin kyllähän sitä jo välillä miettii vanhuusaikaa ja sitä, minkälaisessa kunnossa sitä siihen aikaan sitten mennä viipottelee. Varmasti ylipaino ei ainakaan auta jaksamisessa ja omatoimisuuden säilyttämisessä, joten alkaa olla viimeiset hetket saada tulosta aikaan. Kun eihän se pelkkä laihduttaminen vielä autuaaksi tee. Pitäisi pystyä myös pitämään se paino alhaalla. Se on ollut minulle aikaisemminkin vaikeaa. Nopeasti ne pudotetut kilot ovat tulleet takaisin, ihan huomaamatta.

Uusia lukijoita!

Tervetuloa Timmi Täti ja Kameleontti! Mahtavaa että olette liittyneet mukaan! :)

Mittauspäivä

Paino keikkuu tässä suunnilleen samoissa lukemissa edelleenkin, mutta onneksi kuitenkin vähän alempana. Paino tänään 93,1kg ja vyötärö 111 cm. Nyt ei muuta juttua tällä kerralla, on hiukan hoppu. Ensi kerralla sitten taas enemmän! :)

Mässyn mässyn

Huhhuh, syömiset ja mieliala kulkevat pitkälti käsi kädessä. Miehen kanssa tuli riitaa alkuviikosta ja siinä sitten tuli ostettua kaikenlaista mielialanparannuspupellettavaa.. suklaata, muita karkkeja, jäätelöä, jne.. Pienetkin riidanjyväset paisuvat nyt viimeaikaisten tapahtumien johdosta suuren suuriksi ja mieli on pitkään matalalla. Mieltä madalluttaa vielä sitten lisäksi se, että antaa tällaisten asioiden vaikuttaa syömisiin - että on sitten mennyt mässyttämään herkkuja kaksin käsin. Vaaka ja mittanauha kertovat kyllä että harhapoluilla on oltu. Eihän siinä muu auta kuin ottaa kurssia taas kohti kevyempää linjaa, mutta harmittaahan tämä tämmöinen sompailu.

Uusia lukijoita!

Irwi Kissa ja Karamelli-Elli, lämpimästi tervetuloa! Hauskat nimimerkit teillä. :)

Mittauspäivä

Jeps, nyt on tullut hiukan takapakkia. Paino nousi viikon takaisesta ja vyötäröllekin tuli sentti. Nyt on ollut vähän lepsumpi ote laihdutuksessa ja se kyllä näkyy. Ei paineita, kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Reissussa rähjääntynyt

Huhhuh, olipahan viikonloppu. Pientä telttaretkireissua pukkasi ja voin kertoa että huimassa ukkosessa telttailu on varsin elämyksekästä.. Nyt olen onnellisesti kotiutunut ja pyykkikonekin on saanut reissussa rähjääntyneet vaatteet taas putipuhtaiksi. Aurinko taisi polttaa niskan, kun kihelmöi.. paistoi sekin tarpeeksi paljon. Puh, nyt nukkumaan ja aamulla mittailemaan tuloksia.. vähän jännittää..

Painopohdintaa

Kävin aamulla vaakaa moikkaamassa ja vähän hämmästyin kun paino olikin yllättäen noussut pari kiloa. Mietin mitä erilaista olen syönyt viime päivinä ja totesin, että olen nyt syönyt vähän enemmän hiilihydraattipitoisia ruokia. Leipää, riisiä, muroja.. Voihan se olla ihan sattumaakin, tai sitten voi olla että olen yleisestikin syönyt vähän viime viikkoja enemmän. Tai sitten tämä on vain joku normaali painon heilahdus. Niinhän se on että ei pitäisi käydä punnitsemassa painoa kuin kerran viikossa, niin ne heilahdukset eivät hämmentäisi soppaa. Maanantai näyttää taas sen missä mennään, mutta on vähän jännä juttu tämä.

Aurinkoista ja lämmintä säätä tulossa vaihteeksi. Oikein kiva! :)

Uusi lukija!

Tervetuloa Noora Närhi, tulen hyvälle tuulelle aina kun huomaan saaneeni uuden lukijan! :)

Uusi lukija!

700 grammaa, tervetuloa joukkoon! :)

Parisuhdepulinaa, 3 vk pettämisen paljastumisesta..

Mieheni petollisuuden paljastumisesta on nyt vähän päälle kolme viikkoa. Elämä on alkujärkytyksen jälkeen tasaantunut ja sitä voisi melkeinpä luonnehtia normaaliksi. Minulla on hetkiä, jolloin en edes muista koko asiaa, mutta hyvin suuren ajan se kuitenkin on ajatuksissa. Olen ihmeellisen tyyni ja pystyn keskustelemaan asiasta rauhallisesti. Mies on ollut rehellinen ja avoin (tai ainakin vaikuttaa siltä), ja on vastannut kaikkiin kysymyksiini. On välillä yritettävä malttaa oma mielensä, ettei kysy aivan kaikkea.. sillä ihan kaikkea tietoa en kuitenkaan halua. Tiedättehän...

Olemme puhuneet paljon. Aivan kaikesta, myös vaikeista asioista. Mies sanoi että toivoo että olisimme voineet puhua niistä asioista jo monta vuotta sitten - pettämistä ei ehkä koskaan olisi tapahtunut. Itseään hän syyttää, omia tekojaan ja ajatuksiaan ja puhumattomuuttaan. Ei minua. Toivoo ettei olisi koskaan tehnyt mitään, mutta eihän tehtyjä asioita tekemättömiksi saa.. vaikka kuinka sitä toivoisi. Vaikka me molemmat sitä toivoisimme. Toivoo että voisimme vielä jotenkin pystyä jatkamaan ja että jotenkin pääsisimme tämän yli. Hän sanoo tietävänsä että en varmasti pysty koskaan unohtamaan, enkä ehkä antamaan anteeksikaan, mutta hän toivoo että olisimme tulevaisuudessakin yhdessä.

Ihmettelen itseäni. Miksi en tunne suurta tuskaa, mieletöntä surua, musertavaa vihaa, järkyttävää epätoivoa..? Miksi käyttäydyn suurimman osan ajasta kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Enkö vielä nytkään usko että asia on totta? Eikö minulla ole enää tunteita miestäni kohtaan? Olenko vielä shokissa? Mitä ihmettä?

Mietin, miksi päästän miehen "liian helpolla". Miksi en vaadi häntä hyvittämään asiaa esimerkiksi tekemällä asioita, esimerkiksi suursiivousta, ruokaa joka päivä, hieromaan hartioitani. Hän toki on nyt entistä huomaavaisempi, tuo minulle välillä jotain, esimerkiksi viinirypäleitä. Kyselee mitä ajattelen. Kertoo oma-aloitteisesti keneltä tuli tekstiviesti ja mitä siinä sanotaan. En tosin ole kertaakaan sitä kysynyt.

Kummallinen tilanne, en oikein ymmärrä itseäni. Kiehuuko minulla yli jossakin vaiheessa yllättäen ja ennalta varoittamatta? Mies haluaisi mennä parisuhdeneuvojalle juttelemaan, yhdessä ja erikseen, jotta voisimme pelastaa liittomme. Suostuin. Kunnallisella puolella jonot lienevät aika pitkät, vielä ei ainakaan ole tietoa tullut, koska sinne pääsisimme. Ei ole helppoa tehdä päätöksiä. Ei ehkä kannata hoppuillakaan niiden kanssa. Jos minulta olisi kysytty aikaisemmin, mitä tekisin tällaisessa tilanteessa, olisin ollut varmasti sitä mieltä että se oli sitten siinä, adjö. Nyt kun tilanne on tämä ja takana on pitkä yhteinen historia, ei kuitenkaan lapsia, niin heittääkö sen pois vai yrittääkö sen pelastaa.. Vaikeaa.

Mittauspäivä

Paino putoaa sittenkin! Hitaasti, mutta putoaa. Viime viikon tuloksesta on lähtenyt 300 grammaa, eli painan nyt 92,8 kg. Vyötärön mitta on pysynyt samana, eli se on 111 cm. Erittäin lohdullisia uutisia nämä, erittäin! Jee!

Tämän aamun pöperöinä ovat olleet yksi banaani ja yksi HeVi Shotti. Tästä taas lähtee yksi viikko alkuun.

Uusi lukija!

Sotanorsu, tervetuloa! Mukava huomata että juttuni kiinnostavat! :)

Mansikoita, mustikoita, Magnum White..

On pakko myöntää nyt, että laihduttaminen ei kiinnostaisi pätkääkään. Kurjaa että arki painaa nyt päälle ja elämässä tapahtuu kamalia asioita. Tuntuu että jotain mullistavaa tapahtuu aina kun yritän keventää olemustani. Yritän kuitenkin pitää maltin syömisissä joka tapauksessa ja vaikka nyt onkin ns. tilanne päällä, niin en unohda laihduttamista kokonaan. En kuitenkaan halua olla itselleni liian ankarakaan, joten en suostu ottamaan hurjia morkkistunteita joka ikisestä (pienestä) herkkupalasta, minkä itselleni nyt suon. Minulla on kotona kyllä paljon terveellisiäkin vaihtoehtoja, esimerkiksi niitä Valion HeVi Shotteja, omppuja ja mansikoita. Hätävarana pakastimesta löytyy Magnum White -jäätelö.. se on sitten sellainen tooosi tiukan paikan kriisivaranto, että kun ei mansikat enää auta, niin siihen voi turvautua. Huomasin eilen että tuosta aika läheltä löytyy mukavasti mustikoitakin. Mustikka on ns. superfood, kuulema. Siinä on paljon terveyttä edistäviä aineksia, yhtään artikkelia en jaksa nyt etsiä tähän, mutta googlettamallahan tietoa löytää.

Nepparit kiinni!

Testasin tänään erästä liiviä, jonka nepparit eivät menneet aikaisemmin kiinni. Nyt menivät! Jipii! Konkreettiset asiat laihduttamisessa kertovat edistymisestä enemmän kuin lukemat vaa'alla.

Maanantaimittaus

Sateinen maanantaiaamu alkoi vaakaan astumisella ja vyötärön mitaamisella. Vaaka kertoi ilahduttavia uutisia, paino on pudonnut viime viikosta puoli kiloa, jee! Yhteensä painoa on lähtenyt kesäkuun alusta 4,2 kg! Vyötärön mitta vähän sahaa, nyt se oli 111 cm, eli monta senttiä enemmän kuin viime viikolla. Hm, hassua. Mietin että onkohan sillä niin suuri vaikutus, että minkälaiset alushousut minulla on mittauspäivänä käytössä? Ainakin mittanauha näyttää nyt vähemmän senttejä kuin aloittaessani, eli suunta on oikea.

Veden juominen on nyt jäänyt oikeastaan kokonaan. Tai käytännössä siis juominen muutenkin. Huomasin tuossa että nestettä pitäisi saada enemmän, kun en nykyisin muista juoda kuin ehkä jonkun mehulasillisen päivässä. Se on ihan liian vähän ja kun sitä puhdasta vettä pitäisi saada elimistöön runsaasti, jotta kaikki toimisi hyvin. Tuo vesi voisi olla sellainen juttu, mihin saisin kiinnitettyä huomiota tässä sekamelskassa helpoiten.

Mansikoita ja kermavaahtoa

Nam. Vaikka tässä ei ole mitään syytä juhlaan, niin tulipa ostettua tuoreita mansikoita ja niiden kanssa halusin kermavaahtoa. Nampsis mumpsis, olivat hyviä. :)

Huomisen mittauspäivää tässä vähän jännittyneenä odottelen, ei ole mitään käsitystä mihin suuntaan olen menossa laihduttamisen kanssa. Tosin on tässä nyt ollut jokunen muukin juttu mielessä viimeisen kahden viikon aikana, joten ehkä se ei ole niin vakavaa.. ainakaan en itse ota siitä isompaa stressiä. Tärkein asia mielestäni tämän tunnemyrskyn aikana on se, että en sorru ylettömään ahmimiseen, mutten myöskään nälkiinnytä itseäni. Jonkin sortin kultainen keskitie olisi ihanteellinen ratkaisu. Taitaa olla hyvä toimintamalli jatkoakin ajatellen, eli kaikkea kohtuudella. Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan..

Kuulumisia

Viime päivät ovat olleet herkkumässäilyä. Olen pupeltanut karkkia ja jäätelöä.. Bad, bad me. Mihinkään yltiöpäiseen ahtamiseen en sentään ole sortunut, mutta olisihan tämäkin voinut jäädä tekemättä. Oikeaa ruokaa ei ole tullut syötyä kovin paljon, ja sekin vähä mitä olen syönyt, on tullut napsittua säännöllisen epäsäännöllisesti. Ei vaan huvita/muista syödä. Intressit ovat nyt liikaa ihan muissa asioissa. Onneksi sentään itse tiedostan tilanteen, joten voin myös tehdä asialle jotakin.

Miehen kanssa puhutaan, puhutaan, puhutaan ja puhutaan. Käydään läpi erilaisia asioita. En tiedä, mutta ehkä olen kallistumassa nyt sille kannalle, että en pysty jatkamaan hänen kanssaan. Edelleenkään en osaa sanoa mitään varmaa, mutta mielessä pyörii vain se että miten hän saattoi tehdä tämän minulle. ..ja kun tätä oli jo jatkunut hyvän aikaa kaiken lisäksi.. huoh.

Maanantain mittauksia ja tuntemuksia

Mittauspäivän tulokset ovat jännän ristiriitaisia. Paino on noussut viimeviikkoisesta tuloksesta 400 grammaa, mutta vyötärö on kaventunut 4 senttiä. Mielenkiintoista nähdä minkälainen tulos on ensi viikolla. Jännittävää tämä laihduttaminen. Nyt en ota mitään murheita painon noususta, sillä viime viikolla se laski niin paljon että ihan itseänikin hirvitti. Olen onneksi pystynyt syömään jo jotakin ilman hirveän suurta pakottamista. Ei ruokahalu ennallaan ole, mutta jo parempi kuitenkin. Laihdutukseni ensimmäinen tavoite, eli viisi kiloa pois elokuun loppuun mennessä on edelleenkin erittäin todennäköisesti toteutumassa, joten ei tässä mitään hätää ole sen suhteen.

Parisuhdekriisiä ollaan puitu rauhallisesti keskustelemalla ja molemmat olemme avoimia ja kerromme ajatuksistamme ja tunteistamme. Tämä on hyvää vuorovaikutusta, sääli ettei sitä ole ollut jo vuosia sitten.. Vinkkinä muille, että puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Myös niistä vaikeista ja pelottavista asioista, mitä ei ole koskaan uskaltanut kertoa kenellekään. Parisuhteessa pitää luottaa toiseen niin paljon että voi puhua mistä tahansa. Jos ei siihen pysty, niin silloin saattaa käydä näin niin kuin meille on käynyt.

Vielä on liian varhaista sanoa miten päätämme jatkaa, yhdessä vai erikseen. Tätä pitää vielä käsitellä ja tunnustella omia tuntemuksia, katsoa minkälaisia ajatuksia tästä syntyy ja miltä eri vaihtoehdot tuntuvat. Ei ole helppoa erota, mutta ei myöskään helppoa jatkaa. Eikä aina kannata valitakaan sitä helpointa tietä, jos palkintona on molemmin puolin parempi tulevaisuus - oli se sitten minkälainen tahansa.

Siitä puhe mistä puute

Laihduttaminen on viime aikoina jäänyt vähän unohduksiin, tai siis tietoinen ja tarkoituksellinen laihduttaminen ainakin. Huomenna on taas mittauspäivä, en tiedä mitä pitäisi odottaa. Olen kuitenkin saanut syötyä viime päivinä ihan kohtuullisen hyvin, ei mitään varsinaista laihdutusruokaa kuitenkaan, eikä tämän viikonlopun aikana nautitut siiderit ainakaan edistä painon pudottamista.

Aamullahan sen sitten näkee. Nyt ei kuitenkaan ole sellainen ajankohta, jolloin ottaisin paineita suuntaan taikka toiseen. Toivon tietenkin ettei paino olisi ainakaan noussut kovasti.

Miehen kanssa puhutaan, puhutaan, puhutaan.. itketään ja puhutaan. En osaa yhtään sanoa, mihin suuntaan tämä tästä lopulta menee, jatkammeko yhdessä vai eroavatko tiet. Voimia tämä kuitenkin vaatii meiltä molemmilta, että saamme asioita selvitettyä ja puhuttua vaikeistakin asioista. Puhumme aivan kaikesta mahdollisesta. Päädymme sitten mihin loppuratkaisuun tahansa, on hyvä että saamme asiat käsiteltyä, ettei mieltä jää kaivelemaan mikään.

Nyt kerrankin ajoissa nukkumaan.. univelkaa on jo hirmuisen paljon.

Tuulettumassa

Mies kokkasi eilen lohta ja teki salaattia, yritti parhaansa mukaan huolehtia siitä että söisin jotakin. Lähdin illalla kahden kaverini kanssa vähän tuulettumaan, käytiin syömässä ja sain syötyä ravintolassa pienen annoksen. Teki hyvää päästä vähän kotoa pois. :)

Pikapäivitys

Mies tuli kotiin toissailtana ja juteltiin aamuviiteen saakka. Oli aika "virkeä" olo mennä töihin seuraavana aamuna.. Eilenillalla juttelimme myös, tällä kerralla kahteen. Olemme käyneet asioita läpi ja puhuneet vaikeistakin asioista. Minulla on edelleenkin epätodellinen olo, eli ihan kuin tämä olisi käynyt jollekin toiselle ihmiselle. En osaa edes olla riittävän vihainen miehelle, en raivoa, en huuda, en suuremmin syyttele.. Keskustelemme rauhallisesti. Vähän pelottaa että mitä sitten tapahtuu kun tämä asia ihan oikeasti menee tajuntaan saakka.

Söin eilen yhden suklaapatukan ennen iltaa. Mies grillasi minulle illalla muutaman nakin, teki leivän ja toi lasin maitoa. Siinäpä ne eilisen syömiset..

Uusi lukija!

Tervetuloa Possu Munkki! :)

Uusi lukija!

Tervetuloa Norsu Norppanen! :) Kiitos kannustavasta viestistäsi tuohon edelliseen kirjoitukseeni. :)

Sydänsurut ja suklaa

Suklaakakkuakin tuli syötyä eilen, aika paljonkin. Sydänsurut ja suklaa vaan jotenkin kuuluvat yhteen, kuulema.. Kaverin luona kävin juttelemassa ja oli juuri grilli lämmin, joten sain siellä grillipihvin, paistettuja perunoita ja vihanneksia. Eilen ainakin tuli syötyä monen päivän edestä, joka sinänsä on ihan hyväkin, sillä ei tässä ole paljon saanut syödyksi. Tänään onkin sitten aika tukala olo syömisen takia. Ja vaikka nytkin on nälkä, ei tee mieli syödä. Mahassa on sellainen tunne että puristaa ja ällöttää, eikä saisi menemään alas muruakaan ja jos menisi, niin oksettaisi. Hankalaa on.. Paino ainakin putoaa tällä dieetillä..

Olen miehen kanssa jutellut vähän, lisää paljastuksia ja pahoillaan olemista. Ihmettelen, kun olen pystynyt käymään näitä keskusteluita erittäin rauhallisesti ilman raivoamista ja ylenpalttista syyttelyä.. se vaihe kai tulee sitten myöhemmin.
Niin, mies ei ole vieläkään kotona. Ehkä välimatka auttaa pitämään kuumimman keskustelun loitolla, vielä toistaiseksi. Ehkä en vielä ole tajunnutkaan koko asiaa..

Töissä on kiirettä, ei ole aikaa miettiä ylimääräisiä. Kun vaan jaksaisi.. Ehkä suklaan voimalla. Kun nyt ei menisi mässäilyksi.. olen ollut ilman karkkia nyt jo jonkin aikaa, enkä haluaisi syöksyä sokerihumalan voimin suhdekurimukseen. Se tietää takuuvarmoja lisäkiloja..

Kunnon ateria pitkästä aikaa

Aamulla en saanut syötyä mitään, iltapäivällä sitten vedin ihan "oikean ruuan", joka nyt ei sitten ehkä ole mitenkään laihdutusruokaa, mutta peruspöperöä kuitenkin. Makkarakastiketta, muusia, porkkanaraastetta, tomaattia, keitettyjä papuja (tai jotain vihreitä pötköjä..) ja rasvatonta maitoa. Söin ihan kunnon annoksen, ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan. Se on hyvä että ruoka kuitenkin maistuu edes välillä. Sisuskaluissa tosin edelleenkin on möyrintää, paha olla ja oksettava olo..

Ystävät ovat neuvoneet, että kannattaisi mennä esimerkiksi kuntosalille purkamaan aggressioita ja samalla kuntokin kohenisi. Ei sinänsä pöllömpi ajatus, ainut vaan että ovat turhan kaukana.. mutta jotain muuta fyysistä voisi hyvin tehdä. Edes vaikka sitten kävellä, saisi raitista ilmaa ja tuulettaisi ajatuksia.

Väkisin syömistä

Nukuin yllättävän hyvin, sitten kun vihdoin menin nukkumaan. Töissä on mukavan kiireistä, eikä ehdi miettiä asioita kovin paljoa. Olen tosin miettinyt että onkohan se hyvä vai huono asia. Tämä kun pitäisi käsitellä, eikä haudata jonnekin syvälle.. tosin, eipä ole mieskään kotona asiaa selvittelemässä. On kavereillaan, siellä on kuulema ystäviä ja kaikki tarjoavat apua, kuuntelevat ja juttelevat.. Sepä kiva. Minä sitten käyn töissä ja olen muun ajan itsekseni. Onneksi ystävät soittavat ja lähettävät viestejä. Huomenna, viimeistään torstaina yritän päästä tapaamaan kavereita kasvotusten. Se on varmastikin hyvä juttu.

Ruokailut: aamulla ei mitään, päivällä vähän pähkinöitä ja joku trip-mehu, iltapäivällä banaani, melkein kokonaan syöty täytetty sämpylä (levite, kinkku, juusto, salaatti) ja joku maustettu kivennäis/vitamiinivesi.. tai joku. Oksettava olo jatkuu edelleenkin, sämpylän pupeltamisessa meni vartti, enkä saanut loppua alas millään, vaikka väkisin yritin saada sen syötyä.

Vaatteet tuntuvat väljemmiltä. Shortsit ehkä jopa roikkuvat päällä, tai sitten vain kuvittelen. Taidan syödä nyt banaanin, pakkohan minun on jotakin saada syötyä.

Nukkumaan menossa..

Syöminen on vaikeaa, mutta olen illalla saanut pupellettua omenan, Reissumies-viipaleen jossa oli tuorejuustoa päällä, sekä pienen purkillisen vähärasvaista raejuustoa. Ja ison lasillisen vettä.

Mies on kavereidensa luona, taitaa olla siellä vielä ainakin pari päivää. Viestittelimme jonkin verran, hän on puhunut asiasta ystäviensä kanssa ja toivoi että minäkin voisin jutella omien ystävieni kanssa nenäkkäin. Hän toivoi että saisin apua tilanteeseen, kuten hänkin on saanut apua ja tukea ystäviltään. En tiedä itkeäkö vai nauraa. Olen ehkä enemmän itkenyt kuitenkin.

Ihan kaikkia likaisia ja ikäviä yksityiskohtia en viitsi kirjoittaa tänne nettiin, mutta tässä on ollut suhteen paljastumishetkellä paljon todistajia, mukaanlukien se toisen osapuolen puoliso - josta sitten on seurannut tiettyjä asioita.. joka taas toki vaikuttaa omaan suhtautumiseeni asiaan jollakin tavalla. Ehkä jopa jonkinlaista sääliä miestäni kohtaan.. vaikka hän on itse oman soppansa aiheuttanutkin.

Epäusko ja harhailevat ajatukset ovat seuranain.. onneksi myös lohduttavia viestejä omilta ystäviltäni. Pitäisi kyllä oikeasti tavata heitä kasvokkain ja jutella tilanteesta. Siinä se mieheni on kyllä oikeassa..

Yritän nyt nukkua. Kokeilen samaa taktiikkaa, mikä viime yönä lopulta tuotti tuloksen: Ajattelen että olen unen ja levon arvoinen, ansaitsen sen ja annan itselleni luvan nukahtaa. Hyvää yötä.

Pitäisi edes juoda riittävästi

Olen tänään saanut syödyksi aamulla yhden HeVi Shotin ja töissä Hesen kanawrapin ja appelsiinimehun. Vähän heikottaa, nälkäkin ikään kuin olisi, mutta on paha olla. Oksettava olo, vaikka en ole oksentanutkaan. Pitäisi edes juoda riittävästi, ettei elimistö kuivu.

Jaksoin töissä olla ystävällinen ja (kohtalaisen) iloinen asiakkaille, työkavereillekin. Kerroin heille heti aamulla mitä oli tapahtunut. Ajattelin, että jos saan hillittömän itkukohtauksen kesken kaiken, heillä olisi edes syy tiedossa, etteivät ihmettele. En pystynyt tekemään mitään liian yksinkertaista. Minun olisi pitänyt esimerkiksi leikata eräitä mainosjuttuja laminoidusta paperista, mutta siinä puuhassa pääsi ajatus harhailemaan liikaa, joten jätin homman tekemättä. Onneksi sillä ei ole kiire, myöhemmin sitten.

Aamulla huomasin että ihoni roikkuu keskivartalon kohdalta enemmän, kuin aiemmin. Se muutos on tapahtunut tosi nopeasti. Vaatteetkin tuntuvat siitä kohdasta väljemmiltä. Sinänsä positiivinen asia, kun kerran tarkoitus on laihduttaa, mutta tahti on liian nopea ja luulenpa hyvinkin että kaikki lähtevä paino ei suinkaan ole läskiä. Lihaksia kuitenkin tarvitsisin vielä, joten mielelläni pitäisin ne..

Mies lähti illaksi ja yöksi muualle. Ei (tietääkseni) sen naisen luokse. En tiedä koska tulee takaisin.. jos tulee ollenkaan.

Maanantaimittaus

Paino putosi rytinällä viime viikon tuloksesta. 2,1 kg lähti ja vyötäröltä kaksi senttiä. Ei ole tullut syötyä juurikaan mitään, se ei ole hyvä asia. Nyt pitäisi kuitenkin jaksaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tarvitsen voimaa ja energiaa kriisistä selviytyäkseni.

Sain onneksi nukuttua yöllä. Pimeässä huoneessa yksin ollessani todellisuus iski lujaa ja kyyneleet tulivat.. Lopulta päätin että annan itselleni luvan nyt levätä ja nukkua, olen sen ansainnut. Olen sen arvoinen. Sain sitten unta.. Aamulla ensimmäinen ajatus oli, että oliko se vain pahaa unta. Eihän se ollut..

Nyt yritän lähteä töihin. Onkin jo vähän kiire.. Toivottavasti jaksan, saan ainakin muuta miettimisen aihetta.

Uusi lukija!

Tervetuloa Taskunoita! :) Ihania ilon hetkiä nyt niin surulliseen aikaan.

Aviokriisi, epätodellista!

Epätodellista. Eihän näin voi käydä minulle, meille.. Viime yön ja tämän päivän puhelut konkretisoituivat todeksi, kun mies tuli illalla kotiin. Tunnustus. Anteeksipyyntö. Katumusta. Kyyneleitä.

Pettäjä. Miehelläni on toinen nainen. Kriisi.

Sanaton. Olin hämmästyttävän rauhallinen keskustellessani miehen kanssa. Ei jälkeäkään raivoamisesta. Lähinnä tunsin syvää pettymystä, järkytystä, luottamuksen murenemista. Epätodellinen olo. Ehkä se viha ja raivo tulevat sitten myöhemmin. Nyt nukumme eri huoneissa.

Käsittämätöntä.................

Uusi lukija!

Ai, seuraan on liittynyt uusi lukija, LURA! Tervetuloa! Ilonpilkahdus tähän päivään!! :)

Piinaavaa odottelua..

Ei hirveästi kommentoitavaa. Ainakin muutama tunti menee vielä ennen kuin pääsee puimaan asiaa edes jollakin tasolla. Ei se kyllä tässä illan aikana mihinkään vielä selviä. Ei likimainkaan. Purkautumista olisi kyllä, muttei sanoja. Eikä tämä ehkä ole oikea blogi siihen aiheeseenkaan. ... Tämän päivän syömisiä siis: yksi HeVi Shotti, pussillinen suklaakarkkeja, omena. Ei tahdo mennä mikään alas, ei edes ne karkit.. oksettava olo. Eipä oikein muuta kerrottavaa.. #ttu. Miten voikin ihmistä ottaa päähän näin paljon!

Taivas tippui niskaan..

Tänään on kyllä paska päivä, paskaakin paskempi! Tai se taivaan romahtaminen tapahtui jo yöllä, kun sain kesken unien erään puhelun. Voi vi##u!!!!!  Ei tänne blogiin ehkä sen tarkempia selostuksia. ainakaan nyt tässä vaiheessa, mutta voi paskan paska että nyt on surkea fiilis. Ja kaksijakoiset ajatukset. Ja epätietoisuus tulevasta. Joo, kukaan ei ole kuollut.. mutta ihan tarpeeksi kamalaa tämä on.

Toivottavasti nyt hyvin alkanut laihduttaminen ei kuitenkaan jää, enkä sortuisi mielen mustuessa mässäämään, kuten joskus on käynyt - tosin tällaista syytä ei vielä ole tullut vastaan.. Vi##ujen vi##u. Miksi??!!

Anteeksi karkea kielenkäyttöni, ei todellakaan kuulu tapoihini kiroilla..

Tarvitsenko palkintoja?

Minulla oli tänään hetki aikaa pyörähdellä marketin vaateosastolla. Siellä olisi ollut alennusmyynnissä ihania vaatteita, joita olisin halunnut ostaa, mutta tällaiselle keholle ne eivät vielä oikein sopineet. Erittäin vartalonmyötäinen toppi herkullisissa kesäväreissä ei ehkä ole imartelevin mahdollinen vaate minulle tällä hetkellä. Olin hilkulla ostaa myös farkut, jotka olisivat nyt olleet sopivan kokoiset, mutta päätin jättää nekin ostamatta. En halua enää ostaa yhtään vaatetta itselleni, kun olen vielä tämän kokoinen. Ostan sitten uusia vaatteita kun olen laihtunut sen verran että nykyiset vaatteet roikkuvat ikävästi päälläni. Tai, voikohan sitä edes sanoa ikäväksi tunnetilaksi, kun tämänhetkiset vaatteet ovat isoja.. en usko! :D No, sitten kun oikeasti tarvitsen uusia vaatteita. Pitäähän minulla jotain palkintoja olla edistymisestäni, eikös vaan?!

Minkälaisia tavoitteita ja palkintoja voisin sitten päättää? Ehkä tuo viisi kiloa voisi olla sopiva virstanpylväs, se on mukavan haasteellinen, ei liian helppo mutta ei liian vaikeakaan tavoite. Toinen mitä voisin seurata, voisi olla tuo vyötärönympärys.. mutta ehkä kuitenkin valitsen kilot. No niin, niitä palkintoja sitten: ensimmäiset 5 kiloa. Uudet farkut? Maybe..

Toisaalta, (nyt tulee tämä pohdiskeleva puoleni esiin..) jos asetan itselleni liian täsmällisiä tavoitteita ja palkintoja, tuleeko minulle taas tunne siitä että on pakko suorittaa, on pakko pysyä tahdissa, on pakko onnistua, on pakko olla hyvä.. tai muuten taivas tippuu niskaan, en saa jotain mitä haluan, minulta kielletään jotakin. Täsmennyksenä, että en todellakaan ole tottunut elämässäni aina saamaan kaikkea mitä haluan, eikä tapanani ole saada itkupotkuraivareita, jos asiat eivät mene niin kuin olen suunnitellut. Olen kuitenkin huomannut itsestäni sen, että liiallinen komentelu ja määräily ja sen sanominen, mitä saan ja mitä en saa tehdä, aiheuttavat jonkinasteisen kapinamielialan. Ehkä olen myötäillyt muiden toiveita ja mieltymyksiä liian pitkään ja nyt se alkaa riittää? Meneekö tästä hauskuus ja rentous, jos asetan palkintoja? Niitä olen kokeillut joskus aikaisemmin, aika kehnolla menestyksellä. Hmm.. ehkä en tällä kerralla kuitenkaan tee niin. Ainakaan nyt ihan heti. Katsotaan miten pärjään tällaisella vapaalla ja paineettomalla tyylillä. Ehkä siinä on tarpeeksi tavoitetta ja painetta, että asetan itselleni suhteellisen väljät välitavoitteet ilman uhkasakkoja tai palkintoja. Onnistumisen ilo on arvokas palkinto myös!

Uusi lukija!

Tervetuloa Tiina! Kiitos liittymisestä ja toivottavasti löydät täältä mielenkiintoista seurattavaa!

Vaatteiden testausta ja herkkupohdintaa

Kaivelin vaatekaapin kätköistä sellaisia vaatteita, mitkä eivät ole sopineet päälle. Osa oli enää ihan aavistuksen verran liian tiukkoja, eräät farkut menivät jo jalkaan, mutta vetoketju ja nappi jäivät vielä auki aika reilustikin.. mutta nousivat sentään reisien kohdalta ylös asti. Erästä takkia kokeilin ihan vain sen takia, että näkisin miten paljon se vielä jää auki - mutta sehän menikin jo kiinni! On tämä tosi motivoivaa ja kun ei tässä ole aikaakaan kulunut kovin paljon siitä kun aloitin! Tällainen rento, mutta kuitenkin määrätietoinen ote laihduttamisessa lienee se minun juttuni! :)

Vielähän tässä on laihduttamista, ei edes uskalla ajatella miten paljon, mutta alku näyttää lupaavalta. Tavoitteena minulla on nyt vain tuo viiden kilon pudotus elokuun loppuun mennessä. Sen tavoitteen toteutumisen jälkeen mietin uuden välitavoitteen, joka ei ole liian tiukka, mutta ei liian lepsukaan, jotta en antaisi itseni lipsua liian paljon. Todella, todella paljon on tainnut vaikuttaa se, etten ole niitä karkkeja ja muita herkkuja syönyt samaan tahtiin kuin mitä minulla oli tapana. Saatoin ostaa joka päivä karkkipussin, sellaisen iiison, ja siihen vielä lisäksi jotain muuta herkkua, suklaapatukan, tai -levyn, tai keksipaketin silloin tällöin.

Niitä sitten piilottelin työhuoneessani ja mussutin niitä salaa samalla kun naputtelin koneella omia juttujani, tai surffailin netissä. Joskus mies näki tyhjiä karkkipusseja ja minua hävetti hirveästi. Tuollainen sairas suhtautuminen karkkeihin on tuonut minulle liikakiloja todella nopeasti. Totaalikieltäytyminenkään ei ole minun juttuni, sillä siitä seuraa vain hillitön mässäilykohtaus jossakin vaiheessa - tämä on jo koettu. Jankutan kuin rikkinäinen levysoitin, mutta kohtuus kaikessa ja pienin askelin. Näillä eväillä kohti perjantaipäivää!

Ravinto ja sen vaikutus

Torstai alkoi tuttuun tapaan vedellä. Kivennäisvedellä tosin, johon laitoin mausteeksi mustaherukkamehutiivistettä. Se oli ihan hyvää, miksi en ole aikaisemmin tajunnut tehdä niin?  Oli parempaa kuin sokerilimsat ja vaikka itse mehutiivisteessä sokeria olikin, ei siinä niin paljon sitä ole kuin oikeassa limsassa.

Viikko tuntuu nyt menevän hitaasti ja olo on vähän kummallinen, kuin olisin jotenkin sisäisesti tukossa. Onkohan tämä nyt sen eilisen pizzan ansiota? Täytyy kyllä sanoa että sellaisina päivinä kun olen muistanut huolehtia nesteytyksestä, eli siitä vedenjuomisesta, ja olen syönyt terveellisesti - tai ainakaan en ole mussuttanut herkkuja, niin niinä päivinä olo on virkeä ja tarmokas, jopa kevyt. Varmasti syömisillä ja juomisilla on vaikutusta yleiseen olotilaan, se alkaa vähitellen upota tajuntaan ja ehkä se kevyempi elämäntapa sitä kautta myös juurtuu käytökseenkin. Aikas monta vuosikymmentä tämän tajuamiseen onkin tarvittu.. vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Onhan se tietenkin ihan selvää, kun asiaa oikein ajattelee - keho tarvitsee erilaisia ravinteita toimiakseen, kuten myös puhdasta nestettä. Jos en toimita keholle oikeanlaisia tarvikkeita, ei se voi työskennelläkään kunnolla. Tietäähän sen itsekin ihan perus työelämästä, kaiken täytyy loksahtaa kohdalleen jotta lopputulos on hyvä. Samahan se sitten on myös omassa kehossa, niillä mennään mitä on annettu. Itse itsensä tavarantoimittajana ja laaduntarkkailijana täytyy tehdä hyvää työtä. Yksinkertaista, eikö totta?

Iltapalaksi HeVi Shotti ja omena, sekä iiiiiso lasillinen vettä. Hyvää yötä, kauniita ja kevyitä unia!

Pizzakeskiviikko

Joo.. otsikon mukaista mättöä tuli syötyä töissä. Minulla ei ollut eväitä ja työporukka päätti tilata pizzaa, joten siinä sitten joukon jatkona minäkin.. Olihan se hyvää pitkästä aikaa, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Tänään en sitten kotona enää ole syönyt muuta, sen verran niitä kaloreita siinä kuitenkin oli että saa nyt luvan riittää tälle päivälle. Osasin muuten lopettaa syömisen siinä vaiheessa kun olin sopivasti täynnä, eli en väkisin ahtanut loppuja slaisseja nassuuni, vaan laitoin loput roskiin. Ei sitä todellisuudessa paljon jäänyt, mutta edistystä se tuokin on, eikö vain?! Ainakin siitä jäi hyvä mieli, eikä olo ollut tukala, kuten monesti koko pizzan syömisen jälkeen on.

Aikaisemminhan olisin todellakin suhtautunut tähän episodiin järkyttävällä masennuskohtauksella, mutta nyt en anna asian häiritä tämän enempää. Olen opettelemassa uutta elämäntapaa, en ole millään kuurilla, vaan nyt pitää harjoitella loppuelämää varten uusia tapoja. Aion vastaisuudessakin syödä pizzaa joskus, joten miksi siitä pitäisi tehdä suuri numero. Huomenna syön jotakin kevyempää, ja ylihuomenna ja siitä eteenpäinkin.

Minä olen kokeillut aikaisemmin kaikenlaisia laihdutuskuureja, sellaisiakin joissa kaikki ruoka mitataan grammalleen, hyvä etten ole riisinjyviä laskenut. Energiamäärät on laskettu, samaten pidetty tarkkaa kirjanpitoa siitä, minkälaisia ruoka-aineita olen minäkin päivänä syönyt, montako desiä mitäkin juonut, paljonko kaloreita kuluttanut liikunnalla, ja vieläpä että minkälaisella liikunnalla. Ei ole ollut kivaa. Minä en todellakaan jaksa sellaista pitkään, en ole niin kurinalainen ja järjestyksen ihminen, että saisin pidettyä tarkkaa kirjaa kaikesta mitä syön, juon, teen, tai olen tekemättä. Kohtuu kaikessa, siis kaikessa. Myös kurinalaisuudessa ja laihdutuksessa.

Linjaan asian tällä kerralla kokonaisvaltaisesti ja yleisesti keventäen. Ja edelleenkin niitä pieniä askelia ottaen. Ei liian suuria harppauksia ja muutoksia tehden, vaan hiljalleen terveellisempää ja kevyempää elämää kohden askeltaen. Eroa aikaisempaan on jo nyt selkeästi havaittavissa - en esimerkiksi osta lähes joka päivä karkkia, mikä oli tapana. En hörpi punaviiniä parina päivänä viikossa, juon enemmän vettä, syön enemmän kasviksia - tai ainakin HeVi Shotteja.. ja joskus omppuja. Ja joskus salaattiakin. Olen yrittänyt jättää punaista lihaa vähemmälle ja siirtyä kanaan, osittain myös kalaan. Vähitellen, vähitellen.. on tässä koko loppuelämä aikaa. :) Ei stressiä!