Syöminen on vaikeaa, mutta olen illalla saanut pupellettua omenan, Reissumies-viipaleen jossa oli tuorejuustoa päällä, sekä pienen purkillisen vähärasvaista raejuustoa. Ja ison lasillisen vettä.
Mies on kavereidensa luona, taitaa olla siellä vielä ainakin pari päivää. Viestittelimme jonkin verran, hän on puhunut asiasta ystäviensä kanssa ja toivoi että minäkin voisin jutella omien ystävieni kanssa nenäkkäin. Hän toivoi että saisin apua tilanteeseen, kuten hänkin on saanut apua ja tukea ystäviltään. En tiedä itkeäkö vai nauraa. Olen ehkä enemmän itkenyt kuitenkin.
Ihan kaikkia likaisia ja ikäviä yksityiskohtia en viitsi kirjoittaa tänne nettiin, mutta tässä on ollut suhteen paljastumishetkellä paljon todistajia, mukaanlukien se toisen osapuolen puoliso - josta sitten on seurannut tiettyjä asioita.. joka taas toki vaikuttaa omaan suhtautumiseeni asiaan jollakin tavalla. Ehkä jopa jonkinlaista sääliä miestäni kohtaan.. vaikka hän on itse oman soppansa aiheuttanutkin.
Epäusko ja harhailevat ajatukset ovat seuranain.. onneksi myös lohduttavia viestejä omilta ystäviltäni. Pitäisi kyllä oikeasti tavata heitä kasvokkain ja jutella tilanteesta. Siinä se mieheni on kyllä oikeassa..
Yritän nyt nukkua. Kokeilen samaa taktiikkaa, mikä viime yönä lopulta tuotti tuloksen: Ajattelen että olen unen ja levon arvoinen, ansaitsen sen ja annan itselleni luvan nukahtaa. Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti