Olen ollut tässä hiljaiseloni aikana vähän kipeänä, kuumetta ja nuhaa, ei sen kummempaa. Parisuhdekiemuroita on yritetty setviä, tai olen yrittänyt setviä niitä enimmäkseen omien korvieni välissä. Mies ei oikein ole juttutuulella. Laihdutusprojekti on ollut vähän taustalla viime viikkojen ajan. Yhdessä vaiheessa olin jo vähän antamassa periksi koko homman, sorruin herkkuihin aika pahastikin jne.. mutta siitä sitten taas sain itseni uuteen nousuun ja takaisin ruotuun. Aamupainoja olen mittaillut ja epävirallisten tulosten perusteella olen päässyt jopa tulokseen 88,5 kg! Jälkeenpäin mietittynä koko alamäki ja häslinki alkoi siitä kun pariterapiassa terapeutti kehotti tekemään ajatuksia selkeyttävän nelikentän siitä että mitä hyviä ja huonoja asioita liittyy eroon ja yhdessä jatkamiseen.
Sainkin listattua isoja asioita sekä eron plussiin ja miinuksiin, että sitten jatkamisen plussiin ja miinuksiin. Sen jälkeen ajatukset ovatkin sitten olleet ihan mullinmallin ja erokin tuntui todellisemmalta vaihtoehdolta, kuin mitä se on aikaisemmin tuntunut. Samaten ne eron ja yksin jäämisen miinukset sitten ovat pelotelleet tekemästä sitäkään ratkaisua. Toki ensimmäinen asia eron esteenä/hidasteena on ihan yksinkertaisesti se, että minulla ei ole nyt töitä. Työttömänä on vähän vaikea edes löytää asuntoa. Toinen iso asia on jo vähän iäkkäänpuoleinen ja hiukan sairaskin koiramme, joka tulisi sitten minun mukaani. Se on asunut koko ikänsä maalla, eikä osaa elää kaupunkikoirana. Se on kuitenkin sen verran hyvässä kunnossa, pirteä ja iloinen, että vain tämän parisuhdekriisin takia en halua lähettää sitä viimeiselle matkalleen. Se olisi itsekästä ja väärin, todella väärin.
Käytännössä koira antaa nyt miehelle "armonaikaa" yrittää saada asiat paremmalle tolalle - jos se koskaan onnistuu. Mies ei tosin ole ollut kovin aktiivinen siinä, vaan tuntuu siltä että hän lähinnä toivoo asioiden jotenkin lutviutuvan ennalleen itsestään. Siinä hän on väärässä. Terapeuttikin sanoi miehelle, että tuo sinun vaimosi on ollut todella kärsivällinen ja ymmärtäväinen, eikä varmaan jaksa loputtomiin odottaa. En jaksakaan, omaa jaksamista ja oloa tässä on mietittävä. Tällainen roikkuva ja epäselvä tilanne on riipivää, vaikkei riidelläkään. Ihan kamalaa. Toivoisin että minulla olisi jokin ulospääsy tästä sopasta, olisipa työpaikka ja mahdollisuus hankkia asunto missä koirankin on hyvä olla.. Lottovoitto tässä tarvittaisiin, eikä siihen riitä neljä oikein tulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti