Antti-myrsky toi tullessaan hyytävää tuulta, vaakatasossa lentävää lunta, luihin asti ulottuvaa kylmyyttä ja sähkökatkoja. Aamu alkoikin tunnelmallisesti kynttilänvalossa. Tänään oli kuitenkin onneksi sisätreenipäivä, bootcamp. Ja raskas olikin, taas. Eilen kävimme ulkotreenissä mm. nousemassa rappusia ja sen jäljiltä olikin pohkeet valmiiksi jumissa. Tämän päivän treenin jälkeen olenkin könynnyt kuin vanha mummo. :) Viiden kilon käsipainot ja stepperi olivat tämän aamun välineet. Onneksi on viikonloppu välissä niin pääsee palauttelemaan jalat ennalleen. Kyllä tuntuu. Vaan tuntuupa se myös hyvältä! Kiva fiilis kun tietää tehneensä kunnon treeniä josta tulee tulosta.
Nopeasti se aika kuluu, sillä ensi viikko on viimeinen Kevyt Sankari -treeniviikko. Sen jälkeen on jäljellä enää maanantain loppupunnitus. Sitten olenkin taas omillani ja se pelottaa. En tiedä miten saan itseni motivoitua liikkeelle, tai pysymään ruodussa, kun ei ole vierasta ihmistä punnitsemassa, seuraamassa kehitystä ja aikatauluttamassa edes niitä kolmea ohjattua treenikertaa viikossa. Oma personal trainer olisi enemmän kuin poikaa, mutta ei minulla ole siihen varaa. Tuo ryhmämme vetäjä tekee myös personal trainerin hommia ja pidän hänen tyylistään, hurtista huumorista ja lempeän napakasta tavasta pitää porukka ruodussa. Uskon että hänen ohjauksessaan saisin takuuvarmasti tulosta aikaan. Vaan ei auta jossitella, näillä on mentävä. On tämä ollut hieno elämys ja onneksi se jatkuu vielä vähän aikaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti