Niiskutiniiskutiniisk.. varsinainen Niiskuneiti täällä. Tai Nuhanenä, ei puutu kuin kuusi kääpiötä ja Lumikki. Pfffthh..
Tässä pärskimisen lomassa ajattelin kirjoitella mitä laihdutuksesta liikkuu mielessä nyt puolisen vuotta blogin aloittamisen jälkeen. Paino on laskenut mukavasti, jos nyt tämänaamuista 88,6 kg tulosta pidetään vertailukohtana, niin 8,7 kiloa on kadonnut puolessa vuodessa. Ottaen huomioon välillä tuskaisenkin hitaan etenemisen, tulos on mielestäni ihan kelvollinen. Parhaan tuloksen olen saanut sekä kilomäärällisesti, että kroppaan saadun vaikutuksen perusteella tässä viimeisen kymmenen viikon aikana, kun olen käynyt treenaamassa. Kahvakuula, käsipainot, levytanko, steppilauta, jumppamatto ja -pallo ovat olleet kovassa käytössä. Ihan sitä "oikeaa" salitreeniä en ole harrastanut kovin aktiivisesti, muutaman kerran vain. Tähän lisäksi ulkoliikuntaa, pelejä, leikkejä, rappusia, ylämäkiä, puistonpenkkipunnerrusta jne. ja kaverin kanssa tehtyjä vajaan parin tunnin kävelyitä mäkisellä pururadalla.
Olo tuntuu (nuhan poislukien) hyvältä ja energiseltä, ja kroppa on kiinteytynyt kovasti. Vielä on löllyköitä, tottakai, mutta vähemmän. Erityisen iloinen olen siitä, että valtavan mahamakkarani kiinteytyessä myös nahka on kutistunut mukana. Ainakaan vielä ei ole lörppänää mahanahkaa läpsyttelemässä joka askeleella iloisesti! :) Toivon totisesti, että nahka pysyy muutoksen mukana loppuun saakka. Käsivarret, ne iänikuiset allit, ovat pienentyneet, mutta vielä ne ovat olemassa.
Kroppaan tulleita selkeitä muutoksia ovat olleet selkämakkaroiden väheneminen (etenkin yläselästä), rintojen alla olevan makkaran kutistuminen, sekä ison mahamakkaran pienentyminen. Kasvot ovat kaventuneet ja leuan alla oleva heltta on pienempi. Myös reidet ovat kaventuneet ja takapuoleen tullut ehkä hieman sellaista erilaista pyöreyttä (lihasten myötä?). Aikaisemmin kireät ja jopa liian pienet vaatteet menevät nyt mukavasti päälle, eivätkä purista.
Kunto on myös parempi. Aloittaessani pelkkä ajatuskin juoksemisesta puistatti. En ole vielä uskaltanut kokeilla ihan oikeasti juoksemista pidempää matkaa (minun tapauksessani siis sataa metriä), mutta sellaisia pieniä juoksupyrähdyksiä olen välillä tehnyt ja askel tuntuu aika kevyeltä. En hengästy niin pahasti kuin mitä olen aikaisemmin hengästynyt, jaksan kiivetä rappusia huomattavasti paremmin kuin ennen. Ryhmämme vetäjä sanoikin minulle viime viikkoisen rappusnousun jälkeen, että on tapahtunut räjähtävä kuntotason nousu verrattuna lähtötasoon. :) Jaksan myös treenata isommilla painoilla ja useampia toistoja kuin aloittaessani.
On hienoa huomata oikeita, konkreettisia tuloksia ja vielä hienommalta tuntuu, kun tietää että MINÄ ITSE olen saanut ne aikaan! Minä itse omalla työlläni ja hikipisaroillani olen saanut tehtyä näkyviä tuloksia. Tämä tuntuu hienolta ja jotenkin tuntuu siltä että tästä on hyvä jatkaa kohti normaalipainoa, liikunnan avulla, terveellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti