Aamupaino jumittaa sitkeästi siinä samassa 88,6 kilossa. Siitä tulee vähän ristiriitaisia tunnelmia, sillä toisaalta on aivan ihanaa että se kuitenkin sitkeästi on alle 9-alkuisissa lukemissa, mutta toisaalta taas harmittaa kun se ei siitä tunnu nytkähtävän alaskaan päin. Pitää kuitenkin muistaa että tämä viikko on mennyt aivan kokonaan ilman liikuntaa, sairastellessa. En siltikään ole repsahtanyt lohtumässyihin, vaikka olen makoillut niin surkeana sängynpohjalla. Niin olen tehnyt monen monta kertaa aikaisemmin ja vaikka herkut ovatkin maistuneet hyviltä, niin mieli on kuitenkin vähän mustana lisäkaloreiden takia. Nyt ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa ja pahaa mieltä itsekurin pettämisen takia. :)
Olo alkaa olla jo vähän parempi, jaksoin lyhentää ostamani farkutkin ja ne ovat nyt jalassa. Reidet näyttävät paaaaaljon hoikemmilta ja maha pienemmältä kuin aikaisemmin.. :) Ihana fiilis! Minulla on eräät toiset aikaisemmin ostamani 44-kokoiset (tuntuvat olevan korkeintaan kokoa 42!) kivat farkut, jotka toivon saavani jalkaan tammikuun puolivälin maissa. Silloin on eräät pikkujoulut (joo, joulun jälkeen koska ennen joulua porukalla on niin paljon muuta tekemistä) ja kovasti yritän saada itseäni siihen kuntoon että pääsisin juhlimaan hoikempana! Tavoitetta on, katsotaan kuinka käy. Joulu ja kaikki jouluherkut ovat tässä kuitenkin vielä edessäpäin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti