Nyt ei kyllä tunnu tulevan mistään mitään. Ihan ankeaa. Olo tuntuu niin pieneltä ja mitättömältä, merkityksettömältä. Tuo aamun vaakaoivallus (vaaka + matonreuna = virheellinen tulos) oli vielä oikein kirsikka kakun päälle. No olihan se ihan loogista, eihän mässyttelemällä paino putoa, kun en ole liikkunutkaan juuri ollenkaan. Sai sentään hetken aikaa nauttia olosta ja iloita laihduttamisen etenemisestä, jos nyt jotain lohtua yrittää tilanteesta löytää.. Tömähdys takaisin maanpinnalle oli sitten melkoinen.
Mutta joo.. yleisesti ajatellen tilanteeni tuntuu nyt aika ahdistavalta. Mies on pettänyt minua kaverini kanssa melkein vuoden, alkaen juuri häittemme jälkeen. Nyt on kulunut puolisen vuotta siitä kun asia selvisi minulle ja olen aivan sekaisin ajatusteni kanssa. Jatkaa, ei jatkaa, miksi, miksi ei, miten..? Mies tuntuu käyttäytyvän samalla tavalla kuin ennenkin, tilanne tuntuu ja näyttää normaalilta, mutta sisälläni on myrsky, joka ei löydä ulospääsyä, ei sanoja. Miten paljon voin vaatia ja odottaa mieheltä? Mitä hänen tulisi tehdä sovitellakseen petostaan? En edes itse tiedä mitä häneltä haluan. Olen työtön, ollut jo kohta kolme kuukautta. Yhtään kutsua työhaastatteluun ei ole tullut, sopivan oloisia työpaikkojakaan ei oikein ole - ainakaan täällä päin. Olen kyllä hakenut vähän kaikkialle, mihin edellytykseni riittävät, mutta ei.. Olen lähettänyt avoimia hakemuksia yrityksiin, kysellyt kavereilta, selannut nettiä ympäriämpäri, viilannut CV:tä ja hakemuksia tuntikausia. Ei. Ei tärppää. Edes niitä haastatteluja. Tuntuu että olen ihan epäkelpo. Vanha. Lihava. Ilman työpaikkaa on vaikea muuttaa vuokralle, omilleen. Ja jos sekin järjestyisi, niin sitten on vielä tuo koira. Sairas ja iäkkäänpuoleinen koira, jolla kuitenkin vielä on elämäniloa ja energiaa, mutta joka ei osaa elää kerrostalossa. En pääse täältä nykyisestä kodista ja parisuhteen raunioista mihinkään. Joulu on tulossa. Ilon, rakkauden, perheen ja sukulaisten juhla - ja mieli on ihan musta. Parisuhdekulissi on pystyssä, huojuen. Toivon ettei se romahda kesken joulunpyhiä, ei silloin.. Ehkä viimeinen joulu yhdessä minun ja miehen vanhempien ja sukulaisten kanssa. Se riippuu minun päätöksestäni, haluanko erota vai en. Sillä päätöksellä on kauaskantoiset vaikutukset ja minua suututtaa että minun pitää tehdä se. Mies teki omat päätöksensä ja toimi niiden mukaan ja kuitenkin minä olen se, joka tämän kaiken sitten päättää. Jos päättää. Jos pystyy päättämään, päättääkö vai eikö päätä.
On hanget korkeat nietokset, vaan musta joulu on meillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti