Lähestyvä joulu saa mielen levottomaksi. Parisuhdekulissia täytyisi jaksaa pitää yllä, ei joulu sentään ole oikea aika kertoa tällaisia asioita.. Miehellekin pitää jossain vaiheessa sanoa, että en jaksa enää tätä tällaista jurnutusta. Omassa mielessäni taitaa jo olla valmis vastaus kysymykseen, erotako vai ei. Tavallaan olo on helpottunut ja huojentunut, mutta pelottaa kovasti. Tulevaisuudessa on synkkiä pilviä ja vaikeita aikoja jos/kun eroan. Työttömänä on vaikea saada asuntoa. Miten koira sopeutuu uuteen kotiin, vai sopeutuuko ollenkaan? Miten vaikeaksi mies asiat tekee, kun kerron lopullisen päätökseni.. Muutto. Omaisuuden jako. Kaikki vuosien varrella kertyneet muistoesineet, valokuvat.. Yhteiset ystävät, yhteiset kummilapset, yhteiset ne ja nämä ja nuo..
Pelottaa, jännittää, hirvittää, harmittaa, surettaa, masentaa, ahdistaa, lamaannuttaa.. Ja silti pitäisi löytyä virtaa ja voimaa, jotta saa asiansa järjestymään. Oman itsensä takia. Huoh. Joulukin vielä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti