keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Vuoristorataa

Olen nyt muutaman päivän ajan pyöritellyt ajatuksia päässäni, monenmoista mietittävää tässä on taas ollut. Töissä ensinnäkin on lopun ajan tunnelmat, kuun viimeinen päivä lähestyy ja sen jälkeen olen taas töitä vailla. Loppuajan työt pitäisi saada hoidettua ja stressiä pukkaa. Harteilleni yritetään sysätä isompia urakoita ja vastuualueita, kuin toimenkuvaani kuuluisikaan, mutta tilanne on vähän kurja siinä mielessä, että jonkunhan ne hommat pitää tehdä ja se "joku" olen ilmeisesti sitten minä. Haluan tai en. Vaan päivä kerrallaan, eihän tässä voi muuta tehdä. Kohtahan tämä on ohi. Ja sitten taas uusi stressi työstä, eli uuden löytämisestä. On tämä elämäni melkoista vuoristorataa.

Vuoristorataa on myös suhderintamalla, sillä kävin viime viikolla treffeillä sen Rakastuneen kanssa. Arvelin, että kai tuollainen avautuminen omista tunteistaan ansaitsee edes yhden tapaamisen ja kyselin häneltä viikonloppusuunnitelmia. Hän kutsui minut kotiinsa syömään, oli avaamassa grillikautta illalla. Vähän arvelutti lähteä hänen kotiinsa, mutta kun entuudestaan hänet jollakin tavalla tunnen, niin ei kyseessä sentään ollut mikään ihan random-tyyppi. Käytin koiran kävelyllä, annoin ruuan, valmistauduin kyläreissulle ja menoksi.

Hän oli himmentänyt valoja, laittanut paljon kynttilöitä ja musiikkia taustalle soimaan. Oli oikein viihtyisää ja romanttista. Ilta oli oikein mukava, pari drinkkiä, hyvää ruokaa ja viiniä, hyvää musiikkia, hauskaa seuraa (joka ylisti minua joka käänteessä).. ja yksi asia johti toiseen, toinen kolmanteen ja jäinkin sitten aamuun saakka. ;) Johan edellisestä kerrasta oli yli vuosi aikaa, joten ei minua loppujen lopuksi kovin hirveästi tarvinnut houkutellakaan. Tapasimme tässä vielä toisenkin kerran.

Hyvä fiilis jäi, mutta silti vähän mietityttää, että olikohan noin pitkälle meneminen kuitenkin virhe. Hän kun ihan oikeasti tuntuu olevan niin kovin rakastunut ja kun minä taas en ole niin suurella tunteella mukana. Rakastunut on mukava, herkkä, tunteellinen ja hauska mies, joka ei ole mikään nössö kumminkaan, vaan seisoo mielipiteittensä takana, eikä pelkää tuoda niitä julki. Hän olisi jo esittelemässä minua tyttärelleen, joka tulee ensi viikonloppuna hänen luokseen. Itse en nyt lähtisi ihan vielä sille asteelle, vastahan tässä on tapailtukin vain vähän aikaa. Kyllä hänelle sanoin, että hän puhuu nyt pelottavan suurista asioista, kun hän mm. kyseli että saako hän rakastua minuun, mutta pelkään että särjen hänen sydämensä, jos en tunnetasolla nousekaan sille tasolle, missä hän on. Ei minun pitäisi pelätä hänen puolestaan, aikuinen mies kun on, mutta niin herkkä, tunteellinen ja ..rakastunut.

Päivä kerrallaan, pitää hänen kanssaan puhua tämä vielä kerran ihan kunnolla läpi. Itse kun en vielä ehkä kumminkaan ole ihan valmis sitoutumaan mihinkään vakavaan, kun vasta erosin pitkästä suhteesta. Mutta never say never.. :)

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

its hard to be a heart breaker :)
et varmaan olisi näitä käänteitä arvannut aloitaessasi tätä blogia?
eläm ä osaa yllätää iloisillakin kurveilla. go for it!

Anonyymi kirjoitti...

Wau wau :) Teet just niin kuin itsestä tuntuu!
Ja ainahan voit todeta, että on mukava tapailla silloin tällöin, mutta että et mitenkään voi vielä sitoa itseäsi näin pian eron jälkeen. Et ole vielä valmis...
Nyt kannattaa nauttia vapaasta elämästä :)

Anonyymi kirjoitti...

Komppaan kahta edellistä kirjoittajaa. Tärkeintä kai on kuitenkin olla rehellinen itselleen, jos ei sytytä, ei kannata itseään puijata. Niinkuin olit suunnitellutkin, kaiketi täytyy olla rehellinen ja tuoda esiin varovaisuutensa ja haluttomuutensa yhtäkkiä hypätä uuteen vakavaan suhteeseen (esim tavata toisen lapsia). Toisen mieliksi ei kannata ryhtyä mihinkään.

Kilokiukuttelija kirjoitti...

Te olette ehkä eri paikoissa noilla tunnejanoilla: hän on jo kauemmin llu tihastunut ja edennyt tunterissaan pidemmälle ja sinä sait vasta nyt tietää tunteista ja vasta makustelet miltä mahtaisi tämä ihmissuhde tuntua.

Sano ihan suoraan kuten sanoitkin, että et ole vielä yhtä pitkällä kuin hän tässä tunneskaalassa ja että sinun pitää saada rauhassa kokeilla miltä tuntuu.

Ja jälleen kerran; miehet on oikeasti putkiaivoja ja Rakastunelle tämä on nyt looginen hyvä putki, jota kulkea.

Ota reilusti itsellesi aikaa tutkailla fiiliksiä. Seksikin (jota toivottavasti oli! :D) on oma kenttänsä, joka herättää erilaisia tuntemuksia puoleen jos toiseenkin.

Älä anna hänen tunteidensa palon ajaa sinua pakolla tekemään päätöksiä. Hän on vastuussa omista tunteistaan, sinä vastuussa omistasi.
Jos hän on sinulle vain rebound- suhde, sitten hän on sitä, ei enempää. Et ole luvannut hänelle ikuista rakkautta (vielä) joten hänellä ei tule olla (liikoja) odotuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä haluat? Haluatko ajautua suhteeseen,johon osa sinusta ei selvästikään olisi juuri nyt menossa? Haluatko olla päättämässä omasta elämästäsi ja myös ihmissuhteista? Tunnetko ,että on vaikea sanoa ei?
Onko se pelko siitä,että "murskaat sydämen" projektiota? Omasi tässä taannoin oli aika pirstaleina. Yritätkö välttää hinnalla millä hyvänsä,että joku polullesi osunut satunnainen mies kokisi saman? Luuletko,että kerran pari tavatun normaalin,itseensä ja elämäänsä tyytyväisen miehen maailma romahtaa jos sanot ei? Onko mahdollista,että kaipaat jonkinlaista tragediaa elämääsi? Onko mahdollista,että löydät miehiä,jotka kaipaavat tragdeiaa elämäänsä?

Tee mitä tahdot, mutta käytä tervettä järkeä ja luota intuitioon. Jälkeenpäin ei auta katua ja jossitella. Sitä ajautuu vain helposti ihmissuhderämeeseen,josta ei ole helppo selvitä pois kuivin jaloin.

Toiveikas kirjoitti...

Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoan, että on paljon mukavampaa jos heti sanoo mitä ajattelee. Kolme vuotta sitten "seurustelin" kolme kuukautta yhden miehen kanssa. Avaimetkin vaihtoi omistajaa kunnes yhtäkkiä ei enää ollutkaan mitään parisuhdetta ja annettu väärä käsitys. Kolme kuukautta on pitkä aika antaa väärää käsitystä suhteen tilanteesta. Mitä pikemmin mies olisi tunnustanut olevansa epävarma niin sitä helpompaa minullakin olisi ollut.

En tiedä millainen ihminen tämä rakastunut on. Te kummatkin ansaitsette vain parasta ja jos nyt tuntuu siltä, että tuo suhde ei ole sinua varten niin sitten on hyvä kertoa omat tuntemuksensa. Tee toiselle niinkuin toivoisit itsellesikin tehtävän :) Se on reilua ja rehellistä kumpaakin kohtaan.

Pikku sänkyleikit vaan on sitten plussaa ;)

Kerro toki miten kävi ja mihin loppupäätelmään olet päässyt :)

Riski Rouva kirjoitti...

En todellakaan olisi arvannut näitä käänteitä blogia aloittaessani, tai sen ensimmäisen (ja suurimman) käänteen jälkeen. Elämä tosiaankin yllättää!

Kiitos taas hyvistä kommenteista. Päivitän tilannetta tuonnempana.. :)