sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Joku pyörä pyörähtää, joku junnaa paikallaan

Täällä ollaan vielä, vaikka vähän on ollutkin kiirettä ja väsymystä ja yhtä sun toista ikävää uutista.

Töissä on ollut todella vaihderikasta ja mutoksen tuulet ovat puhallelleet tiuhaan tahtiin, mutta nyt tilanne on se, että asiat alkavat näyttää ihan mallikkailta. Työnkuva on mielenkiintoinen ja saan vaativia tehtäviä, vastuuta, mutta myöskin kiitosta hyvin tehdystä työstä. Yrityksen kuviot ovat selkiintyneet ja hommat hoidetaan asiallisesti, nyt minusta tuntuu siltä että kaiken kaikkiaan minua taisi potkaista onni näissä työasioissa, vaikka aluksi asiat vaikuttivatkin vähintäänkin erikoisilta.. :) Ei minulla ole mitään pahaa sanottavaa työpaikastani!

Uuden opetteleminen on aina aikaavievää ja väsyttävää, olenkin ollut työpäivien jälkeen todella väsynyt. Sellainen olo minulla on ollut joka kerta kun olen aloittanut uuden työn. On niin paljon uutta ja opittavaa, mutta kyllä se siitä jonkin ajan kuluttua helpottaa.

Parisuhdekuvioissa ei ole muutoksia. Pari viikkoa sitten otin asian puheeksi. Mies sanoo ettei osaa puhua asiasta, eikä hänen mielestään ole mitään järkeä pyytää anteeksikaan. Anteeksipyyntö ei kuulema muuta mitään. Minun mielestäni se kumminkin on sellainen sana (jos sen sanoo sitä tarkoittaen), joka kertoo siitä että on ymmärtänyt tehneensä väärin ja haluaa.. no, pyytää anteeksi. Sanoin että haluan erota, kun minua ärsyttää ja ahdistaa tämä tilanne. Mies vaikutti ymmärtävän mitä sanoin. Seuraavasta päivästä lähtien mies on taas ollut niin ylenpalttisen mielin kielin ja huomaavainen. On käyttäytynyt kuin mitään erokeskustelua ei olisi tapahtunutkaan, kuin en olisi sanonut mitään. Minulla on pettynyt ja väheksitty olo tuollaisesta käyttäytymisestä. Ihan kuin sanoillani ja mielipiteilläni ei olisi mitään arvoa. Ihan kuin olisin ilmaa. Päätökselläni ei ole mitään painoarvoa. Minut voi vain sivuuttaa.

Tietysti on mukavaa kun on ruoka valmiina kun tulen töistä kotiin, laitetaan terassille aurinkotuoli valmiiksi, tuodaan sinne juomaa ja huomioidaan muutenkin jatkuvasti.. mutta siltä vie hohdon pois se, että tiedän niiden asioiden tapahtuvan siksi, kun sanoin (taas) että haluan erota. Ja kun ei tuo käytös vie pois niitä tosiasioita, mitä mies on tehnyt. Eikä se korvaa sitä että istutaan alas ja puhutaan asiat halki. Puhuminen kun ei miehen mielestä auta, hän ei osaa, eikä pysty, eikä halua pyytää anteeksi, vaan hänen mielestään pitäisi edelleenkin vain katsoa eteenpäin ja keksiä yhteistä tekemistä, jotta parisuhteemme vahvistuisi.

Eilen äitini kävi pyörähtämässä meillä ja hän ihasteli kotiamme ja pihaamme. Niin ihana talo ja piha, niin upea paikka.. Niin se on minunkin mielestäni. Etenkin nyt kun on taas vihreää maassa ja puissa, kukat kukkivat, aurinko lämmittää ja linnut laulavat, kesä on tulossa.. eihän täältä raaskisi lähteä pois. Mutta haluaako sitä pitää kauniin ympäristön, jos sisuksissa kiehuu? En halua. Olenkin miehelle vihainen myös siitä, että hänen pettämisensä takia joudun edes miettimään tämän kodin myymistä. Kyllä se on kuitenkin edessä.. sillä en voi edes katsoa hänen kasvoihinsa enää, ilman että ajatukset toisesta naisesta tulevat mieleeni.

Elämä on.. mutta kyllä tämä kaiken kaikkiaan on opettavaista, jollakin tapaa. Ja elämä jatkuu tästä eteenkinpäin. Se on hyvä pitää mielessä. Se tulee minulle nyt oikeastaan väistämättäkin mieleen, sillä olen viikon kuluttua menossa sukulaisen hautajaisiin. Miehenikin on lähdössä mukaan, jopa arkkua kantamaan.

Muutaman viikon kuluttua on eräät juhlat, joihin sain kutsun. Samoihin juhliin on kutsuttu myös tämä pettäjänainen ja hänen miehensä. En tiedä ovatko he menossa, en tiedä sitäkään että olenko minä menossa. En osaa sanoa miten reagoisin tuohon tilanteeseen, osaisinko käyttäytyä asiallisesti..

Nythän on muuten helluntai.. Vanhan sananlaskun mukaanhan on niin, että jollei ole heilaa helluntaina, ei sitä ole koko kesänä. Kuinkahan tämä oma tilanteeni pitäisi määritellä, kun periaatteessa on, mutta sitten ei kumminkaan ole.. eroprosessin (minimi)harkinta-aika on nyt puolivälissä. Liikutaan harmaalla alueella.

Nyt ei oikein saa ajatuksista kiinni enempää, mutta kun olen ollut niin pitkään radiohiljaisuudessa täältä blogistani, niin ajattelin kirjoitella vähän kuulumisiani. Yritän kirjoitella taas jatkossa ahkerammin. :)

8 kommenttia:

Maisa kirjoitti...

Saikos sen toisen naisen mies tietää tapahtuneesta?

Mietin vaan, että olisiko näiden "toisten" suhde jatkunut, jos olisivatkin molemmat nyt vapaita? Siis, että oliko se oikeasti vakavaa? Vai vaan salassa tapahtunutta huumaa, jolla ei olisi ollut tosi elämän mahdollisuuksia.

Niin, naisellista spekulointiahan tällainen on. Ja jokainen petetty ihan itse päättää missä rajat menevät. Ja kai sen pettäjän pitäisi katua tekoaan, pyydellä anteeksi ja luvata kuu taivaalta? Tai miten sen nyt ottaa - vaikea asia.

Tsemppiä :)

Riski Rouva kirjoitti...

Hei Maisa! Kyllä se toisen naisen mies sai tietää asiasta. Erittäin ikävällä tavalla jopa, vähissä vaatteissa.. ja voinette arvata miten miehinen mies asiaan reagoi, kun yllättäen tällaiseen tilanteeseen pelmahtaa. Palaute miehelleni ei jäänyt ihan vain verbaalisen muotoon. Ja siitä sitten taas on omat seurauksensa ja ongelmansa monessakin mielessä. Edelleenkin. Ja se on ollut yksi syy, miksi asioiden selvittely ja taakse jättäminen on ollut vaikeaa. Asia pomppaa pinnalle niin monessa yhteydessä, sitä ei tavallaan pääse karkuun, kun tähän vyyhtiin on sotkeutunut tavalla tai toisella niin monta ihmistä, ystäviämme ja tuttujamme, jotka sattuivat olemaan silloin paikalla.

Miehen puheiden perusteella he olivat käyneet naisen kanssa keskusteluja myös sillä asteella, että jos he olisivat vapaita ja voisivat asua yhdessä. Seuraava askelhan olisi sitten ollut se, että järjestetään asiat niin, että voidaan olla yhdessä. Käsittääkseni siinä oli tunteet vahvastikin pelissä, ainakin miehelläni. Naisen tunteista en osaa sanoa, hän oli kyllä miehelleni vakuutellut olevansa jutussa samalla aaltopituudella ja tunteella mukana vielä silloin, kun kukaan ei tiennyt suhteesta. Vaikea sanoa. Paljastumisen jälkeen nainen vakuutteli miehelleen, ettei mitään suhdetta edes ollut.. vaikka melkein itse teosta olivatkin kärähtäneet. Tälle miehelleen siis. Joka tapauksessa tosi paskasti tehty ja niin totaalisen väärin, niin väärin..

Kiitos tsempityksistä, niitä tarvitaan. :)

Anonyymi kirjoitti...

Otan osaa. Elämä pisimmilläänkin on lyhyt.

Aika soppa onkin tuo miehesi pettämisjuttu.Siitä ei pääse eroon, kun samoissa piireissä pyöritte kaikki asianosaiset.

Jos haluat jäädä, on pakko antaa anteeksi,mutta myös sen, joka petti, on PAKKO PYYTÄÄ ANTEEKSI NÖYRÄSTI JA TOSISSAAN!Tulee mieleen vain, että hän haluaa lakaista tapahtuneen maton alle.

Riski Rouva kirjoitti...

Anteeksi olisi pakko antaa, jos haluan jatkaa tässä suhteessa. Se on fakta. Kysymys onkin sitten se, että haluanko ja pystynkö siihen. Ja mies voisi minun mielestäni laittaa nyt itsensä likoon 110-prosenttisesti, jos haluaa pitää minut. Vaikka, jos totta puhutaan, niin ei sekään takaa vielä sitä että jäisin. Yritän ajatella elämäämme vuosien päähän eteenpäin. Voisinko elää hänen kanssaan, kun kuitenkin tiedän, mitä hän on tehnyt ja tiedän mihin hän pystyy: kirkkain silmin vakuuttelemaan rakkauttaan, vaikka on matkalla toisen naisen luokse..

Olenhan jo moneen otteeseen tehnyt päätöksen erosta. Jostain syystä en ole saanut sitä vietyä vielä käytäntöön saakka. No, ei minulla ole ollut töitä, se on ollut iso syy. Nyt minulla on, ehkä voisin kohta laittaa erosuunnitelmaakin eteenpäin..

Anonyymi kirjoitti...

Aika romahdus varmaan miehen suhteen tapahtunut kun noin ikävästi petti luottamuksen melkein saman tien, kun päätös yhteiseen tulevaisuuteen sitoutumisesta oltiin sinetöity häillä! On varmaan vaikea nähdä hänessä nyt muuta kuin tuo petos. Mutta kysyn kuitenkin, millainen mies hän tuon kaiken myllerryksen alla on? Millaiseen mieheen rakastuit, millaisen kanssa menit naimisiin?

Anonyymi kirjoitti...


Älä anna minkään estää etenemistäsi kohti omaa uljasta tulevaisuuttasi.

Anonyymi kirjoitti...

Ei tämä nyt niin kovin ahkeralta kirjoittamiselta vieläkään vaikuta... ;)

Riski Rouva kirjoitti...

Ai ei muka vaikuta ahkeralta kirjoittamiselta?! Onpa erikoinen näkemys..

Hehe, no joo.. :) Eihän tämä ole ollut ahkeraa. On taas ollut muutama muuttuja matkassa.

Tuohon kysymykseen, että millainen mies hän on ja millaisen miehen kanssa menin naimisiin.. Ennen kaikkea luotettava ja rehellinen. Siksi tämä on ollut minulle niin suuri järkytys. Olen ihan aina luottanut siihen, ettei mies reissuillansa tee mitään sopimatonta, ja että voin luottaa häneen. Minulla ei ole ollut pienintäkään epäilystä että olisi mitään peliä kenenkään kanssa. Ei koskaan.

Mutta nyt tiedän että hän on kykenevä pettämään minua kirkkain silmin. Mies on kiltti ja huumorintajuinen, osaa hurmata ihmiset (etenkin naiset), sellainen mies että äitinikin pitää hänestä. Vähän äiti jopa jo puhuu siihen malliin että kyllähän te voisitte jatkaa vielä..

Mutta kun minulle se rehellisyys on tärkeää. Ja luottamus. Ja nyt ne on rikottu todella pahasti.