maanantai 27. lokakuuta 2014

Rauha maassa..

..ja ihmisillä hyvä tahto. Melkoista draamaa oli tuo edellinen kirjoitukseni ja paljon on tapahtunut sen jälkeen. Lyhyesti tärkeimmät:

Talo on vihdoinkin myyty! Jippii! :) Helpotti hirveästi. Exäkin oli tosi helpottuneen oloinen, saahan hänkin nyt elämäänsä järjesteltyä kohti uutta alkua. Ilmeisesti hän aikoo muuttaa jonkin matkan päähän toiselle paikkakunnalle. Hyvä niin, ei tarvitse törmätä häneen ruokakaupan hyllyjen välissä.

Rakastuneen kanssa saatiin käytyä asiat läpi. Jonkin aikaa pidin hiljaiseloa, enkä vastannut viesteihin/soittoihin, mutta pahimman kiukkuni laantumisen jälkeen laitoin viestin, että hän loukkasi minua tosi paljon ja meidän pitää puhua. Hän oli todella, todella pahoillaan ja häpeissään ja pyysi moneen kertaan anteeksi. Kerroin pahoittaneeni mieleni ja loukkaantuneeni noin törkeästä käytöksestä. Hän kertoi olleensa aivan liian humalassa, eikä edes muista mitä kaikkea illan aikana tapahtui, mutta ymmärsi kyllä ettei se ole mikään puolustus. Hän sanoi olleensa hirveän stressaantunut tietyistä asioista ja avautui minulle sellaisista jutuista mitä en ollut tiennyt. Hänellä oli ollut paha olla jo pidemmän aikaa, eikä oikein ollut ketään kenelle avautua. Jostakin syystä sitten kaikki meni yli ja satuin olemaan viaton purkautumisen kohde, väärä ihminen väärässä paikassa väärään aikaan. Ei sekään tietenkään tee tehtyä tekemättömäksi, eikä ole mikään puolustuskaan, mutta tavallaan kyllä ymmärrän tilanteen jollakin tavalla. Aikaisemmatkin "naljailut" juontuivat sellaisista jutuista, mitkä hänelle oli aiemmin tapahtunut, jonkinlaista epäluottamusta joihinkin naisiin on ollut ilmassa ja siitä johtuen hän on joskus asennoitunut minuun ikävällä tavalla, vaikka ei ollut mitään aihetta sellaiseen.

Olen puhunut hänen vanhojen kavereittensa kanssa, jotka tuntevat hänet vuosien takaa. Kaikki sanovat samaa, että hän on ihminen joka haluaa kaikille hyvää, on rakastava ihminen, jolla toki on vahva persoona ja voimakkaat mielipiteet, mutta kenellekään hän ei halua mitään pahaa. Läheistensä puolia hän pitää kynsin ja hampain, vääryyksiin hän puuttuu ja helposti lähtee niitä oikomaan. Kaikin puolin positiivisia asioita hänestä kerrotaan. No, jokaisella meistä on heikot hetkemme.

Tämän kerran annoin anteeksi ja tein hänelle erittäin selväksi, että vastaavaa käytöstä en hyväksy nyt, enkä etenkään jatkossa. Sovimme asian ja sen jälkeen olemme molemmat avautuneet toisillemme enemmän ja syvemmin kuin ennen. Puhumme kaikista asioista ja suhteemme on nyt erittäin hyvä, molemmilla on sellainen tunne, että rakastumme toisiimme enemmän ja enemmän joka päivä. Aiemmin taisimme molemmat katsella toisiamme kumminkin vähän alta kulmien, miettien että voiko tuohon ihmiseen oikeasti luottaa, voiko hänelle avautua ihan oikeasti. Nyt kun tulimme siihen tilanteeseen, että on joko luotettava tai lähdettävä, päätimme molemmat luottaa. Tässä on jo puhuttu saman katon alle muuttamisesta, hänen suuren suuri egonsa on antanut minulle tarvitsemani tilan ja elämä hymyilee. Yhteisiltä tutuiltamme olen kuullut, että nyt minulla on hyvä mies ja että olen tehnyt hyvän valinnan. Olen kyllä itsekin ihan samaa mieltä. :)

Älkää huoliko, osaan kyllä pitää järjen mukana, enkä todellakaan (enää) jää huonoon suhteeseen minkään asian varjolla. Tiedän, että joku saattaisi pitää minua nyt tyhmänä, kun en lähtenyt suhteesta. Sitä mieltä olin itsekin viimeksi, lähtökuopat oli kaivettu valmiiksi. Mutta joskus käy niin, että kriisi auttaa avaamaan silmiä ja sielua, jolloin lopputuloksena on loistava parisuhde. Toivottavasti tässä nyt kävi niin. Koskaanhan ei voi varmaksi sanoa mitään, mutta elämä näyttää. Tällä hetkellä näyttää hyvältä.

7 kommenttia:

Puolis kirjoitti...

Tosi hienoa että saitte talon myytyä!!! Ja kiva että muutenkin elämä hymyilee!

Anonyymi kirjoitti...

Eihän se tyhmyydestä ole kiinni jos jää riippuvuuskoukkun kun itsetunto on muserrettu.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä on jo puhuttu saman katon alle muuttamisesta, hänen suuren suuri egonsa on antanut minulle tarvitsemani tilan ja elämä hymyilee. Yhteisiltä tutuiltamme olen kuullut, että nyt minulla on hyvä mies ja että olen tehnyt hyvän valinnan. Olen kyllä itsekin ihan samaa mieltä. :)

Siis vitsikö? Minua alkaa pikku hiljaa epäilyttää tämän blogin sisältö.Onko siis todella kyseessä oikeasti tässä tilanteessa oleva ihminen vai kirjoitteleeko joku lämpikseen ja tekee ihmiskoetta,miten lukijat reagoivat.

Riski Rouva kirjoitti...

Kiitos Puolinainen!
Mielenkiintoisia näkökulmia teillä. :)

Tuo muserretun itsetunnon riippuvuuskoukku.. hmm. Edellisessä suhteessani se varmaankin oli totta jossakin määrin. Nyt tässä vaiheessa voin olla jopa iloinen siitä, että exäni petti ja jäi kiinni, sillä se oli se vaadittava shokki, jolla sain revittyä itseni irti huonosta suhteesta. Oli onni että pääsin ammatti-ihmisen kanssa käymään läpi elämääni ja ajatuksiani, sillä sieltä se vain löytyi - se todellinen minä. Muserretun ihmisparan sielun sirpaleista rakennettu. Vahvempi, rohkeampi, itsenäisempi, itseään rakastava ja arvostava nainen.

Vitsikö? No ei todellakaan! Todellinen ihminen? Todellakin! Elävä elämä on tarua ihmeellisempää. (Paitsi jos suljetaan lennokkaimmat fantasiat pois.) Joskus kyllä itsekin olen sanonut ystävälle, että elämäni on joskus kuin elokuvaa (huonoa sellaista), mutta täysin totta on kaikki kirjoittamani. Kuten kirjoitin, tässä edellisen ja tämän kirjoitukseni välissä on tapahtunut paljon, enkä siitä avaudu nyt sen enempää, mutta mielipiteet ja näkemykset voivat muuttua. Käsitys toisesta ihmisestä voi muuttua. Tunteetkin voivat muuttua.

Päätin elää omaa elämääni. Tarttua hetkestä kiinni ja luottaa siihen että siivet kantavat. Ennen kaikkea päätin sen, että en anna vanhojen asioiden määrittää sitä, miten suhtaudun toisiin ihmisiin tai elämään yleensäkin. Jos minut on petetty, jos minulle on käynyt huonosti, ei se tarkoita sitä että niin tulee jatkossakin käymään. Ainahan se on mahdollista, mutta miksi kantaisin tulevaisuuden takaiskujen taakkaa selässäni jo etukäteen? Luotan vaistoihini. Jos minulta vilpittömästi pyydetään anteeksi ja olen valmis antmaan anteeksi, miksi en sitä tekisi. Jos minulle on luottamuksella avauduttu ja kerrottu syvimpiä ajatuksia ja haaveita, olen tehnyt samoin. Rakkauden, luottamuksen ja avoimuuden kautta rakennettu suhde on mielestäni hyvällä pohjalla. Miksi siis kääntäisin selkäni ja lähtisin etsimään kangastuksia? Olen päättänyt rakastaa, olla rakkauden arvoinen, luottaa, olla luottamuksen arvoinen, olla avoin ja olla avoimuuden arvoinen. Vain sillä tavalla voi aidosti nähdä mitä tulevaisuus tuo. :)

Anonyymi kirjoitti...

Tässä muutama lukuvinkki niille,joilla on jonkin asteen läheisriippuvuus. Voi avata uusia ajatuksia asiasta. Martti Paloheimo on muutenkin kirjoittanut paljon asiaa.


Kotivammaiset, eli, "Miten sinua kohdeltiin lapsena?", 2. täyd. ja parann. p., 1992
Kotivammaisuuden synty, 1999


Kiva kun saitte taloasian pois päiväjärjestyksestä.

Kilokiukuttelija kirjoitti...

Onnittelut talon myynnistä! Hienoa, että meni! Nyt kun markkinat on mitä on, niin tosi jees, että saitt myytyä.

Mehän täällä emme tiedä pätkääkään siitä, mitä sinulla ja hänellä on siellä tapahtunut ja itse elät oman elämäsi ja teet siell päätökset.
Hienoa jos mieskin on kasvanut ja oppinut itsestään lisää puolia.
Toivotaan, että sieltä kuoriutuu kunnon perhonen, jonka kanssa saatt hyvän parisuhteen.
Ja jos ei, osaat ehkä varoa jo jos vaaranmerkkejä näkyy.

Raparperinainen kirjoitti...

Mitä kuuluu?