Työhakemusten lähettelyksi se taas meni, vaikka työsuhde vielä jatkuukin..ainakin vähän aikaa. Jotain muuta pitää löytää henkensä pitimiksi. Tämä ei vetele, ihan liikaa muuttujia ja epävarmuustekijöitä tässä nykyisessä hommassa. Stressaantuneena olen taas alkanut syömään suklaata, toffeeta, keksejä, sipsejä.. naama turpoaa ja ahteri ei mahdu housuihin.
Exällä on S-ketjun bonus-/luottokortti, johon minut on liitetty. Halusin saada oman kortin, mutta enhän sitä sitten saanutkaan, kun olen vielä liitettynä siihen yhteiseen tiliin. Minulle kerrottiin, että meidän pitää yhdessä tulla tekemään tarvittavat muutokset. No, monen monta päivää maaniteltuani ja pyydettyäni sain exän kanssani hoitamaan asiaa. Kortissa on luotto-ominaisuus, jota minä en ole siis käyttänyt ollenkaan. Exä on ostanut velaksi milloin mitäkin ja tilinhoitoehdoissahan sanotaan, että olemme yhteisvastuullisia tästä velasta. Exä kyllä lupasi ottaa velan omakseen täysimääräisenä, kun en minä ole sen tekemiseen millään muotoa osallistunutkaan. Menimme siis hoitamaan asian lopultakin kuntoon, mutta eihän sekään taas mennyt kuten kuvittelin. Luottotili pitää lopettaa kokonaan ja maksaa luotto pois, jonka jälkeen voidaan tehdä sitten uusi luottohakemus. Mies alkoi kiemurtelemaan vaikeana tässä kohdassa ja tajusin heti mistä kiikastaa. Kun hän ei ole töissä, ei hän saa uutta luotollista korttia. Joten minä en alkanut hankalaksi (vaikka ei se olisi ollut hankaluutta, vaan asoiden oikeudenmukaista hoitoa) enkä vaatinut tilin lopettamista. Roikun siis vielä vastuullisena siinä velassa, vaikka minun käyttöoikeuteni siihen otettiinkin jo pois (meidän molempien tahdosta). Saan siis oman kortin, mutta en pääse vielä kokonaan eroon siitä entisestä. Pehmo minä. Luuseri ja vastuuta pakoileva exä.
Vaikka en itsekään rahoissa kieri, mutta sentään parhaani teen töitä löytääkseni ja rahaa säästääkseni. Exä sen sijaan on ihan onneton raha-asioissaan. Tai en tiedä mistä se johtuu, mutta tavatessamme hän oli korviaan myöten veloissa ja autoin häntä maksamaan laskujaan ulosotosta jne. Nyt pahasti näyttäisi siltä, että hän on hyvää vauhtia menossa taas samaan suuntaan. Koko suhteemme ajan hänen rahankäyttönsä on ollut lyhytnäköistä, mitään ei ole saatu säästöön, vaikka välillä olen itse laittanutkin rahaa sivuun omaan jemmaan, mikä on sitten lopulta pitänyt ottaa käyttöön, kun kaikki muut rahat ovat menneet.. Kaikki on aina mennyt johonkin. Jollei muuhun niin kaljaan ja viinaan. Joihin en siis itse ole koskenut. Autoa ei ole voinut vaihtaa edullisempaan, menoja ei ole voinut karsia - tai siis minun menonihan olivat aivan eri asia. Niistä kyllä karsittiin ja minua syyteltiin opiskeluaikanakin siitä, että en tuo tarpeeksi rahaa talouteen, kun en käynyt täysipäiväisesti töissä. Exä puolestaan ei oikein ole innostunut työnhausta. En jaksa enää välittää. Aikuinen mies, hoitakoot omat asiansa. Minä yritän pärjätä oman elämäni kanssa. Vastoinkäymisiä tulee muutenkin niin että oksat pois.
Eläinlääkärireissukin oli ja lasku oli kolminumeroinen, kun koiruli kävi tarkistuksessa, sai rokotuksen, tutkittiin yhtä ja toista ja todettiin korvatulehdus. Molemmissa korvissa. Kolmen viikon korvatippakuuri, tulehduskipulääkekuuri, rauhoittavaa hormonia erittävä Adaptil-haihdutin muuttostressiä lievittämään, plus ne entiset lääkkeet, mitä saanut jo pitkään: nesteenpoistolääke, sydänlääke ja insuliinipiikit.. Onneksi koiruus on piristynyt jo, ehdin huolestuakin, kun eläinlääkäri jo maalaili viimeisille unille laittoa, jos olotila ei lähde kohenemaan.. Mutta toki pitää elää koiran ehdoilla ja parhaani mukaan koetan katsoa, ettei se kärsi viimeisiä aikojaan. Armeliasta ja vastuullista on päästää se rajan taa, jos tilanne sen vaatii. Mutta ei vielä, ehkä.. Onneksi se sentään alkaa kotiutumaan uuteen kotiin, hississä kulkeminen sujuu, vaikka pikkuisen pitää haukkua vieraille hajuille. Yksinkin osaa olla jo vähän aikaa ilman isompaa hepulia.
Koiraa yksin olemiseen totuttaessani kävin tänään kysymässä lähikampaamosta hiustenleikkausaikaa, jonka sainkin yllättäen hetken odottelun jälkeen. Vähän epäröin, kun jätin koiran yksin, mutta päätin ottaa sen. En siis ollut koskaan käynyt kyseisessä paikassa, kerroin kampaajalle miten haluaisin hiukset leikattavan ja hän alkoi hommiin. Tulos oli .. no, erilainen. Olihan se sinnepäin ja kyllähän jos oikein katsomalla katsoo, niin ohjeita on noudatettu, mutta en tykkää. Harmittaa. Mutta ei voi mitään. Ei ainakaan ollut kallis ja kun viimeksi olen käynyt kampaajalla yli neljä kuukautta sitten, niin onhan tulos kai siihen nähden parempi. Piirun verran parempi. Mutta ei mennyt ihan putkeen siis sekään.
Mitähän vielä..? Sataa. Väsyttää. Ai niin, ostin Lidlistä iltaa piristämään pakastepizzan. Mainostettiin oikein infernaalisen tuliseksi.. ja niin se muuten olikin! Jäi puolet syömättä. Se siitä herkkuhetkestä. Ja nyt ajatus ei oikein luista enää. En tosin tiedä, että onko se luistanut koko tekstin alusta alkaenkaan, mutta naputtelinpa nyt kun en vähään aikaan ole teitä lukijoita kiusannut ajatelmillani.. kjäh. ;)
Mutta kaiken kaikkiaan taidan kumminkin katsella maailmaa ruusunpunaisten lasien takaa, sillä edelleenkin näen tulevaisuuden mahdollisuuksia täynnä ja luottoa on siihen, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Hiuksetkin kasvavat aikanaan.
10 kommenttia:
Yritäpäs nyt päästä eroon kaikesta mikä liittyy rahaan ja exääsi. Hänen taloudelliset ongelmansa ovat hänen omiaan. Aika katkaista napanuora.
Muuten kuulostaa,että sinussa on ihan uutta potkua. Alkaisitkohan kuitenkin itsenäistymään ja pääsemään pikkaisen tasapainoisempaan vaiheeseen.
Kyllä kuule näin syksyn synkällä herkut maistuvat itse kullekin. Olen vain tajunnut,etten kiellä niitä itseltäni ja tunne turhaa syyllisyyttä moisesta. Ainakin omalla kohdalla käy niin,että jos yritän tapella liikaa vastaan, iskee kahta kauheampi himo. Muista muuten nyt pimeänä aikana d-vitamiini ja paljon vihanneksia ja hedelmiä, ne auttavat makeanhimoa vastaan. Stressiin liittyvää makeanhimoa on tosin vaikea vastustaa.
Hyvää syksyn jatkoa ja toivottavasti työkuviot järjestyvät.
Nuo lemmikkien sairastamiset ovat yllättävän raskaita. Oma 8 vuotias koirani söi puoli vuotta tulehduskipulääkettä erinäisiiin selkä/nivelvaivoihin. Vaivat vaan paheni ja koko kesän ahdisti tietoisuus tulevasta. No, maha ei kestänyt enää lopulta. Jouduin luopumaan kaverista 2 viikkoa sitten. Eka viikko oli yhtä itkua, mutta sitten vaan helpotti ja nyt olen jo tosi tyytyväinen, että ymmärsin, jaksoin luopua. Voimia sinulle.terv. Olivia
Kiitos, olet anonyymi oikeassa, minun on päästävä lopullisesti irti exästäni. Ehkä mulla on olokin vähän tasapainoisempi, vaikka elämä tuntuu jatkuvasti olevankin yhtä ylä- ja alamäkeä. Kiitos muistutuksesta, vihanneksia, hedelmiä ja vitamiineja - namskis. :)
Olivia, kiitos ja otan osaa koirakaverisi johdosta. Luopuminen on kova paikka, mutta joskus se on ainoa ja viisain vaihtoehto. Toivon kovasti, että koirani virkistyy ja tervehtyy, jotta meillä olisi vielä yhteisiä hyviä aikoja edessä. Mutta jos niitä ei meille suoda, niin sekin pitää vain hyväksyä.. Ikävä tosiasia kun on se, että karvaiset ystävämme ovat lyhytikäisempiä kuin me.
Hyvää syksyn jatkoa myös teille!
Löysin blogisi vasta vähän aikaa sitten. Tykkään rehdistä ja konstailemattomasta asenteestasi sekä sujuvasta tyylistäsi kirjoittaa.
Elät epäilemättä todella raskaita aikoja, paljon voimia siihen ! En ole mikään neuvomaan ketään, mutta varoituksen sana silti liittyen tuohon yllä olevaan raha-asiaan. Kannattaa ehdottomasti hankkiutua eroon tuon kaltaisesta taloudellisesta sitoumuksesta, johon nyt suostuit vielä jäämään. Ymmärrän, että on vaikeaa ja tunnet varmasti sympatiaa ex:ää kohtaan, haluat auttaa etc. mutta nyt järki käteen ja varo ! Ex tuskin tarkoittaa pahaa, mutta kun tiedät hänen käyttäytymismallinsa, niin helposti voi tuolla jutulla saattaa sut taloudellisiin hankaluuksiin. Ja niitä selvitettäessä tuossa asemassa olet valitettavasti juridisesti heikoilla, vaikka miten moraalisesti olisit oikeassa. Nopeasti siis vain asia hoitoon ja kertarysäys on parempi kuin pikkuhiljaa kitkuttaminen tuossakin asiassa. JOudut kovettamaan itsesi, mutta trust me, se kannattaa tehdä. Nyt heti.
Tsemppiä jatkoon ja toivottavasti koirakaveri paranee pian ja sopeutuu pikkuhiljaa uuteen ympäristöön.
Kaikkea hyvää !
t: Kikka
Komppaan edellisiä tuossa raha-asiassa. Kun erotaan,niin erotaan. Suo ex-miehellesi yhtäläinen oikeus velkaantua tai olla velkaantumatta ja samalla oikeasti mahdollisuus ottaa aikuisen tavoin vastuu omista talousasioista. Hänen on aika seisoa omilla jaloillaan. Ja tämän sanon ilman mitään sarkasmia.
Kikka, kiitos kannustuksesta ja kauniista sanoistasi! Tervetuloa blogiini! :)
Ajat ovat rankkoja, mutta eihän tässä auta kuin katsoa kohti tulevaa. Ymmärrän pointtisi tuosta talousasiasta, tiedän ettei exä varmastikaan tahallaan tekisi minulle(kin) hallaa, mutta eroonhan tuollaisista yhteisvastuullisista jutuista pitää päästä. Olen aika huono kovettamaan itseäni, mutta se pitää tehdä..
Kiitos tsempityksistä, koiruli alkaa sopeutumaan hiljalleen, kunhan nyt terveys kestäisi.
Ano, jep.. olet oikeassa. Jokainen vastatkoot omasta elämästään.
On kiva kun te lukijat kirjoittelette kommentteja, niitä on mukava lukea ja mieltä lämmittää kun saa kannustusta ja tsemppausta vaikeina hetkinä. :)
Hui, en ikinä uskaltaisi jättää tuollaiselle ihmiselle omaa luotto-oikeutta. Jos hän jättää luotot maksamatta ja ne siirtyy perintään niin sen jälkeen sinä maksat ne ja jos sinulla ei ole rahaa maksaa niin pahimmassa tapauksessa menetät itse luottotietosi. Mieti tuota asiaa tarkkaan, oletko valmis ottamaan riskin?
Jep, näinhän se pahimmassaa tapauksessa menee.. :/
noh, suklaatahan tässä piti hakea itsekin, kun bloogisi päätin syventyä :) .
exäsi on tehnyt jo nyt sangen alhaisia vetoja, joten en korttiasiassa häneen kyllä luottaisi.
karusti vaan velka vex. sulle oma kortti ja exä hoitakoon raha-asiansa miten parhaaksi katsoo. on jo iso poika.
Suklaa on mainiota blogiseuraa. ;) Kiitos että jaksoit syventymisen ohessa kirjoitella kommentinkin. :) Exä kovasti on olevinaan iso poika, mutta ei sitä ole - henkisesti ainakaan. Korttiasia on valitettavasti jäissä vielä.. minulla ei ole ollut energiaa viedä sitä eteenpäin. Kai luotan siihen, että virallisen eron jälkeen en ole velvollinen osallistumaan exän tekemään mahdolliseen lisävelkaan, vaikka olemmekin yhteisesti vastuussa siitä. Sinisilmäisyyttä? Ehkä. Mutta nyt ei vaan jaksa.
Lähetä kommentti