sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Murheellinen ex-anoppi

Ex-anopilla oli tässä hiljattain merkkipäivä. En ole kuullut exän vanhemmista mitään sen jälkeen, kun exä kertoi erostamme. Laitoin kuitenkin onnittelutekstarin, jollain tavalla halusin häntä muistaa. Ex-anoppi soittikin pian tekstarin jälkeen. Hän oli tosi itkuisen kuuloinen ja toki alkuun kiitteli onnitteluista, mutta pian alkoi purkamaan sydäntään, miten häntä vieläkin itkettää eromme. Se oli hänelle raskas paikka.. Puhelimessa vielä sanoi, että kun hän vielä meidän häissämme toivotti tervetulleeksi perheeseen. Sanoin muistavani. Pyyteli, että voisimmeko tulla joskus vielä yhdessä käymään, johon oli vähän vaikea sanoa mitään. Lopulta sanoin, että voidaanhan me tulla joskus. Tuntuu pahalta, että exän törttöilyt satuttavat niin monia ihmisiä, eivät pelkästään minua.. En tiedä mitä exä on kertonut erostamme, kertoiko oikeita syitä. Sanoo kertoneensa, mutta en tiedä. En kehdannut kysellä puhelimessä itkevältä vanhukselta sen tarkemminkaan. Yritin lohdutella, samalla kun kiukku exää kohtaan kasvoi kihisten taas hetkeksi. Olisi ollut miehen teko valmistella erosta kertomista edes vähän, ennen kuin sitten ilmoittaa paukauttaen, että ero on jo voimassa - kun siihen saakka oli yli vuoden ajan oltu ja esiinnytty kuin mitään kummallista ei olisikaan tekeillä. Exä vaati minuakin olemaan "normaalisti" appivanhemmilla, vaikka minun mielestäni heille olisi pitänyt kertoa jo silloin, kun pettäminen selvisi. Minun oli tosi vaikea olla heidän luonaan kylässä, kun olin vihainen, surullinen ja järkyttynyt, ja olisin halunnut kertoa heille missä mennään. No, elämä on ja sen edestään löytää minkä taakseen jättää. Ennemmin tai myöhemmin.

Lisäys: Olisi ollut miehen työ olla pettämättä alunperinkään, niin ei olisi näitäkään kyyneleitä tarvinnut vuodattaa..

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Sinulle on haaste blogissani ;).

Anonyymi kirjoitti...

Niin se vaan on,että ero koskettaa muitakin kuin niitä kahta ,jotka eroavat. Aika vaikea ajatus,että yhäkin pitäisi vierailla yhdessä appivanhempien luona. En tiedä, mitä sillä saavutetaan. Ymmärrän kyllä, jos sinä itse haluat mennä sinne kylään ilman exää. Loppu mikä loppu ja tekohengitys ei enää auta.
Kuulostele omia ajatuksiasi ja mieti haluatko tehdä asioita,joita muut sinulta pyytävät ja odottavat.Haluatko kenties sanoa "ei", mutta et kehtaa. Oli sentään aika vaatimus,että vuoden verran kannoit kuormaa harteillasi ja jouduit esittämään "kaikki hyvin meillä" osaa.

Riski Rouva kirjoitti...

Paksu Perhonen, kiitos käyn tutkailemassa sitä. :)

Anonyymi, totta puhut. Exän vanhemmat ovat kyllä ihan mukavia ihmisiä, mutta tekee pahaa nähdä heidänkin järkytyksensä ja surunsa. Ja onhan se vähän omituisen tuntuista mennä vielä sinne kylään, kun ei enää olla yhdessäkään. Rajanveto on hankalaa, miten ja minkä verran oltaisiin yhteydessä tästä eteenpäin.