Jahas, kirjoitin äsken tulikivenkatkuisen tekstin, mutta se katosi. Ehkä parempi niin. Nyt vähän rauhoittuneempana samasta aiheesta uudestaan..
Vapaapäivän aamu alkoi perinteisesti. Koira herätteli kuuden maissa ylös ja kävin sen kanssa aamukävelyllä. Suunnittelin antavani sille aamuruuat ja lääkkeet, jonka jälkeen painelisin takaisin petiin ja nukkuisin vaikka puolille päivin, jos siltä tuntuu. Lenkiltä palaillessani puhelin soi, kello oli vasta muutaman minuutin yli seitsemän.. Töistä soitettiin, että pääsisinkö millään tulemaan tänään, kun oli jonkinlainen pakkorako, eräs työntekijä ei tullutkaan tänään töihin. Ajattelin, että ei ole todellista, en ala.. mutta suostuin kuitenkin. Sain korvauksena ylimääräisen palkallisen vapaapäivän, plus tietenkin vaihdettua tämän päivän vapaan toiselle päivälle. Mutta silti puhelun jälkeen istuin sohvalla ja mietin, että ei tästä tule yhtään mitään. Mitään ei voi suunnitella, mihinkään ei voi luottaa, ei siihen että menen töihin tiettynä kellonaikana ja pääsen sieltä pois tiettyyn aikaan, saatika sitten että työvuorolistaan merkityt vapaapäivät olisivat vapaapäiviä. Vähintäänkin joutuu vatvomaan työasioita vapaa-ajalla puhelimitse, mutta pyörivät ne muutenkin ajatuksissa vähän väliä. Ihan tässä muutama päivä sitten minun työvuoroni piti alkaa klo 15, mutta töistä soitettiin aamulla, että pääsisinkö tulemaan aikaisemmin, kun aamuvuoron ihminen ei tullutkaan. Menin sitten jo puolilta päivin työmaalle, mutta koko aamuhan siinä meni pilalle, kun suunnitelmat menivät uusiksi ja harmitti. Töistä ei myöskään pääse välttämättä siihen aikaan kotiin, kun on suunnitellut, vaan töissä saattaakin olla ns. tilanne päällä ja kotiin pääsee vasta tunteja myöhemmin. Töissä stressaa muutenkin, mutta eihän tämä tällainen ole mistään kotoisin. Pakko saada uusi työpaikka, ihan pakko.. Mutta nyt taas mars matkaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti