Pitkiä pimeitä päiviä

Aikamoisen uuvuttavaa aikaa tämä vuoden pimein ajanjakso. Omat voimat ovat ainakin melko vähissä, eikä niinä harvoina vapaapäivinä oikein muuta jaksa tehdä kuin nukkua. Tai yrittää nukkua. Töissä on sen verran epävakaita aikoja meneillään, että jokseenkin kaikkeen mahdolliseen pitää yrittää varautua. Jatkuu siis edelleenkin samaan vanhaan tyyliin. Olenkin kovasti miettinyt vaihtoehtoisia uramahdollisuuksia, mutta vielä ei ole mitään niin konkreettista, että voisin lähteä nykyisestä paikastani. Ehkä ensi vuosi tuo jotain uutta väriä tähän kuvioon.

Joulu menee kotosalla, joulunpyhät ja vuodenvaihteen olen suurimmaksi osaksi töissä. Ei oikein tunnu joululta. Aiemmat joulut ovat useimmiten menneet minun ja exän vanhemmilla kyläillessä, viime jouluna he olivat meidän luonamme. Nyt en ole menossa minnekään. Äitini lähtee jouluksi veljelleni ja exän vanhemmille en oikein usko meneväni, tuskinpa sen kummemmin olen exänkään kanssa tekemisissä. Tänä vuonna en jaksanut laittaa kenellekään edes joulukortteja.. Joulua olen laittanut sen verran, että parvekkeella on jouluvalot ja sisällä on muutama koriste. That's it. En ota tästä mitään stressiä, tavoitteenani on nyt vain selvitä jotenkin tästä eteenpäin. Päivä kerrallaan.

Kuitenkin, vaikka olen aika uuvuksissa, jaksan vieläkin uskoa siihen, että aurinko paistaa jonakin päivänä tähänkin risukasaan. Pitää vaan jaksaa painaa pitkää päivää, sillä lopussa kiitos seisoo. Pakkohan sen on! :) Valoa kohti!