maanantai 10. syyskuuta 2012

Mittauspäivä ja parisuhdepulinaa

Niin se vaan viikko vierähti ja mittauspäivä koitti. Viime viikosta lähti 300 grammaa, joka on ihan ok, vaikka kaukana tuosta loppukuun tavoitteeseen johtavasta vauhdista. Pois on pois ja sillä sipuli.
Tämän aamun paino oli virallisesti 92,6 kg. Tyytyväinen pitää olla siitä että suunta on alas, eikä ylös. Pienistä asioista koostuu suuria kokonaisuuksia, kunhan niitä tarpeeksi kauan kerryttelee.

Parisuhdeasioita ollaan päästy puimaan ammatti-ihmisen kanssa viime viikolla. Kävimme yhdessä parisuhdeterapiassa ja siellä puhuttiin oikeastaan samoja asioita kuin mitä olemme keskenämmekin puhuneet. Oli kuitenkin hyvä että tilanteessa oli mukana kolmaskin henkilö, joka oli toki puolueeton, mutta siltikin huomasin hänen esittävän miehelle samanlaisia kysymyksiä, kuin itsekin olen kysynyt. Tai siis lähinnä hän tarttui sellaisiin asioihin, jotka tulivat esiin keskustelun aikana ja halusi tehdä tarkentavia kysymyksiä. Tuntui hyvältä, että vaikka hän oli puolueeton ja lähestyi asiaa objektiivisesti, niin silti tuntui siltä että sain häneltä ymmärtämystä ja tukea omille tunteilleni.

Hän sanoi että meillä on valtava työ edessämme, vuosien urakka, ja että yleisesti ajatellaan että jos toiselle ihmiselle on sanonut jotakin loukkaavaa, pitää vastavuoroisesti tehdä viisi yhtä suurta, mutta hyvää asiaa ennen kuin se sanottu asia on kumoutunut. Hän sanoi että miehen pitäisi tehdä minulle viisi hyvää asiaa, jotka olisivat yhteensä viisi kertaa suuremmat kuin hänen pettämisellään aiheuttamansa paha. Tulikohan tuo nyt järkevästi selitettyä.. Se laittoi ajattelemaan, että en tiedä edes yhtä niin suurta hyvää asiaa, että se olisi vastaavan suuruinen asia, kuin mieheni tekemiset.. saatika sitten että niitä asioita olisi viisi. Tai että mitä pienempiä asioita voisi tehdä vastaavasti sitten paljon enemmän, että pettäminen olisi kumottu edes kerran.. En vain yksinkertaisesti keksi mitään.

Mietin että voisinhan tietenkin vaatia miestä siivoamaan ja laittamaan ruokaa ja palvelemaan minua kuin prinsessaa koko loppuelämämme ajan, mutta eiköhän sellainen suhde kaadu omaan mahdottomuuteensa ajan myötä. Ei se ole sellainen tasavertainen ja tasapainoinen suhde, jonka haluaisin. Kaikki ne hyvittelyt ja passaamiset vain muistuttaisivat tapahtuneesta, eikä sekään poista sitä epäilystä ja pelkoa että tämähän saattaa tapahtua uudestaankin..

Vaikeaa on. Menemme tällä viikolla uudestaan, saa nähdä minkälaisia ajatuksia siitä herää.

4 kommenttia:

Eli kirjoitti...

Hei! Kovasti tsemppiä ja voimia tilanteeseesi, en voi edes kuvitella mitä käyt läpi! Hyvä kuulla, että olette päässeet ammattiauttajan juttusille.

Pienikin pudotus on aina pudotus, joten hyvin tehty! :)

Riski Rouva kirjoitti...

Kiitos! Eihän tätä tahdo itsekään tajuta..

Anonyymi kirjoitti...

Mites menee tällä viikolla?

Riski Rouva kirjoitti...

Kiitos että kyselit tilanteesta! :) Kirjoittelen tarkempia kuulumisia tässä jonakin päivänä.