tiistai 25. syyskuuta 2012

Täällä taas!

Hei kaikki! En ole saanut itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaminenkin on jäänyt. Käyhän tämä tilanne voimille, vaikka kuinka yrittää tsempata. Ei vaan jaksa. Kaikki arkiaskareet pitää kuitenkin jaksaa tehdä, tai ainakin ne kaikkein välttämättömimmät. Työtilannekin näyttää nyt heikolta, työt loppuvat tämän kuun jälkeen, eli jo ensi viikolla. Kaikkea sitä pitääkin sitten olla samaan aikaan.

Tällä viikolla on kaikenlaista hulinaa ja menoa, joten taidan palata asiaan tarkemmin viikonloppuna. Tai ensi viikolla viimeistään. Laihdutus nyt ei ole ihan ykkösprioriteetti, vaikka sen tiimoilta tämän blogin perustinkin alunperin. Painopiste siirtynee väkisinkin enemmän parisuhdeasioihin, painonpudotuksen (toivottavasti) edistyessä siinä sivussa.

Hengissä täällä kuitenkin ollaan edelleenkin. :)

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tilannehan on siinä mielessä ideaali että nyt sinulla on aikaa liikkua ja luulisin että salilla saisit purkaa aggret jotka miehesi on aiheuttanut sikamaisella käytöksellään. Pura siis patoutumat heti aamupäivällä liikkumiseen ja kotihommiin ehtii sen jälkeen. Kuulostaa, että tarvitset potkua persuuksille projektisi suhteen!!!

Riski Rouva kirjoitti...

Totta, olet oikeassa. Nyt on aikaa itselleni, ja todellakin tarvitsen potkua peffalle tämän jutun kanssa! Salille lähteminen on vähän pelottavakin ajatus, kun ei ole kokemusta tai kaveria mukana. Monenlaisia vekottimia, eikä hajuakaan siitä miten ne toimivat.. :) Uskoisin että tässä, kuten monessa muussakin asiassa auttaa, kun vain avaa suunsa ja pyytää apua.. :)

Anonyymi kirjoitti...

Juu, siis jumpparyhmään messiin! En minäkään niitä laitteita osaa käyttää edelleenkään vaikka himoliikkuja olinkin pari vuotta sitten. Jumpparyhmiä on todella monenlaisia ja aloittelijakin pääsee laadukkaassa ohjauksessa hyvin mukaan. On minullakin hyvin muistissa ne tanssitunnit joissa olin AINA väärin päin muihin nähden käännöksen jälkeen. Sitten vaan takaisin riviin ja nauraa sen tilanteen alta pois, mikäli hikoilultaan ja hengästykseltään kykenee =) Tai kun kokeilin kahvakuulaa elämäni ensimmäiset 3 kertaa ja kuula lipesi kourastani tai menetin tasapainoni. Muillakin oli hauskemmat tunnit. Ei liikunnan tarte olla sellaista veren maku suussa-puuhaa, vaan nautinto jossa saa ja pitää kyetä nauramaan. Tsemppiä!