Niin monta palloa ilmassa samaan aikaan.. Niin monta erilaista lähitulevaisuutta. Olo on epävarma, enkä oikein edes tarkalleen tiedä mitä jännitän eniten. Asuntoasia tietysti on yksi, mikä mietityttää. Jos palaset loksahtelevat kohdalleen, niin muutto tuonne mainitsemaani asuntoon olisi joskus syys-/lokakuun vaihteen aikoihin. Se taas edellyttää sitä, että minulla oikeasti on työpaikka, josta saan kohtuullista palkkaa, jotta pystyn elämään sillä uudessa asunnossani, maksaen kaikki menot yksin. Ja se palkka pitäisi tulla ennen takuuvuokran ja ensimmäisen kuun vuokran maksamista.. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että minun pitäisi löytää työpaikka viimeistään tämän kuun loppuun mennessä, jotta saisin ensimmäisen palkkani syyskuun lopussa. Vähän tiukka aikataulu, mutta kaikkihan on periaatteessa mahdollista.. onhan tässä pari viikkoa aikaa. (Kuivaa naurua.) Ja se toinen tuon muuton mahdollistava seikka olisi se, että talo menisi kaupaksi ja saisimme siitä rahat ennen syyskuun loppua. Onhan sekin tietysti ihan periaatteessa mahdollista. Juhuu, eihän tämä olekaan niin mahdoton juttu. Johan tässä on peräti kaksi rahoitusvaihtoehtoa tiskissä! (Lisää kuivaa naurua.) Nyt vain pitäisi nähdä tuonne puolentoista kuukauden päähän, että onko minulla silloin riittävästi rahaa vai ei. Huomenna saan tietoa asuntoasiasta ja samalla myös mahdollinen päätös asunnosta (otan/en ota) pitää tehdä huomenna.
Minä niin kovasti haluaisin muuttaa sinne, vaikka se onkin pieni. Minua kuitenkin pelottaa. Vai puhuuko korvaani kuitenkin se järjen ääni, joka painokkaasti karjuu ettet kerta kaikkiaan voi ottaa vastaan vuokra-asuntoa ilman riittäviä tuloja.. Suossahan minä sitten olen, jos ei olekaan varaa maksaa laskuja, häätö jo muutaman kuukauden jälkeen muutosta ei varmaan varsinaisesti kohenna mielialaa. Kun ei vaan tiedä.. ja tuleehan noita asuntoja. Vaikka tuossa kyseisessä on kyllä omat puolensa, mitä ei ihan joka asunnossa ole.. Mutta mikä olisi paras ratkaisu? Ahdistaa.
Ja mies ei vaan usko että ero tulee. Mitä ihmeen seerumia se oikein juo päivittäin, kun se vaan koko ajan puhuu jatkosta ja käyttäytyy kuin pikku päivänsäde? Aina kun sille sanoo asiat niin kuin ne ovat, mies on hetken aikaa myrtsi ja maansa myynyt, mutta sieltä se vaan pongahtaa taas happyhappymoodiin kuin vieteriukko. En tajua. En todellakaan tajua. Ja sekin ahdistaa. Tuntuu kuin minut ignoorattaisiin täysin. Ihan sama mitä tuo vaimo tuossa höpäjää, ei siitä tartte välittää. Jösses..
Olotila on kaksijakoinen. Levoton. Aikaisemmin taisin kuvailla oloani niin että joudun väkisin repimään itseäni irti tästä suhteesta. Että en vielä oikein haluaisikaan lähteä, mutta joudun pakottamaan itseäni kohti omaa elämää. Sitä olotilaa on toki mukana vielä vähän, mutta nyt enemmänkin on fiilis kuin villihevosella, joka on kahlittu kettingillä seinään. Se haluaa päästä eroon entisestä, se repii ja riuhtoo itseään irti, kettingit kilisten ja kaviot maata ruopien, mutta vielä se ei ole päässyt irti kohti vapautta. Ei vielä..
5 kommenttia:
Hei mut kuule, jos se asunto sulle tarjotaan, niin ota ihmeessä. Sitten Kelaan ja Sosiaalitoimistoon: minä olen vuokrannut kämppäni Suomessa sellaiselle henkilölle, jolle osan vuokrasta maksaa Kela asumistukena ja osan maksoi sossu siihen asti kun tämä sai töitä. Sossu oli myös takaajana. Homma pelitti hyvin ja vuokran saimme takuuvarmasti koko ajan. Ne vuokralaiset, jotka maksavat meille itse, ovat aina maksuissaan myöhässä ja heitä joutuu muistuttamaan. Valitettavasti tuo Kela-Sossu-vuokralaisemme muutti pois ja kämpän kohtalo on taas auki. Mutta jos vuokraan sen vielä, varmasti etusijalla on joku, jolle vuokran maksaa joku julkinen instanssi :)
Kiitos vinkistä Jääkarhu! Tuota vain jäin miettimään, kun periaatteessa minulla on koti, eli tämä myynnissä oleva asunto on puoliksi minun ja puoliksi miehen nimissä. Noinkohan tuolta Kela-Sossu osastolta liikenee apuja tällaiselle väliinputoajalle? Hm, suoraan tuolta kysymällähän se varmaan parhaiten selviää. :)
Juu, ja kun on hyvät perustelut, eli että ei pysty enää asumaan saman katon alla. Muistaakseni sossusta saa myös jonkinlaista lainaa, joka toki pitää sitten tilanteen selvittyä maksaa takaisin. Eli kun asunto on myyty.
Mitään ei saa, jos ei kysy. Mulla tulee facebookiin päivittäin erään 'filosofisen' sivuston mietelause. Tänään oli: Ask. Believe. Recieve. En saanut sitä tänään mahtumaan omaan elämääni mutta kai tarkoitus oli laittaa se eteenpäin. Hih.
Hei! Mä myös komppaan Jääkarhua: sossusta voi hakea ns. sosiaalista luottoa, eli lainarahaa, jonka tarkoitus on nimenomaan mm. estää sunlaisissa tilanteissa olevien ihmisten joutuminen asunnottomiksi. Eli se on ihan normaali lainasopimus, joskin yleensä hyvin edullisella korolla, ja jota sitten maksat sopimuksen mukaan kuukausittain pois. Mut nyt heti sinne yhteyttä, koska sossuun ei välttämättä saa aikaa justiinsa kun sitä tarvisi. Saat sitten tähänkin selvyyttä.
Tää vaihe, kun ero on jo sun omassa mielessä selviö, on yleensä raskainta vaihetta koko eroprosessissa. Kohta se helpottaa, sitä kohti tsemppiä!
Kiitos vinkeistä ja kannustuksesta! :) Vaikka tuo sosiaalinen laina ei nyt sopinutkaan tilanteeseeni, niin opinpa taas jotain uutta.
Lähetä kommentti