tiistai 20. elokuuta 2013

Oma kotokolo!

Minulle tarjottiin sitä asuntoa! Ja otin sen vastaan! :) Nyt vain odottelen sopimuspapereita allekirjoitettavaksi. Vautsi vau! Juppiduu! Dingdingdingdingding!

Olen surffaillut netissä erilaisilla sisustussivustoilla ja ihastellut pienten asuntojen sisustusratkaisuja. Tuo tuleva kotini on siis melkoisen pieni, mutta ah - niin rakas! Jo etukäteen! :D Pääsen muuttamaan sinne 1.10. ja siihen mennessä minulla kai on aikaa kerätä varoja vuokraan ja takuurahaan. Nämäkin selviävät tarkemmin kun saan ne sopimukset postissa. Huh huh, alkaa tämä elämä tästä selviämään, jotenkin, kai.. kuitenkin.

En ole puhunut vielä miehelle mitään koko asunnosta. Meille tuli pientä riitaa eilen ja siinä sitten sanoin mm. siitä kun ei hänellä tunnu olevan sopivaa hetkeä puhua asioista. Hän tiuskaisi lopuksi että mitäs sä vielä sitten täällä teet, jollet kerran halua katsoa mun naamaa enää, jonka jälkeen totesi ettei jaksa puhua enää tänään. Sanoin, että kerro sitten kun sulle sopii, puhutaan sitten. Joten, jos miestä ei kiinnosta puhua niin olkoon sitten yllätys että muutan pois. Vaikka ei kai se pitäisi olla mikään yllätys kun ero tulee. Se tuossa miehen kommentissa itse asiassa ärsytti, kun hän antoi ymmärtää että nimenomaan minun pitäisi muuttaa yhteisestä asunnostamme pois. No, on hän välillä sanonut että lähtee itse jonnekin, joten en painota tuota kommenttia kovinkaan paljon. Taitaa miehellä olla omat ajatukset ihan sekaisin, sinänsä ymmärrettävää.

Kyselin tuota sosiaalista luottoa, josta minulle vinkattiin edellisen kirjoitukseni kommenteissa. Oma tilanteeni ei ilmeisesti ole ihan semmoinen tällä hetkellä, että saisin sen. Olen nyt kirjoilla eri paikkakunnalla, kuin missä tuleva asuntoni on, vaikka se onkin tuossa vain ihan vähän matkan päässä ja sosiaalista luottoa ei myönnetä paikkakunnalta pois muuttamista varten. Toisaalta taas en saa avustuksia tulevalta kotipaikkakunnaltani, kun en ole vielä siellä kirjoilla. No, ikuinen väliinputoaja osasi varautua tähän ja pitää vain etsiä töitä sitä tehokkaammin. :) Hyvä kuitenkin tietää tällaisesta vaihtoehdosta, jos joskus tulevaisuudessa tulee sellainen tilanne, että tarvitsen apua. Nykyään kai on aika monenlaisiakin apuja saatavilla, mutta ongelma on se, etteivät ihmiset tiedä niistä. Joka tapauksessa se työpaikan saaminen olisi pitkälläkin tähtäimellä paras vaihtoehto minulle. Sitä tavoitetta kohti siis seuraavaksi! Tänäänkin olen lähettänyt pari työhakemusta.

Ihan sama. Nyt on semmonen fiilis että laitan asiat järjestymään tavalla tai toisella, jotta pääsen muuttamaan täältä pois. Nyt vielä hetkeksi nettiin sisustusideoita etsimään, ennen nukkumaan menoa. :) Ja Ikean kuvastokin tuli päivällä postin mukana, sen kanssa menee toinen tovi. Jihuu, jihuu, minulla on oma kotokolo!

6 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Onnea omasta uudesta kodista! Olen iloinen puolestasi! Jännittävää!!

Maisa kirjoitti...

Hienoa!!

Niin se vaan menee eteenpäin, askel askeleelta.

Olet rohkea nainen :)

Siru kirjoitti...

JES, ihan alkoi hymyilyttää, kun luin tuota postaustasi! Ihan mahtavaa! Sen verran vielä tohon edelliseen viitaten, että myös seurakunniltakin voi kysyä apua, jos oikein tiukka paikka tulee. Eikä sitä varten tarvii olla mitenkään erityisen kirkollinen ihminen. :-)

Mää piän peukkuja ja isovarpaitakin pystyssä sen työpaikan puolesta! Asioilla ON taipumus järjestyä.

Jääkarhu kirjoitti...

Hieno juttu! Jeee! Ja sitä kelan asumistukea saat varmaan sitten, kun olet kirjoilla siellä ja tulot tarpeeksi pienet tukiin. Ja jos tulot on suuret, niin silloinhan tukea ei tarvitse ;)

Hyvä, hyvä!

Riski Rouva kirjoitti...

Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos! :)

Raparperinainen kirjoitti...

Onnea, onnea!