torstai 1. elokuuta 2013

En ymmärrä miestäni

Viikonloppuna mies kyseli tekstarilla miten menee ja laitoin kotona olevalle miehelle viestin, että se tietty pariskunta on myös täällä. En saanut siihen vastausta, mutta hän olikin laittanut kaverilleni (joka myös oli tapahtumassa mukana) viestin, jossa kovasti harmitteli sitä, että kun kerrankin pääsin jonnekin niin jouduin näkemään tuon naisen ja että mulla on varmasti paha mieli sen takia ja miten häntä ottaa päähän omat tekosensa ja että itkettää ja että on paha olla ja jaksaa nyt vain kotona olevan koiramme takia. Ihan kiva, että jossakin tuntuu, kun on tehnyt väärin, mutta mitä ihmettä.. miksi hän ei sanonut noita asioita minulle?! Miksi kaverilleni? No okei, olemme molemmat purkaneet tuntojamme tuolle ihmiselle, joten hän tietää missä mennään, mutta miksi mies ei laittanut minulle mitään viestiä, jossa olisi sanonut esimerkiksi että on pahoillaan puolestani, kun joudun näkemään sen naisen ja että pyytää anteeksi sitä että on aiheuttanut tämän minulle. Tai jotain.. En ymmärrä.

Ja se tuntuu ikävältä, että hän oli viestiin kirjoittanut jaksavansa nyt vain kotona olevan koiran takia. Säälin keruuta vai oikeaa pahaa oloa? Mies ei ollut tarkoittanut viestiä minun korvilleni, sillä oli kirjoittanut viestin loppuun, ettei kaveri saa kertoa viestistä minulle. Kaveri tosin luki viestin ääneen minulle heti sen saatuaan ja kun kielto oli vasta viestin lopussa, niin se oli vähän myöhäistä siinä vaiheessa.. Ja ikäväähän tuo on sitä kaveriakin kohtaan. Miksi mies sälyttää hänen harteilleen pahaa oloaan? Kaveri joutui jo tukemaan minuakin. Aikamoinen soppa kaiken kaikkiaankin.

Niin ja kotiin tultuani sanoin että se toinen nainen oli änkenyt samaan seurueeseen ja oli ollut kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mies oli heti syyttämässä naista ja ihmettelemässä hänen pokkaansa suureen ääneen. Puolikastakaan sanaa omasta osuudestaan pahaan olooni hän ei sanonut, eikä mitenkään pahoitellut tekemisiään. Hän kai kumminkin tajuaa syyllisyytensä, kun kaverille siitä sanoi, mutta minulle hän ei sitä pahoittele. Luuleeko hän jotenkin, että en tajua hänen yhteyttään pahaan olooni, vai mitä ihmettä? En ymmärrä. Edelleenkään.

2 kommenttia:

Siru kirjoitti...

Hei! En nyt haluaisi maalata piruja seinälle, kun en itse miestäsi tunne. Voihan se olla, että hän ihan aidosti sitä kaverillesi pahoitteli, jos vaikkapa kokee, että sinun kanssa asiasta puhuminen menee aina riidaksi. Se olisi mun mielestä aika monellekin miehelle tyypillistä käytöstä. Toisaalta, tuollainen käytös VOI olla myös tyypillistä narsistisen luonnehäiriön omaavan henkilön toimintaa. Muiden manipulointi on heille ihan käsittämättömän helppoa, ja monesti sellaista, joka "tavallisesta" ihmisestä vaikuttaa kieroilulta ja salailulta. Siihen sinänsä pätisi tuokin, että hän ei osoita sinulle ymmärtävänsä ollenkaan omaa osuuttaan tästä kuviosta. Mutta tosiaan, en halua osoittaa sormella ihmistä tuntematta, mutta toisaalta, jossain vaiheessa olisin ollut iloinen, kun joku olisi minulle itselleni tällaista mahdollisuutta väläytellyt.

Riski Rouva kirjoitti...

Kiitos Sirpa. En kyllä ollut osannut ajatella tätäkin asiaa tuolta kannalta ennen kommenttiasi.

Ei sitä "tavallinen" tallaaja oikein ymmärrä, mitä toisen ajatuksissa pyörii. Itse asiassa aika moni on tuota narsismia/narsistisia piirteitä tarjonnut (osa)selitykseksi erilaisissa yhteyksissä. En ole ammattilainen korvien välisten asioiden diagnosoinnissa, mutta ehkä niissä puheissa voi olla perää - ainakin jonkin verran. En väitä miestäni narsistiksi, mutta kieltämättä hänessä on tiettyjä piirteitä, jotka viittaavat siihen suuntaan.