torstai 19. syyskuuta 2013

Asioiden järjestelyä ja viimeisiä terapiakäyntejä

Järjestelin tänään uuden elämäni asioita. Tein sähkösopimuksen vuokra-asuntooni ja otin kotivakuutuksen. Sovin töissä, että voin pitää vapaata sen päivän, kun saan avaimet uuteen kotiini, joten voin käyttää koko päivän muuttopuuhiin. Selvitin jo valmiiksi, mistä ja mihin aikaan saan noutaa avaimet ja mitä dokumentteja siellä pitää olla mukana. Alle kaksi viikkoa enää.. :)

Tällä viikolla minulla oli tapaaminen oman terapeuttini kanssa. Se oli sellainen seurantakäynti, joka sovittiin loppukeväällä. Sanoin hänelle, että silloin vuosi sitten kesällä minusta tuntui, kuin kerrostalo olisi kaatunut niskaani ja olen sieltä pimeästä ja henkeä ahdistavasta loukosta kaivanut itseäni ulos tiiliskivi kerrallaan. Olen niitä kiviä heitellyt yksitellen pois ja välillä se kivikasa on taas romahtanut takaisin, mutta vähitellen olen saanut itseni sieltä alta pois, päivänvaloon ja raikkaaseen ilmaan. Terapeuttini sanoikin, että minusta huokuu nyt ihan erilainen energia, kuin aikaisemmin. Olemuksestani kuulema välittyy positiivisuus, ilo, valoisuus, toivo.. jopa onnellisuus. Hänen mielestään olen selvinnyt tästä koettelemuksesta hyvin, vaikka minut niin rajusti petettiin ja sen jälkeen olen saanut tehdä kovasti töitä ja olla monessa (melkein kaikessa) se aktiivinen ja asioita eteenpäin vievä osapuoli, toisen haratessa vastaan ja ollessa vastahakoinen selvittämään asioita. Hän painotti sitä, että en ole missään vastuussa siitä, mitä exäni tekee, vaan hänellä on oma elämänsä, jonka järjestelee kuten parhaaksi näkee.

Sovimme vielä yhden käynnin jonkin ajan päähän siten, että olen ehtinyt muuttaa omilleni ja olen jonkin aikaa saanut totuttautua elämään omillani. Pohdin hänelle sitä, että ehkä minulle siinä vaiheessa sitten loppujen lopuksi konkretisoituu tämä koko asia, kun ihan oikeastikin asun yksin.. Terapeutti katsoi minua hymyillen ja sanoi, että uskoo, ettei niskaan tule kuin ihan korkeintaan jokunen yksittäinen tiiliskivi, mutta mitään suurempaa romahdusta tuskin enää tulee. Niin perusteellisesti ja ajan kanssa olen tätä kriisiä työstänyt ja tosiaankin olen ollut se aktiivisempi osapuoli asioiden selvittämisessä, että enköhän minä ole jo selkeästi voiton puolella. Itse asiassa olen hänen kanssaan pitkälti samoilla linjoilla. Tuntuu ihan hyvältä, energiseltä, optimistiselta ja tunnen olevani valmis muutokseen. Malttamattomana jo odottelen lokakuun ensimmäistä päivää.

5 kommenttia:

Jääkarhu kirjoitti...

Tosi hieno juttu! Nyt vaan häntä edelleenkin pystyssä eteenpäin!

Anonyymi kirjoitti...

Suosittelen lämpimästi eroseminaarin käymistä, jos sellaisia siellä teillä päin järjestetään. Ero herättää monenlaisia tunteita ja on tosi ihanaa jos saa siinä kohden vertaistukea. Yksinäsyydentunne oli mulla ainakin alkuun tosi voimakas.

Riski Rouva kirjoitti...

Keväällä terapeuttini mainitsi syksyllä alkavasta eroseminaarista, mutta nyt viimeksi käydessäni hän ei puhunut siitä mitään. En muistanut itsekään kysyä siitä. Ehkä hän oli sitä mieltä etten välttämättä ole sellaisen tarpeessa? Voisi se olla ihan hyvä juttu. Yksinäisyydentunne voi olla se pahin juttu, mikä eteen tulee. Kun ei kotiin tullessa olekaan ketään, jolle kertoa mitä hauskaa/ikävää/hassua päivän aikana on tapahtunut. Ei olekaan ketään, jota halata, jonka kylkeen käpertyä katsomaan leffaa..

Toisaalta, eipä sitä leffakylkeä ole tähänkään saakka ollut. Onneksi on ystäviä! :)

Anonyymi kirjoitti...

onnea ihan hirveen paljon <3

Riski Rouva kirjoitti...

Kiitos hurjan paljon! :)