maanantai 3. helmikuuta 2014

Olisiko joku oikeasti kiinnostunut minusta?

Eräs mies vaikuttaa kiinnostuneelta. Tunnen hänet jo yli kymmenen vuoden takaa, eräässä porukassa olemme molemmat pyörineet, mutta koskaan emme ole oikein kunnolla keskenämme jutelleet. Hän on ollut pitkään tahollaan varattuna ja ilmeisesti nyt hiljattain myös eronnut. Mielikuvani hänestä on positiivinen, hän on asiallinen, rehellinen, luotettava, ei mikään hulttio, omillaan toimeen tuleva, ei halua olla huomion keskipisteenä, mutta valokeilaan joutuessaan ei jähmety, vaan hoitaa homman kotiin. Ei hän silti mikään seinäruusu ole, eikä tosikkokaan, vaan hänellä on myös vähän pilkettä silmäkulmassa. Hän on n. 12-15 vuotta vanhempi kuin minä.

Nyt parina viime kertana kun olemme tavanneet tässä porukassa, hän on alkanut juttelemaan kanssani aikaisempaa enemmän. Kovasti hän mm. tsemppasi ja kannusti minua, että hyvin minä pärjään omillanikin ja että hän kyllä keittää minulle kahvit kun tulen käymään (en ole siis koskaan käynyt hänen luonaan) ja nyt sitten viime kerralla hän mm. sanoi että voin soittaa koska tahansa jos haluan jutella, ja kun olin lähdössä pois, järjesti oman lähtönsä niin, että menimme ulos samaan aikaan. Ulkona hän vielä jäi jututtamaan minua autonsa luokse (oli lähempänä kuin omani) ja lopuksi halasikin minua, mitä hän ei ole koskaan tehnyt.. Etenkin tästä halauksesta olin aika yllättynyt.

Nytpä sitten tässä vatsanpohjassa lepattelevia perhosia kesyttäessäni olen pääni puhki pohtinut, että mitä tästä kaikesta oikein olisin mieltä.. Tokihan se imartelee, kun joku osoittaa kiinnostusta. Etenkin selvin päin. :) Mutta mitäpä se sitten on, mitä itse tunnen? Ja jos tämä mies, vaikkapa Mr A, on ihastunut, niin onko se sitten ihastusta mitä minä tunnen? Vai onko se ihastumista siihen, että joku on ihastunut minuun? Tämä on nyt niin uutta ja outoa, että olen ihan pihalla. Tunne on kyllä mukava.. mutta vieläkin mietin, olenko tulkinnut jotakin nyt tooooosi pahasti pieleen, ehkä hän vain haluaakin osoittaa tukeaan vaikean elämäntilanteeni takia (joka onneksi on jo pahimmilta osiltaan takana), eikä ole "sillä tavalla" ihastunut.. Ja mitäs sitten, jos hän oikeastikin on vähän ihastunut, mitä se tarkoittaa? Mitä tapahtuu villille sinkkukesälleni, jota vähän jo ajattelin viettäväni..;) Ja osaanko nyt ollenkaan suhtautua siihen, että alkaisin tapailemaan jotakin miestä? Ja onko siinä riskinä että pilaan kaveruuden, sillä tulemme jatkossakin kohtaamaan toisemme tässä kyseisessä porukassa.

Ehkä jossittelen ja ihmettelen nyt ihan liikaa. Ehkä soitan hänelle ja kutsun itseni kahville. Kunhan flunssani helpottaa.. :)



6 kommenttia:

Kilokiukuttelija kirjoitti...

Lakkaa ajattelemasta niin paljon! :) Ei kannata ylianalysoida. Go with the flow.
Eli tee mikä tuntuu hyvältä.
Käykää vaikka kaffella tai kävelyllä ja makustele miltä tuntuu.
Voihan olla, että olet ihastunut siihen,e ttä sinuun ihastutaan, tai sitten voi olla, että olet nähnyt hänessä jotain, mikä tuntuu oikealta.
Anna mennä omalla painollaan.

Riski Rouva kirjoitti...

Olet ehdottoman oikeassa. Kiitos! :)

Toiveikas kirjoitti...

Mun poikaystävä sanoo aina sitä, että mies ei osaa olla näyttämättä kiinnostustaan. Jos se ympärillä pörrää niin kiinnostunut ainakin on! Ja sanon ihan sammaa kuin edellinen kirjoittaja. Kasso mitä tuleman pitää äläkä stressaa turhia. :)

Riski Rouva kirjoitti...

Margit, kiva saada miesnäkökulmaa kauttasi. :) Kiitos! Ja yritän olla stressaamatta... ;)

Anonyymi kirjoitti...

Selvää ihastusta on ilmassa! Katso rauhassa mitä tapahtuu.Jos Mr alkaa mielestäsi liikaa tungettelemaan, niin ainahan voit sanoa, ettet halua mitään vakavampaa näin pian erosi jälkeen.
terv. Olivia

Riski Rouva kirjoitti...

Olivia, kiitos vinkistä! :)