keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Tarkkailuasemissa

Talo oli viimeinkin siinä kunnossa, että sinne sai esittelyn aikaan. Kaksi porukkaa kävi, joista ei kai kumpikaan ollut kovin kiinnostunut. Ainakaan tarjousta ei tullut. Exän siisteyskäsitys ei kyllä vieläkään kulje käsi kädessä omani kanssa, mutta kun vielä itse tein viime hetken paniikkifiksauksia, sai näytön hoidettua. Kun nyt menisi pian kaupaksi, johan sitä on kohta vuoden päivät yritetty myydä ja hintakin on tippunut alkuperäisestä pyyntihinnasta jo 25 tuhatta euroa. Miinus vielä ostotarjouksen alennus, eihän kukaan pyyntihinnalla mitään osta, ainakaan nykyään. Miinus välityspalkkiot, velat, kulut, jne.. ja siitä potti puoliksi niin voi morjens. No, kunhan nyt vain pääsisi siitä eroon.

Työkuvioissa ei uutta ilmassa, hakemuksia singahtelee sinne sun tänne, mutta vielä ei ole tärpännyt. Talous on tiukalla, todella tiukalla.. On tämäkin, kun olisi aikaa reissata ja tehdä kaikenlaista, ei ole varaa. Kun olisi periaatteessa varaa, ei ole aikaa. Tai sitten ei ole aikaa, eikä varaa, vaikka töissä olisikin. Joskus tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, kun kuuntelee sivusta miten ihmiset kertovat elämästään. Töissä käydään vähän niin kuin muodon vuoksi, saadaan hyvää palkkaa, vaikkei siellä oikein edes tehdä mitään vaan surffaillaan vaan netissä, lomaillaan pitkillä lomilla, reissataan ympäri maailmaa, tehdään hankintoja, ei tarvitse miettiä kahta kertaa, ostaisiko uudet kengät, vaihtaisiko auton uudempaan, kävisikö perheen kanssa ravintolassa syömässä.. Itse mietin että riittääkö mulla bensaan rahaa, jos menen käymään kylässä vähän kauempana. Pakkohan tämän tilanteen on kääntyä vielä paremmaksi jossakin vaiheessa. On se nyt kumma, jos jotakuinkin täysipäiselle, koulutetulle, ahkeralle ja työhaluiselle ihmiselle ei löydy töitä. Mielellään motivoiva, aikuisten oikea työpaikka, jossa ei yritetä huijata työntekijää mennen tullen, jossa maksetaan sellaista palkkaa, että sillä pärjää normaalissa elämässä, jossa tehdään toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, ettei tarvitse viimeistään puolen vuoden kuluttua taas stressaantua työttömyydestä. Melkein kymmenen vuotta putkeen pätkätöitä ei juurikaan naurata. Tänä aikana pisin yhtenäinen työputki oli 7 kuukautta ja sekin päättyi itsestäni riippumattomista syistä. Ja kun työhaluja ja kykyjä on, siitä ei ole kyse. Mihinkään kun ei vaan enää oteta vakkariksi, tai siltä ainakin tuntuu. Mutta ei muuta kuin uutta matoa koukkuun!

Sitten.. sitä parisuhdeasiaa, mitä täällä on kai odoteltu eniten. Minkälaista se meidän arkemme sitten onkaan? Onko kaikki vain ihanaa siirappia? Vaaleanpunaiset lasit silmillä haaveilua? Vai mitenkä? :) Rakastunut on, yllätys yllätys, edelleenkin aivan rakastunut. Nousee aamulla tekemään aamupuurot, laittaa leivät, juustot, leikkeleet ynnä muut leivänpäälliset pöytään, kattaa pöydän, keittää kananmunat ja kahvit.. Saan mennä valmiiseen aamiaispöytään. :) Hän yleisestikin ottaen pitää ruuanlaitosta ja saa minun puolestani ihan vapaasti niitä myös tehdä. Olen toki välillä vähän apuna ja tasapuolisuuden nimissä minä sitten sentään siistin pöydän ja hoidan tiskit koneeseen ja koneesta pois. Ihan tumput suorana en kehtaa olla. :) Rakastunut haluaa suukotella ja olla lähellä. Telkkaria katsoessamme hän ottaa minut kainaloon. Hän pitää myös laulamisesta ja kaveriporukalla liikkeellä ollessamme hän lauloikin minulle karaokessa rakkauslauluja. Kaikille tutuillemme kehuu mm. luonnettani ja kyselee minulta että joko muutan hänen luokseen. Erään kultasepänliikkeen mainoslehden kanssa tuli viereeni sohvalle, että nyt katsotaan niitä kihlasormuksia. Järjestelmällisesti olen torpannut moiset suunnitelmat, sanonut että eipäs nyt mennä asioiden edelle. Fakta kun on se, että tässä ollaan oltu enemmän ja vähemmän yhdessä vasta noin kaksi ja puoli kuukautta. On vielä ihan liian aikaista (ainakin minulle) tuollaisille suunnitelmille. Vaikka tottahan se on, mitä hän sanoi siitä, että ei minun ole järkevää maksaa vuokraa pienillä tuloillani, kun hänen luokseen muuttamalla asuinkuluni putoaisivat yli puoleen.. Mutta se on aivan väärä syy muuttaa yhteen. Rakastunut siis rakastaa ja näyttää sen. Suukottelee ja halailee, lähettelee ikävöiviä tekstiviestejä, laittaa Facebookissa erilaisia linkkejä ja juttuja, missä mm. kerrotaan miten horoskooppimerkkimme sopivat yhteen, miten muilta ominaisuuksiltamme sovimme yhteen jne. Sanoo, ettei ole ollut koskaan aikaisemmin näin rakastunut keneenkään.

Mutta. Kaikkihan ei ole ihan pelkkää ruusunpunaista siirappia, vaan onhan niitä miinuspuoliakin olemassa. Hän pitää itsestään. Paljon. :D Ja tuo sen julki melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Joskus jopa rasittavuuteen saakka hän jaksaa kertoa miten hyvän jutun hän teki joskus jollekin, miten hauskan kepposen teki jollekin toiselle, miten toimivan ratkaisun hän keksi johonkin ongelmaan jne. Huumorilla olenkin välillä kuittaillut hänelle, että saapa sitten ihan itse jatkossa tehdä kyseisen asian, jonka tekee niin erinomaisen hyvin, ettei vaan tule sanomista. ;) Ja hän ei oikein malta kuunnella, jos jollakin toisella on asiaa. Saattaa jopa kesken lauseen keskeyttää ja kertoa jostakin omasta asiastaan, joka ei liity mitenkään siihen, mitä toinen ihminen oli kertomassa. Tästä hänelle mainitsinkin ja hän myönsi että se ongelma hänellä kyllä on. Pyysi heti sanomaan, jos hän sitä tekee. Kyllähän tuollainen on rasittavaa. Tiedän itse, että sellaista en jaksa pidemmän päälle, joten katsotaan jos huono tapa vähenisi tai jopa loppuisi. Aika näyttää. Ja hän kuorsaa. Todella kovaa. Ja hyörii ja pyörii unissaan. Olen ollut joskus viittä vaille menossa sohvalle nukkumaan, kun talo tärisee.

Vaan kukapa meistä olisi virheetön. :) Tarkkailuasemissa olen vieläkin, ihan sataprosenttisesti en uskalla vieläkään heittäytyä suhteeseen, pelkään siipieni polttamista. Ja onhan se nyt hyvä tutustua ihmiseen kunnolla, etenkin kun hänessä on tuo vähän ikävän oloinen piirre, siis se jopa ylenpalttinen itserakkaus(?) ja se, ettei oikein malta kuunnella toisia. Ne kun ovat sellaisia juttuja, mihin ainakin minä kiinnitän huomiota. Itseään saa ja pitää rakastaa, mutta ylenpalttinen itserakkaus ja itsekkyys(?) ovat sitten ihan toinen juttu. Ja toisen huomioon ottaminen, kuunteleminen.. tärkeitä asioita. Katsotaan, ihmetellään, antaa ajan kulua. :)

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ääk! Juoksisin itse kyllä kauas jos kahden ja puolen kuukauden jälkeen toinen katselisi jo kihlasormuksia :D Omakin parisuhde on lähtenyt vähän varkain käyntiin ja vaikka oltiinkin erittäin selvästi toisistamme kiinnostuneita jo pitkään (tiesi alusta saakka, että tämä on se jonka kanssa haluaa ehkä joskus naimisiinkin), olemme vasta nyt alkaneet varovaisesti vitsailla kihloista jne. Ollaan seurusteltu "jo" 2 ja puoli vuotta. Rakastuneella on nyt kyllä kiire pariutua. Ettei vain ikä ns. painaisi ja olisi jonkinalista odotusta joltain muulta taholta ilmassa? Minusta tuo on edelleenkin ihan liian nopeaa etenemistä.. ainakin rakastuneen puolesta. Hyvä, että olet vähän jarruna asiassa. Miten hänen edellinen suhteensa? Onko rakastunut ollut aina tällainen äkkirakastuja :p ? Anteeksi huono ilmaus.. Mutta ennen kaikkea.. nauti huomiosta :) Olet sen ansainnut.

Toivottavasti saat työtä. Itsellä on samanlaisia ongelmia jo pitkään. Töitä haluaisin tehdä ja teenkin mutta oikein mitään ei ole tarjolla. Tai jos on niin ne menevät sukulaisen sukulaiselle jne. Eli pitäisi olla hyvät suhteet. Mutta täältä ehdottomasti peukut pystyyn. Toivottavasti jostain irtoaa paikka :)

- Catherine

Anonyymi kirjoitti...

"Klik" kuuluu aivoistani. Ilmankos hänelle on aivan itsestään selvää,että olet yhtä rakastunut ja kohta kihlaudutaan ja sitä rataa. Hän ei kuuntele tai aisti toisen ihmisen tunnelmia. Ja älä nyt viitsi Hyvä Rouva vain alkaa tuota "katsotaan jos huono tapa vähenisi tai jopa loppuisi"-hommaa. Vrt. kyllä se lopettaa juomisen ,kun minä sitä rakastan. Itsekkyys on todella tiukkaan sisäänrakennettu mekanismi ja siitä ei muuten ihan hevillä pääse eroon (tai edes humpalla). Jos jo nyt parhaassa kujerteluvaiheessa huomaat,että se ärsyttää,niin mietipä sitten, kun todella tunnette toisenne. Hän todennäköisesti jyrää yli sinun ja ajatustesi.Jotenkin ylenpalttiselta kuulostaa hänen valloitusoperaationsa, kuten itsekin vähän tuumailet.Mennäänkö suhteessa hänen ehdoillaan ja hänen suunnitelmiensa mukaan? Mitä tapahtuu,jos sanot,että tarvitset viikonlopun ihan itsellesi,lähdet tyttöjen kanssa tuulettamaan ajatuksia. Kokeilepas ja katso reaktiot.Mitä tapahtuu jos et ole koko ajan "available" ja vastaa hänen tunnevyöryynsä.
Mutta aivan ehdottomasti on kiva nauttia huomiosta ja läheisyydestä mutta....











Anonyymi kirjoitti...

Tuo saa kyllä jokaisen hälytyskellon päässäni soimaan... Tunnen parikin tuollaista tyyppiä ja kumpikaan heistä ei ole kovin pitkäjänteistä tai uskollista sorttia. Toinen on muuttanut yhteen naisen kanssa varmaan 20 kertaa ja toisella on viisi lasta viiden eri naisen kanssa ja ikäero näillä lapsilla vanhemman ja nuoremman välillä on korkeintaan kymmenen vuotta. Eikö sinusta itsestä tunnu,että tuo kaikki on vähän liikaa?

Siru kirjoitti...

Jess! Hyvältä kuulostaa tuo, että olet itse ihan hereillä asioiden suhteen! Huomiosta ja välittämisestä saa ja pitääkin minusta nauttia, mutta ihan mainiota tuokin, että olet hiukan käsijarru päällä. Aika näyttää, mitä käy.

Anonyymi kirjoitti...

Pikkuisen mulla alkoivat hälytyskellot soimaan tai ovat soineet jo aiemminkin. Eikös yleensä sanota, että jos jokin asia vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se luultavasti onkin sitä. Minusta Rakastunut vaikuttaa omistushaluiselta: haluaa sitoa sinut itseensä kihlautumalla ja sillä, että muutat hänen asuntoonsa. Haluaa saada määräysvallan sinuun. Kirjoitustesi perusteella sinä vaikutat järki-ihmiseltä, onneksi. Etkä taida olla niin rakastunutkaan. Pidä edelleenkin jalat maassa. Hyvää jatkoa!

Kilokiukuttelija kirjoitti...

Toivottavasti talon kanssa lykästää. Nyt on ärsyttävästi kaikkialla koko ajan toitotusta media täynnä siitä, miten omakotitalot ei mene ja talous on kuralla ja kaikkialla on kurjuutta ja blaa blaa muuta inhottavaa masennusviestiä. Siinä ei ostajatkaan innostu kovin talokaupoista kun koko ajan pelotellaan. Todella raivostuttavaa!

Ja mies sitten..
Komppaan tuota yhtä anonyymia siinä, että ehkä voisi olla hyvä kokeilla Rakastuneen reaktiota jos otat hiukan (enemmän) etäisyyttä, ihan vaan vaikka jollakin tyttöjen illalla tms.

Näin täysin ulkopuolisena lukijana ei noista teksteistä kyllä välity sellainen tunne, että sinä olisit rakastunut. (Tai sitten tarkoituksella jätät omat tunteet kertomatta).
Sen pohjalta tulee mieleen, että ehkä kannattaa nimenomaan vaan nauttia nyt arjesta ja hyvistä hetkistä, mutta ei sitoutua sen enempää. Mihin sitä muka on kiire?
Ja juu, joku vuokranmaksu (joka toki on tärkeä asia!) ei voi olla syy yhdessä asumisen aloittamiseen.

Ihmisen huonot puolet ei katoa mihinkään, joten kannattaa pohtia kunnolla sitä, ärsyttääkö ne enemmän vai vähemmän tulevaisuudessa.

Riski Rouva kirjoitti...

Heipä hei kaikki! Nyt olen vain pikaisesti piipahtamassa koneen äärellä, joten nopeita vastauksia joihinkin kysymyksiin tässä:

Kyllä, Rakastunut on ilmeisesti ollut aina ns. pikarakastuja, mutta kyllä hänellä on ollut takanaan pitkiäkin suhteita. 15 vuotta taitaa olla pisin. Pitkien suhteiden välissä on kyllä ollut melkoinen hulivili, mutta sinkkunahan sitä saa tehdä mitä haluaa.. ;)

Ei, en ole rakastunut, ainakaan mitenkään tulisen palavasti. Minulla on hänen kanssaan hyvä ja turvallinen olla, asiat ovat hyvin, mutta vähän on sellainen fiilis, että en oikein uskallakaan vielä rakastua keneenkään. Haluan tuntea ihmisen paremmin, ennen kuin annan itselleni luvan mennä täysillä. Kuulostelen omia fiiliksiäni kyllä tarkasti ja jos alkaa tuntua siltä, että en viihdy hänen kanssaan, en suhdetta jatka. Se ei olisi reilua kumpaakaan kohtaan. Annan ajan kulua, tutustun, kuulostelen, fiilistelen, hätäkös tässä.. :)

Tiedostan että huonot tavat eivät katoa mihinkään. Toistaiseksi kumminkin asiat sujuvat hyvin, kyllä hän ottaa minunkin mielipiteeni huomioon, eikä asioita tehdä aina niin kuin hän tahtoo.

Olen miettinyt tuota Rakastuneen intoa kihlautua, muuttaa yhteen, mennä naimisiin.. Ehkä siinä on osittain sitä omistushalua(?), ehkä hän haluaa varmistaa että olen hänen, enkä kenenkään muun. En tiedä. Tai sitten hän on vain niin tulenpalavasti rakastunut, mitä hän ihan kaikille toitottaa. Siis ihan kaikille. Ettei ole koskaan ennen tuntenut ketään kohtaan tällaisia tunteita, ettei uskonut tällaista naista olevan olemassakaan, että on totaalisen rakastunut, jne.. No, voihan sekin olla mahdollista. :)

Olen hänelle sanonut, että en ole häneen rakastunut, vielä ainakaan. Pidän hänestä kyllä, viihdyn hänen luonaan, minulla on hyvä olla hänen lähellään jne. Hän sanoo ymmärtävänsä, kun tietää taustani. Sanoo, että tajuaa miten vaikeaa voi olla luottaa toiseen ihmiseen kokemukseni jälkeen. Olen sanonut, että sydämeni haluaa ainakin toisinaan olla villi ja vapaa, johon hän toteaa että mene vain ihan niin paljon kuin haluat, hän ei estele.

Eipä tässä nyt oikein muuta voi sanoa kuin että antaa ajan näyttää. :) Tuntosarvet ojossa, edelleenkin.