Taisin nähdä sen toisen naisen.. ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun hänen ja mieheni suhde paljastui. Olin rahattomana haaveostoksilla eräässä kaupassa ja puhuin samalla kaverini kanssa puhelimessa. Kesken puhelun huomasin tutunoloisen naisen tuijottavan minua jotenkin yllättyneen kauhistuneena, katsoin häntä takaisin suoraan silmiin, kylmästi. Hän oli vanhemman naisen (ilmeisesti äitinsä) kanssa liikkeellä. Siitä on yli 9 kuukautta kun olen nähnyt hänet viimeksi ja jos kyseessä oli sama nainen, hän oli hieman pyöristynyt, joten en ollut aivan varma että kyseessä oli sama ihminen, joten jatkoin puheluani kävellen liikkeessä eteenpäin. Hetken kuluttua päätin lähteä kaupasta pois, edelleenkin puhelua jatkaen, ja näin taas saman naisen ja hän tuijotti minua edelleenkin samalla tavalla. Katsoin häntä taas jäätävällä katseella suoraan silmiin ja jatkoin matkaani puhelimeen puhuen. Pois kävellessäni minua puistatti ja jälkeenpäin mietin, miksi en lopettanut puhelua ja sanonut naiselle suoria sanoja. Tilanne tuli niin yllättäen, etten osannut reagoida siihen.
Ehkä näin oli kuitenkin parempi, kuin aiheuttaa suurta draamaa keskellä kauppakeskusta. Ja jos nyt sitten kävi vielä niin ikävästi, ettei kyseessä ollutkaan oikea henkilö.. pahoittelut niistä jäätävän salamoivista silmäyksistäni.. Olen kyllä 99-prosenttisen varma, että se oli se toinen nainen. Luulisi sitä nyt ystävänsä (ex-ystävänsä!) tunnistavan.. ja hänen kasvoillaan oli pelästynyt ilme, kun hän näki minut. Pelkäsi kai reaktiotani. Nyt vähän harmittaa että vain kävelin pois. Vaikka en kyllä tiedä mitä olisin osannut sanoa hänelle siinä tilanteessa, yllättäen, keskellä kauppaa ja hänen äitinsä(?) läsnäollessa. Liian kiltti, niin.. tiedän.
6 kommenttia:
Mielestäni asetuit kylmällä katseella hänen yläpuolelleen. Aina ei tarvita sanoja...
Minusta oli just hyvä, ettet sanonut mitään. Ethän sinä mitään ole tehnyt, etkä ole myöskään missään vastuussa siitä, mitä muut ovat tehneet. Sinä vastaat vain siitä, mitä itse teet tai jätät tekemättä, eli lähdetkö petollisesta suhteesta ja etsit elämääsi uuden suunnan, vai haluatko kuitenkin jostain syystä jäädä suhteeseen.
Päätätpä sitten mitä vaan, oli vain tyylikästä olla hiljaa tuossa tilanteessa. Syyllisyys ja pelokkaat pälyilyt niille, joille se kuuluu.
Oman huningon jälkeen kahlasin sitten blogiasi läpi pitkästä aikaa. Eropaperit viety ja melko paljon uusia juttuja :( Harmi toki tuo ero-asia, mutta uskon että se on oikea päätös. Tai onhan tässä toki vielä aikaa miettiäkkin... Tsemppiä!<3
Olen itsekin kallistunut sille kannalle, että oli ihan hyvä etten sanonut mitään tuolle naiselle.
Joo, eropaperit on viety ja parisuhde on näillä näkymin ottamassa uutta suuntaa, mutta ei isoa laivaa käännetä ihan hetkessä, joten jonkin aikaa täytyy pyörteissä kieppua ennen lopullista kurssia.
Kiitos kannustuksesta ja tsempityksistä! :)
Hyva! Ja ajattele jos olisikin ollut vaara henkilo niin viela pahempi. Mutta ihan totta ei kannata laskeutua samalle tasolle kuin nainen,joka pettaa aviossa olevan miehen kanssa. Kylla sina saat ne tunteet purettua paremmalla tavalla muualla.Sailyy tosiaan tyyli ja itsekunnioitus.Itsella ei ehka olisi ollut pelihermoja tuossa tilanteessa,vaan olisi kylla tullut sanottua yhta ja varsinkin sita toista.Hyvaa paasiaisen aikaa ja tsemppia.
Olen miettinyt asiaa ja kyllä se oli oikea henkilö. Sen verran paljonpuhuvat kasvot hänellä oli. Jos en olisi puhunut puhelimessa, olisin kyllä ehkä saattanut jotain sanoakin, mutta hyvä näin.
Kiitos ja hyvää pääsiäistä sinullekin!
Lähetä kommentti