sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Syöpöttelyä

Tämä loppuviikko on lähtenyt jostakin syystä ihan lapasesta syömisten ja juomisten suhteen. On taas tullut herkuteltua vaikka ja millä. Onhan tämä ollut rankka viikkokin eropapereineen kaikkineen, joten ehkä se on ollut jonkinlainen reaktio, tunnesyöminenhän minulla on iso ongelma. Sen verran olen viisastunut, että en tämän takia ole heti heittämässä laihdutusprojektiani kaivoon, vaan jatkan taas tästä eteenpäin. Olen itsestäni kuitenkin hyvin ylpeä, sillä olen saanut pudotettua painoa ihan kivasti viime kesästä ja olen jaksanut käydä liikkumassa säännöllisesti. Siitä on ollut hyötyä sekä kunnon kohonemisen, laihdutuksen, yleisen jaksamisen ja (suhteellisen) positiivisen mielialan säilyttämisessä. Olisin ihan hyvin voinut reagoida pettämiseen ja työttömyyteen toisinkin, hautautumalla kuukausiksi sohvan nurkkaan lohtuherkkujen kanssa - ja siitä ei olisi hyvä seurannut millään mittakaavalla..

Joten, vaikka tässä nyt tulikin syöpöteltyä ja juopoteltua (kohtuullisesti), ei peli suinkaan ole menetetty. Tästä vaan uutta porkkanaa koneeseen ja menoksi!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minusta on tosi hyvä suoritus että olet saanut pidettyä painon laskusuuntaisena tuossa tilanteessa. Ja vielä urheillutkin!

Harmi juttu nuo eropaperit, jotenkin olisi täältä sivusta toivonut, että tilanne olisi lähtenyt ratkeamaan toiseen suuntaan.. Mutta jos mies ei tuollaisten vaiheiden jälkeen suostu keskustelemaan tapahtuneista, niin ei kai sille sitten mitään voi. Ei tuollaisia asioita voi maton alle lakaista.

Itse näen juuri tuon keskustelemisen nyt kynnyskysymyksenä, uskottomuudesta sinänsä voi kai parisuhde joskus selvitäkin. Ratkaisevaa lienee se, kuinka niitä asioita saadaan selvitettyä ja sitä kautta uutta luottamusta rakennettua.

Mutta voin hyvin kuvitella, miten ontto fiilis on yhdessä katsella telkkaria kun tuollainen käsittelemätön virtahepo istuu sohvalla välissä! Eipä ihme, että väsyit odottamaan. (Aika kauan kuitenkin odotit.)

Paino mataa hitaasti alas täälläkin, vaikka yhtään ei ole lipsuttu syöpöttelemään tai juopottelemaan. Eilen aamuna viimein lukema tipahti 85:n alapuolelle, 84,8.

Eipä helpolla luovu kroppa höllyvistään, mutta tällä kertaa sen on pakko, jos ei ennemmin niin sitten myöhemmin. En aio antaa periksi :)

Voimia sinnekin koitoksiin!

T. Ullapulla

Riski Rouva kirjoitti...

Kiitos Ullapulla! Minäkin olisin toivonut että tilanne olisi lähtenyt ratkeamaan toisella tavalla, mutta kun ei.. Ja onhan pettäminen niin suuri asia, että vaikeaa sen selvittäminen olisi ollut, vaikka olisimmekin pystyneet puhumaan. Ikävä juttu kaiken kaikkiaan.

Hienoa että painosi laskee! Alle 85, mahtavaa! Kyllä minäkin kohta... ennen kesää kuitenkin! Tällä viikolla en ole viitsinyt käydä punnitsemassa itseäni, annan painon nyt vähän tasaantua (toivottavasti) ja katson tilanteen ensi viikolla.