Jep. Siinähän se tulikin. Läski olo. Eikä vaan olo, vaan olen onnistunut lihomaan taas ja vyötärölläni on tutuksi tullut jättimakkara.. taas. En käynyt aamulla vaakalla, kun töihin piti kiiiruhtaa kieli vyön alla. Nukuin melkein pommiin, kunnukuin yöni tosi huonosti ja aamuyöllä sitten väsyttikin jo ihan hillittömästi. Sain illalla ikäviä uutisia lähipiiristä, ja sehän tähän muuhun tragikomediaan lisättynä ei sitten varsinaisesti auttanut unensaantia. No, elämä on.. :(
Mutta sitä olin tulossa kirjoittamaan tänne, että nyt pitää taas ryhdistäytyä vaikka mikä olisi. Pakko on taas saada selkärankaa sen verran, ettei tästä nyt enää liho. Vaivalla laihdutetut kilot tulevat niiiiiin nopeasti ja salakavalasti takaisin, ettei sitä usko kukaan. Yritän kiinnittää huomiota siihen mitä suuhuni mätän, vaikka tässä on kaikkea mahdollista nyt taas meneillään. Kieltämättä olen jo nostanut kädet ylös ja olen antanut herkkuhimolle vallan joksikin aikaa, mutta siihen tulee nyt loppu. Taas. On pakko.
2 kommenttia:
Hei!
Minä uskon kilojen takaisinsaamiseen. On se kumma kun vain katsookin ruokaan päin niin paino nousee. Ja mikä työ siinä laihduttamisessa on. Joskus tuntuu,että mitä enemmän ruokaan kiinnittää huomiota, sitä huonompia ovat tulokset.Mutta varmaan meille ylipainoisille on yhteistä se, että ruuan avulla käsittelemme elämän kaikkia ongelmia.Kun menee huonosti maistuu suklaa.Huomasin eilen kun sain huonoja uutisia sieltä ja täältä, että sininen ystävä ilmestyi kuin tyhjästä käsiini. Ja tyhjä se oli hetken kuluttua. Voi kun osaisimme antaa armoa itsellemme ja pääsisimme tästä ongelmasta. Kiva kuitenkin kuulla, että työelämässä tapahtuu positiivista. Jatketaan kamppailua, vaikka vappukin meni.
Kiitos kommentistasi! :) Sinänsä lohdullista, että ei ole ongelman kanssa yksin.. meitä on niin monta.
Jatketaan kamppailua! Tsemppiä sinullekin!
Lähetä kommentti