Nimet eropaperissa

Tyhjä ja epätodellinen olo. Surullinen. Oliko se nyt oikeasti tässä?

Juttelin miehen kanssa tänään.. eilen. Niin tosiaan, nythän ollaan jo pitkälti lauantain puolella. Olimme sopineet alkuviikolla että perjantaina kun mies tulee töistä, puhumme. Odotin tuskissani monta päivää perjantaita ja kun mies sitten tuli töistä.. hän oli käynyt kaupassa ja purimme kauppatavarat, hän avasi tuomansa viinapullon ja teki itselleen drinkin. Tarjosi minullekin, mutten ottanut. Sitten tupakille ja juoman täydennys. Seuraavaksi hänellä oli nälkä ja hän lämmitti itselleen ruokaa, jonka meni syömään olohuoneeseen telkkaria katsoen. Lisää juomaa. Sitten miestä alkoi väsyttää ja hän totesi menevänsä päiväunille.. Olin alunperin päättänyt että mies saa itse tehdä aloitteen ja siten osoittaa ottavansa vastuuta tekemisistään, mutta nyt minun oli pakko jo älähtää, että eikös meidän pitänyt puhua. Mies selitteli vähän että jaksaa sitten pirteämpänä jutella, kun vähän aikaa nukkuu, mutta lyhyen sananvaihdon jälkeen kävimme jonkinlaisen keskustelun.

Loppujen lopuksi mies pyysi itkuisella äänellä minua sanomaan, haluanko erota, sillä hän ei enää jaksa tätä epätietoisuutta. Sanoin että hyvin vaikealta tuntuu jatkon mahdollisuus, sillä hän on satuttanut ja loukannut minua niin pahasti ja että kun luottams on mennyt, sitä ei tahdo saada korjaantumaan millään. Kävimme myös joitakin muita asioita läpi, jotka ovat vaikuttaneet koko suhteeseemme jo pitkän ajan kuluessa ja lopulta täytimme eropaperin yhdessä.

Niin surullista, niin lohdutonta, niin paljon kävi miestäkin sääliksi, sillä hän todellakin katuu tekojaan ja toivoo ettei olisi tehnyt niitä koskaan. Hän sanoi myös etteivät hänen asiansa ole koskaan olleet näin sekaisin kuin nyt ja että on tästä oppinut sen, ettei enää koskaan tee samanlaisia virheitä. Todellakin toivon, että hän on tästä oppinut, mutta en enää pysty jatkamaan hänen kanssaan. olemme molemmat niin rikki ja niin hauraita, että emme enää saa toisistamme otetta ilman että toinen murenee kosketuksesta.. Surullista..

Ja kun tämän olisi voinut välttää sillä että ongelmista olisi puhuttu jo paljon, paljon aikaisemmin. Asioita olisi voinut yrittää korjata vaikka pariterapiassa paljon aikaisemminkin.. ennen kuin asiat olisivat menneet näin rumiksi. Mutta ei.. Eikä mitään enää jossittelemalla voita, eikä muuta. Neuvona ja kannustuksena muille pariskunnille voin kyllä sydämestäni sanoa sen, että puhukaa ihmiset, puhukaa!! Menkää vaikka pariterapiaan, puhukaa, avatkaa sydämenne ja kertokaa mikä mieltänne painaa. Kuunnelkaa myös, antakaa toisen puhua ilman että on syytä pelätä kuuntelijan reaktiota, onko se halveksuva, paheksuva, vihainen, vai mitä.. Niin paljon pahaa voi välttää jos kunnioittaa ja arvostaa toista, puhuu ja kuuntelee. Kyllä tästä on itsellekin paljon opittavaa loppuelämää varten.

Mutta nyt mies ei ole enää kotona. Hän halusi mennä ystäviensä luokse - ei osannut sanoa koska tulee takaisin, jos tulee. Minulla on nyt kuorsaava koira jaloissani ja kirvelevät kyyneleet silmissäni. Ja A4, jossa on meidän molempien allekirjoitukset..