Mittausmaanantai..

..oli jo toissapäivänä. Paino on vähän noussut, 89,6 kg. Vyötäröä en jaksanut edes mitata.

Tässä on nyt reilu puolitoista viikkoa mennyt ihan poskelleen laihiksen suhteen. Karkkia, herkkua, pullaa, laskiaispullaa, viiniä, rasvaista ruokaa, epäsäännöllisiä ruoka-aikoja, mässyn mässyn mää. Eli ei kovin hyvin mene. Viime viikolla en tainnut edes käydä yhdessäkään treenissä.

Hohhoi. No, ei tästä ole kuin suunta ylöspäin, eli niskasta kiinni ja ruotuun, mars. Olen selvästi huomannut epäterveellisen ruokavalion laskevan mielialaakin. Jotenkin saamaton ja tahmea fiilis kokoa ajan. Liikunnan puute vaikuttaa myös negatiivisesti olotilaan. Hartiatkin ovat olleet ihan jumissa, kun ei ole tullut tehtyä treenejä. Väsyttää, masentaa, ahdistaa, ei jaksa tehdä mitään, edes kirjoittaa blogia.

Uskon vakaasti että masennukseen taipuvainen, tai ehkä jo masentunutkin saa apua olotilaansa liikunnasta. Ja terveellisestä ruokavaliosta. Niin nopeasti tuli ihan karmea olo, kun lässähdin sohvan nurkkaan ja tietokoneen ääreen mässyttämään kaksin käsin karkkia. Pitäisi vaan saada itsensä ihmisten ilmoille, tai edes ihan vaan ulos kävelylle.

Tällä viikolla kävin sentään jo treeneissä ja tänään menen taas. Jospa se into ja innostus siitä taas löytyvät ja pääsisin taas kunnolla vauhtiin. On tässä tapahtunut muutenkin taas kaikenlaista, mutta niistä ehkä sitten seuraavassa kirjoituksessa.