Tervetuloa uusi lukijani, olet numero 21! :) Kyllä se mieltä aina lämmittää, kun huomaa teidän lukijoiden kiinnostuvan touhuistani ja kirjoituksistani niin paljon, että palaatte tänne takaisin sen ensivierailunne jälkeenkin.
Tammikuun kyselyn aiheena oli: Voiko ikuista uskollisuutta luvata? Vastaukset jakoivat kovasti mielipiteitä, mutta tulos oli varsin tasainen. Kaikkiaan 23 ääntä on annettu ja ne jakaantuivat seuraavasti:
kyllä 10 (n. 43,5 %)
ei 10 (n. 43,5 %)
en osaa sanoa 3 (n. 13 %)
Johtopäätös: Vastausten määrä on suhteellisen pieni, jos sitä verrataan määrältään vaikkapa suomalaisiin parisuhteisiin, nimenomaan avioliittoihin ja uskollisuudenvaloihin. Sen takia se ei pääse kovin korkealle luotettavuusasteikossa, mutta.. juuei, ikuisen rakkauden lupaus voi olla vaikea pitää. Aina voi tapahtua kaikenlaista, joka murtaa ikuisuuden. Jos yllätystekijöitä ei ilmene ja osapuolet ovat sitoutuneita toisiinsa, ikuinen rakkaus saattaa kestää, mutta sitten on se toinen n. 43,5 prosenttia tapauksista, jolloin ikuinen rakkaus ei kestä vaatimuksista ja lupauksista huolimatta. Siinä kohtaa esiin astuukin sitten suoraselkäisyys ja rehellisyys, toisen ihmisen arvostaminen ja yleiset käyttäytymisnormit. Miten toimitaan, jos joutuukin rikkomaan lupauksensa rakastaa ikuisesti? Ja onko se "joutumista"? Olisiko kyseessä enemmänkin sitten valinta? Valinta noudattaa lupaustaan, tai valinta rikkoa lupauksensa.
Jos parisuhde menee karille ja suhteessa on ryppyjä, niin miten toimitaan? Selvitetäänkö ongelmat suoraselkäisesti ja avoimesti, vai lähdetäänkö etsimään lohtua vieraista sängyistä? Yritetäänkö pelastaa suhde ja olla uskollisuudenlupauksensa mittainen, vai rikotaanko lupaus ja heitetään se roskakoriin arvottomana? Ainakin pitäisi olla sen verran ryhtiä, että jos tuntee että oma parisuhde uppoaa karilleajon jälkeen, eikä pysty lupaustaan uskollisuudesta pitämään, niin päättää suhteen ja lähtee vasta sitten etsimään uusia tuulia. Se vaatii luonnetta, eikä se kaikilta onnistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti