Motivaatiota treenivaatteista

Olen hurahtanut treenivaatteisiin! Minä, pitkän linjan sohvaperuna! :) Olen ostanut alennusmyynneistä kivan näköisiä vaatteita, kokoja M, L, 40, 42. Jotkut 42-kokoisista vaatteista menevät päälle jo nyt, mutta joissakin on tiukempi mitoitus ja pitää vielä vähän malttaa. Syksyn treenasin vanhoissa t-paidoissa ja legginsseissä, mutta nyt ajattelin saada lisätsemppiä treeneihin pirteistä väreistä ja kivoista kuvioista. Osa vaatteista on ollut jo pitkään kaapin nurkassa odottamassa sitä "joskus" päivää.. ja nyt niitä voi käyttää. Jippii!

On tuntunut aika huikealta että voin laittaa päälleni vaatteen, jonka kokolapussa lukee 42. Neljäkymmentäkaksi! Isoimmillani vaatteeni ovat olleet muutama vuosi sitten kokoa 48, silloin painoin sata kiloa ja painoindeksi oli 40. Tämän vuosituhannen alkuaikoina olen painanut alimmillani 73 kiloa, silloin olin juuri saanut pudotettua Painonvartijoissa 17 kiloa. Ne kilot tulivat ryminällä takaisin ja vielä korkojen kera. Niin kovasti toivoisin, että tämä on nyt viimeinen kerta kun minun pitää näitä ylenpalttisia ylipainokiloja laihduttaa.. Olisin nyt tyytyväinen loppupainoon joka olisi jossakin 60 kilon huitteilla, vähän alle, vähän yli. Painoindeksin mukaan noin 62 kiloa olisi normaalipainon yläraja 158 senttiselle ihmiselle. Siihen on matkaa vielä noin 30 kiloa..

Ei pidä ajatella sitä koko könttää kerralla, vaan pitää pilkkoa se pieniin palasiin ja iloita välitavoitteiden saavuttamista. Tai sitten vaan yrittää miettiä asiaa oman terveyden ja kunnon kohentamisen kannalta, paino lähtee siinä sivussa. Sillä tavalla ajateltuna laihdutus ei ehkä tunnu niin uuvuttavalta, eikä lopputavoite kovin kaukaiselta. Pitäisi yrittää iloita pienistä parannuksista, esimerkiksi punnerruksissa huomasin että sainkin tehtyä jo useamman punnerruksen suorin vartaloin kuin aikaisemmin. Muistan kun viime syksynä aloitin Kevyen Sankarin ja sain hädin tuskin kolme punnerrusta tehtyä polvet maassa, ennen kuin voimat olivat aivan loppu. Tai kun otin muutamia juoksuaskeleita ehtiäkseni jonnekin ajoissa, läähätin ja läkähdyin pienestäkin spurtista. Nyt en ole vielä uskaltanut kokeilla juoksemista ihan tosimielellä, mutta voin ottaa helposti pieniä pyrähdyksiä, eikä happi lopu kokonaan, vaikka vähän hengästyttääkin. Sellaiset asiat motivoivat, ainakin minua. Ja sitten ne vaatteet... :)

En ole oikein koskaan ollut mikään vaatefriikki, enkä ole raaskinut ostaa mitään kovin kallista tai erikoista. Takaraivossa on aina kummitellut ajatus siitä, että vaate jää käyttämättä kun laihdutan. Yllätys yllätys, tässä on mennyt jo hirmuisen monta vuotta odotellessa sitä päivää, että olen laiha. Pitää elää nyt. Tässä päivässä. Tai huomisessa, kun ostan niitä liian pieniä vaatteita. Eipä tässä kyllä ole juuri ollut varaakaan ostaa oikein mitään ihmeellistä, mutta alennusmyynnit ovat kyllä tosi hyviä löytöpaikkoja! Ja kun ostaa laadukkaista materiaaleista tehtyjä vaatteita, niin ne kestävät pitkään kovaa käyttöä ja useita pesuja. Painon pudottua olen huomannut itsessäni enemmän ja enemmän kiinnostusta kauniisiin vaatteisiin ja muotiin yleensäkin. Ehkä minusta muotoutuu vielä vaate-/muotibloggaaja, kun vielä vähän innostun.. heh. No, tuskinpa sentään. Mutta kyllä tässä on itsestään huomannut uusia piirteitä, kun kroppa on pienentynyt, kunto kohonnut, olo parantunut ja itsetuntokin on varmaan kohentunut. Ja onhan liikunta hyvää hoitoa mustalle mielellekin. :)