Vaihteeksi vähän juttua tästä alkuperäisestäkin aiheesta.. Joulun ja loppiaisen välisen ajanjakson mässyttelyn johdosta paino nousi hieman, eli aamulla julma vaaka kertoi karuja faktoja: 89,0 kg. Viikossa paino on noussut 800 grammaa. Vyötärö oli 107 cm, eli tässä mennään hissukseen kohti suurempia lukemia. No, ainakin kaikki kaapit on nyt tyhjennetty herkuista, joten ylimääräisiä kiusauksia ei enää ole. On siis helppo palata takaisin terveellisiin elämäntapoihin.. tai jotain. Sen verran siimaa annan itselleni, että menen ensi lauantaina hyvän ystäväni kanssa syömään ja viikon kuluttua siitä on eräät juhlat. Muutoin pidän kielen keskellä suuta ja näpit irti herkuista.
Eihän tilanne ole mitenkään katastrofaalinen, kun miettii miten hyvin kumminkin olen saanut painoa pois. Olisi voinut lähteä enemmänkin, mutta olen tyytyväinen tähänkin. Olo on kevyempi ja energisempi, vaatteet eivät ahdista niin pahasti. Nyt jälkeenpäin ajatellen se on ollut suhteellisen helppoa, mitään nälkiintymistä ei ole tarvinnut kokea, vaan kyse on vain oikeista valinnoista ja liikunnasta. Kuulostaa helpolta, mutta sitähän se ei tosiasiassa ole. Vanhoihin tapoihin palaa helposti uudestaan, eikä vannoutunutta sohvaperunaa ole helppo saada liikkeelle, vaikka se liikunnan ilo tuossa loppuvuonna jo löytyikin. Itse tarvitsen pidempiaikaisen motivaattorin ja liikuttajan, aikataulutetut treenit ja "jonkun" valvomaan sitä että liikunko vai en. Siksi Kevyt Sankari oli niin hyvä juttu minulle, kun oli selkeä aikataulu ja treeniohjaaja, sekä tuttu ryhmä, niin oli jotain painetta ja ns. velvoitetta ilmestyä paikalle. Ei voinut jäädä kotiin ja tuumata itsekseen, että en minä tänään, menen vaikka huomenna, tai illalla, tai kohta, tai joskus toiste.. Kun oli tietty aika ja paikka sovittuna, niin sinne sitten piti mennä. Ja vaikuttihan sekin tietysti, että kun siitä lystistä oli maksanut, niin olisihan se ollut hölmöä jäädä ihan pikkujutun takia pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti