Mies palaili reissultansa kotiin ja painui saman tien nukkumaan oloaan pois. Minä olen ahkerasti syönyt herkkuja, huh mikä urakka. Onhan ne saatava ennen arjen alkua pois, että voi aloittaa terveellisen elämän! Heh, no ei nyt ihan sillä asenteella, mutta vähän olen kyllä herkutellut. Huomenna aloitan aamun terveellisesti kaurapuurolla.
Minulla on ollut tänään aikaa pohdiskella parisuhdekuvioitamme. Koko ajan enemmän ja enemmän nousee pinnalle tunne siitä, että haluan erota. Varmasti olisi mahdollista jatkaa yhdessä, mutta se yhdessäolo ei olisi minulle, eikä ehkä miehellekään, hyväksi. Olen tullut siihen tulokseen, että en pysty luottamaan mieheen enää täydellisesti, luultavasti katkeroituisin ja vanhempana sitten antaisin miehen kyllä sen kuulla - jos vielä olisimme yhdessä. Minulla on petetty ja väheksitty olo, en arvosta mieheni ratkaisua, ehkä en sitten arvosta enää miestäkään. En pysty kunnioittamaan miestä, joka loikkaa vieraan naisen sänkyyn, jos omassa parisuhteessa on jotakin vikaa. Ensin pitäisi saada selvitettyä ne oman suhteen ongelmat, jos mahdollista. Jos ne eivät selviä, eikä parisuhteella ole tulevaisuutta, pitää erota ja vasta sitten katsella uusia kumppaneita. Ei siitä pääse yli eikä ympäri, sitä mieltä olen.
Mieheni on periaatteessa herkkä ja kiva ihminen, huumorintajuinen, sosiaalinen, hauska ja helläkin. Varmasti loistava mies jollekin naiselle, mutta ei minulle. Emme ehkä vain sovi toisillemme, ehkä se johti siihen ettei mies osannut avautua ajatuksistaan ja tunteistaan minulle, enkä minä sitten hänelle. Ehkä se on se perimmäinen syy siihen, että hän harhautui toisen naisen syliin. Tai ehkä olimme tavatessamme molemmat niin nuoria ja kokemattomia, tietämättömiä elämästä ja ihmisistä, että emme osanneet vaatia parisuhteelta ja kumppanilta oikeita asioita. Siis itsellemme oikeita, meille parhaiten sopivia. Itsestäni ainakin voin sanoa sen, että olin silloin vielä nuori nainen, joka ei ollut löytänyt itseään ja mukautui muiden tahtoon. Ja onhan se vähän vaikea elää elämäänsä, jollei itseäänkään tunne. Silloin helposti ajelehtii ajopuuna virran vietävänä ja myöhemmin löytää itsensä keskeltä merta, eksyksissä ja yksin, eikä turvallisesta rannasta näy merkkiäkään.
Nyt välillemme on muodostunut Indiana Jones -elokuvista tuttu valtava rotko, jonka poikki kulkee vain kapea ja hapertunut parisuhteen riippusilta, jota nakertaa rotkon toiselta puolelta poikki epäluulo ja halveksunta, toiselta puolelta viha ja pettymys. Sillan yläpuolella kiertelevät katkeruuden korppikotkat silmissään murhanhimoinen katse. Minä seison rotkon toisella puolella ja mies toisella puolella, eikä kumpikaan uskalla astua tuulessa heiluvalle ja notkahtelevalle sillalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti